Miten sitä voikaa ihminen olla onnellinen. Piste.
   Ei mitään mahtavaa Maailmalta Avaralta, ei mitään erikoista, suurta, "atomin halkaisua". On vaine kerrankin tällainen tasapainoinen olo ja tila. 
Ei, ei ole tapahtunut mitään ihme-parantumista: edelleenkin omistan saman, vanhan ja kehenon kehoni miun. Edelleen vetää, työntää ja kolottaa. Ja vasiten särkee jokahista "niemeä, notkoa ja saarelmaa" mitä mukanain kannan.
En ole kehitellyt mitään uutta ja mullistavaa, en alkanut harrastaa mitään outoa tahi eksoottista.
Siis yksin kertaisesti ei ole tapahtunut mitään: sama vanha, harmaja, arkinen arki jatkuu Humisevallaharjulla, kuten ennenkin.
   Se vain että sain yhden, YHDEN ja ainoan pusu! Ah, ja ihanata! Voi sitä maailmaani-piskuista järisyttävää sekenttiä kun sen sain. Luonnon katastrofi! Vähintäänkin maanjäristys tahi tsunami! Sellainen one of life -tapahtuma että!
Miten voikaa ihminen moisesta ilostua? Miten se voikaan olla ihmiselle tärkeää? Miten se voi - miten se on mahdollista?
   George miun.