"Helmiä sioille." - päivällä Marjaniemen rannalla.

   Jalkain voivat ihan hyvin kun vaine aikaa annan. Niinpäs nytkin sit ku lähdin stallade, niin stallade ajan kera. Otin sitä reppuuni ( olemattomaan ) roppakaupalla mukaan ja ain välleen hivenen kevensin painoansa - jaksoin perille asti askeltaa.
Määrän päänä Marjaniemen kaukaisin kolkka taasen: sinne kun vain harvat näyttävät "eksyvän". Siellä sainen olla rauhassain, yksin.
   Täsä kuvasarja tuon perimmäisen kolkan ISOimman, laakian kiven päältä kuvattuna.
   Vietin siinä varmaan tunteroisen kuunellen lintujen laulua tuosta viereisestä pusikosta jonka lävitse eivät kaik´ halaja kulkea varmaankaan. Kuuntelin tuolla kivikossa mönkivien Ökkö-Mönkiäisten ääniä - joita ei tosin kuulunutkaan, muttas joitten ylitse harva halajaa kömpiä. Kuuntelin viereisen meren aallokon rauhallista käyntiä rantaan - sieltä harvempi halajaa rantautua tähän paikkaan tätä rantaa, kun eivät ns. hiekkaisia ole viimo metrinsä nuo.
Ihan sainen rauhassain olla ja lekotella. Paistatella päivää ja kuunella Tuulen Tuittupäisen ( tänään ei niin jäisen ) suhinoita sekä mutinoita.










Vuonna 2013 olemma tuumaillut juurikin tänä pänä "ääneen" näin - muutamia päiviä jälkeen puolisoin Tuonilmaisiin menon:
"Ihmiset eläkää kuin viimeistä päivää
- sillä et koskaan tiedä mikä on viimeinen päiväsi!
Vielä tästä maanmatonenkin nousee ja aloittaa elämisen:
jätän vain paskavanan jälkeeni uusia käytäviä kaivaessani ja
tietäni maanpinnalle etsiessäni.
Laitan siis tosi haisevasti tuulemaan!
Vituttaa vain... siitä tää purkaus.";
... ja hivenen taidetaan mennä nyt samoissa tunnelmissa.
    Ovatko vuodet sittenkin veljeksiä keskenänsä? Vahi onkoo sittenkin tuolla puolisoin poiesmeno-päivällä vielä jotahin tekemistä miun mielein kera?
VAHI onkoo se nyt kuulkaas niin, ettäs alan täsä jo suremaan täältä Luovolta poies lähtöä? Kun pitää alkaa mielellisesti orjentoitumaan lähtöön ja arkeen paluuseen. Kun pitää ajatella sitä lähtösiivousta, pakkailua, yms., niin kääntyykö mieli Maan Matosen apeaksi - poies "kotoa"?
    Eikä varmaan vähäisimpänä vaikuttena ole se et ajattelin kivellä tuolla ollessain....
    Pientä tuttavuutta ( jos sitä siten voine edes sanoa? ) yhden ikäiseni, aikas salskian, tumman, parrakkaan, miehen kera.
Näyttää olevan et sille ihmiselle olisi kyl ottajia aikas montahin... Mietin et ne kaikki ovat varmaan miuta PIDEMPIÄ, ns. normi-pituisia naisia, eivätkä tällaisia tanttaroita. Tavan tanttaroita, tasasenmaan tallaajia. Ovat kauniita, meikattujakin välleen. Sutjakoita. Osaavia, "sivistyneitä kaupunkilaisia" eivätkä tällaisia "maalaistolloja"...
Tekee mielein miun sanoa ( mielellisesti näin ) et "pitääkäätte tunkkinne" - ei meikä Mummerolla ole osaa ei arpaa sellaiseen ihanuuteen.
   On miulla tuttavuus...  Pitkä, komia. Osaava, taitava, tekijä. Rakas. Hänestä ei ole kuulunut piitkään aikaan mitään. Ikävä on häntä. Kauhia ikävä.
Mietinkin ettäs siinä on ihminen josta kiini pitäisin jos antaisi pitää....
   Arvatkaas kuin pieneksi sitä ihminen itsensä kokee - ja miksi?
   Yksin - yksinäisyys. Ja helmiä sioille....

   Kuten nyt vaikkas täsä kuvaamassain höyhenessä - "Helmiä sioille.";  






   "Rannun mallia" á la piskuinen särkän kylki/jyrkänne.




   Näitä oli, näitä särkkiä tällaisia, tullut taasen sitten eilisen lisää esille käyskennellä ja käppäillä. Kiertelinpäs taasen kaikki ne jotka vaine suinkin kykenin ja jonne vaine pääsin. Nyt tassuissain eivät olleet Erä-Jormat vaan sellaiset pienemmät trekking-kenkäset; vesivara pienempi niissä.
   Nämä paljastuneet särkät tällä Marjaniemen-kin rannalla - kesällä täällä uimassa käydessä ne tunsi ja tunnisti ns. maankohoumina siellä rannan veden alla kun askelsi syvemmälle päin, jotta pystyi uimaan edes sil viisiin et ittesä voinen kastella kokonansa.
Se olisi nyt sit viel pidemmälle meno jos meinais täl hetkellä uida tuolla. Oli siellä tosin kaksi rohkelikkoa aikuista jotka näyttivät uivan. Ihan oikeesti uivan!






   "Matsu-bisit." .... en muista näiden sienien nimeä enää vaik´ jokunen täällä käyntikerta sitten juurikin sen selvittelin.
( Sainen kuulla et Mustatorvisieni. )




    "Väriä elämään." ( Suolaheinä. )