...sitä nyttemmin pakisin?   
   Kaik vaine pyörii tätä nykyä tään muuttoin ympärillä nyt. Arkein ko pyhäinkin. Ja kaikki asiat liittyvät siihen aina jotenkin. Joten koittakaatte nyt tovinen viel kestää tätä paatostain, joohan.
   Muutama tovinen sitten mietiskelin rautasänkyni purkua ja hokasin silloin ettei miulla olekkaan avainta sen purkuun! Ajattelin pakaneeni sen tuonne jonnehin...



....nuitten laatikoideni uumeniin. Jonnehin johka pakkasin myöskin kaikki erilaiset teipit, patterit, akut, kumilenksit, yms. jotka samaisella hyllylläin sijaitsivat aikoinaan.
Tuosta huomiostain säikähtäneenä soittelin jo yhdelle lapsellin liki olevaiselle, nottas tälläinen onkkelma; olisiko teillä avainta moiseen askareeseen sit likemmä muuttoain? Siin samalla ko tätä kyselin, pätkähti mieleeni, jottas se on tuo työkalupakkini aivan liki viellä ja ihan tarkoituksella jättänyt sen olen viellä esille! Sitä kun ei konsa tiedä mihkä niitä -kaluja tarvitsee, vasiten tällaisessa ko muuttoa tekee ja kotiaan "purkaa"!
Katsastin sen sisään ja ts-däm! Avainnippuhan se sieltä löytyi! Ei tosin ihan se virallinen sänkyin kiinikkeiden avain, muttas hätä ko ei lue lakia, niin tilallensa sopivainen avain nyt kuitenkin! Jee, olimpas onnessain.
   Nyt sitten koitti aika ettäs irrottelin aamusella ekas´ teks´ viimeisen kaattolamppuni ja sen jälkehen aloin purkaa tuota rautaista sänkyäni, sitä samalla sitten putsittain ja lopulta pakaten myöskin kuljetuskuntoon.
Kussa olin ulkoistanut kaikki petivaatteeni, liinavaatteeni ja vihoin viimein nostelin patjasta tuon sänkyin poies edestäin työskennelleksein sen purkamiseksi, niin.... "kling, kling".... ja sieltä patjasen tuon alta tipahti...



...SE sänkyin avain lattialle!
Wautsi, wau! Olimpas mie ollut ennakoiva ja kätsä emäntä! Se vaine etten itse muistanut, jottas sen avaimensa sinne patjasensa alle etukäteen piilotin! "Tyhymästä päästä kärsii koko ruumis."....
    No, ei siin mitä. Se löytyi sieltä ja mie päivän pitkän uurastin sänkyin tuon parissa ( monta muutahin asiaa täsä vapaapäiväin "ratoksi" hoidellessain siin sivussa ) saaden sen ihan vimpan päälle paketoituakin.
Ja nytten sit olemma aivan lattia-varassa sen aikaa et muuttoin H-hetki tulee:




    Niitä askareitain tään päiväisiä näiden kahden purun kera ovat ollehet sitten mm. hierojallain käynti. Hierojalla jolta ihanaisen neuvon sainen taasen muuttoain varten - ja jolla myöskin monen muun henkilön ohella nyttemmin hyvästi olemma jättänyt - ainakin tälle haavaa.
   Juteltiin nimittäin toissa kerralla hänen näppiensä alla käydessäin muuttofirmoista auttavaisista ja häneltä sainen hienon vinkin, ettäs jos oma kuski löytyisi, niin yksi tietty firma olisi josta aikas edullisesti saisi kaluston vuokrattua käyttöönsä: he ovat ain nuorisonsa muuttoja tehdessään, käyttäneet kyseisen firman palveluja.
Niinhän mie vinkki vitosesta innostuin, otin yhteyttä firmaan tuohon ja lopputulema on nyt se, ettäs muuttokalusto tulee sieltä ja omat kuskit sit omasta takaa niihin. Jee! Hyvä homma.
Olisi nimittäin jonkun muuttofirman tekemänä moinen muutto maksanut vähintään sen pari tonnia! Nyt saan polttoaineineen, kalustoineen, ja palkkoineen asettumaan loppusumman jotahin... ehken noin 600 euroon!
    Niin... nyt kun sit jutskattiin esim. tästä sänkyin pakkaamisesta, niin kun mietiskelin äänehen ajatellein suojata sen vaikkas muovisilla, isoilla, jätesäkeillä, NIIN tulipas muistutus, nottas on olemasa myökin sellaisia paksumpia, kestävämpiä roskapusseja isoja joilla voisin suojata rautaosansa!
    Mitä mie tekisin ilman tätä kätsää ja kätevää hierojaani! En mitään. Kerroinkin hänelle et ikävähän häntä tulee miulla: voi ko saisin siut mukaani!

   Muuttoani varten tuotihin tuossa kesän aikana sukumme mökiltä kolme patjaa jottas sitten aikanaan ko vierahia yöksi tulee, tahi ko jälkipolvein tykönäin käy yökyläilemässä, niin ompahan heille sitten kuvan patjat olemassa käyntejään varten. Sellaiset ihan normikokoiset, kymmensenttiset paksuudeltaan, jne..
Se vaine, ettäs ko ne mökiltä tuotiin, niin niihin on siellä ollessansa tarttunut sen mökin ilma ja tilasta tietty haju ja tuoksu.
Täten tehtihin niin, ettäs ko aikaa tuolloin viel muuttooni oli, niin ensin ne vietiin liki olevaisen jälkipolvein tykö ja siellä heillä viel ulkorakennukseen: haiskoon ja haihtukoon siellä!
Tuolta he siirsivät ne patjaset sitten jokin viikko sitten taloonsa sisälle: lisäää haihtumaan ja osaksi myöskin näin syssyn tullen lämpimään sisätilaan etteivät kosteutta keräisi kupeillensa.
    Nyt mennä viikonloppuna ne roudattiin tänne miun kattoin alle ja sisälle keittiöni nurkkaukseen, työpäiväin aikana.
Jo kun tupaani tulla tupsuttelin, nokkani ilmoitti yliherkkänä hajuille kaikille, ettäs nyt on muuten jotahin sopimatonta tään asumuksen uumenissa! Ajattelin et kassotahan, kyl se tästä, eiköstä vaine. "Antaa yön tulevaisen viellä olla ja kassotaan kuin käy?" "Kestänkö vahi onkoo periksi annettava; patjat nuo roudattava takaisin mökille, tahi jonnehin muualle?"
Tuli aamunen ja edelleenkin tuoksu/haju tuo leijaili täälä kodissain. Pöh!
Periksi oli annettava ja kannoin nyt ensi-hätiin kaikki ne kolme tsipaletta tuonne ulkovarastoin uumeniin. Sieltä lupasi jälkipolvein ne sit tulevan viikon aikan hakia itsensä hoteisiin ja kenties ottaa ne sit itsensä käyttöön varapatjoiksi vieraillensa ei-niin-herkkänokkaisille ko mitä mie olemma.
    Niin, siksipä sitten käväisin ja pyörähdin yhdessä huonekaluliikkessä sekä ostimma tarjouksesta kolme aivan uutta ja sopivanmoista patjaa mukaani lähteikseen muutossain tulevaisessa.
NYT on patjat paree. On patjat taatusti aikuisenkin henkilön maata sekä sellaiset etteivät ne ole imeneet itseensä mitään "mökki-hajuja", tms.. Tosin onhan ns. kaupan tuoksut, muttas uskon et se saanen sit aikanansa niistä poies kussa pakettinsa perillä avajan ja hivenen tuulettelen niitä.
Ihanaista sekin, ettäs ko ne nytten ostin, niin ovat nuo kaik tosiaan pakattuna muovien suojiin sekä viel teipattuja silleen pieneen tilaan, kokoon, ettäs ne on helppo kopata muuttokuorman kyytihin!

    Se on sitten tään muuttosen myötä, ja muutoinkin, nytten tulossa sit viimoinen ( jälleen yssi "viimoinen" asia taasen ) viikkonen töissä täl haavaa.
   Täs aamusella loineh lausumahan tuonne nettisfääreihin:
   "Tiedättehän te toisilla töissä käyvät, itsenäisinä yrittäjinä olevaiset tahi sitten myöskin näin yrittäjänä olevaiset joilla on useampi alamainen/työntekijä - mitä on kun siinä TYÖYHTEISÖSSÄ on hyvä olla ja työskennellä?!
Ei tarvitse jännittää oikeestaan mitään kun töihinsä stallade aamusta. Ei edes, ja varsinkaan, nuita työkavereitaan. Ei tarvii ns. pask---n tärkiä olla.
   Ei tarvitse ajatella ja pelätä et jos et jotahin osaa, taida tahi vaine ylen äijy ällennä, niin sinua ei tuomita siltä seisomalta ko pyövelinpenkillä olijaa. Tahi ko et opi kuin suunilleen näin vajaan kymmenen vuoden aikana ( jota miekin nyt tuolla olemma työskennellyt ) jotahin tekemään ( mm. mie erikoiskaffeja ), niin ei heti heilahda hirttopuun silmukka kaulaasi ja ukset ulko-oven avaudu taipaleelle lähteekses jonnehin muualla työtä etsimään.
  Jeeru, ettäs sitä on ollut todella hyvä olla ja työskennellä tässä työpaikassa; kokemuksia on todella kurjistakin työpaikasta, uskokaatte tahi älkäätte!
Miten kiva on ain aamusella tassutella tuo matkanen töihin, ja ehtoon puolla sit raahustaa takaisin kotio elppasemaan....
Miten kiva on mennä töihin kun tietää että YSTÄVÄT siellä tapaa ja heidän kera saa taasen päivän VIETTÄÄ töitä tehden.
Kukaan ei ole meistä toista tärkeämpi, ei parempi, ei osaavampi - kaik me ollahan sil kuululla samaisella viivalla oltu.
Ja se suunheitto, riemujen rikkaus joka rikkaruohoin lailla leviää ain keskuudessamme. Riemu raikaa, nauru kuuluu, ja pilke, se pilke simmukulmissamme tuikkii, kun hurtti huumori keskuudessamme pesii ja kulkee.
Tosin välleen sitten toteutamme "keittiöpsygologiaakin" antoisaa joka sitoo meitä vaitiolo velvollisuuksinemme varmahan viel varmemmin yhtenäiseksi joukoksemme. Joukkomme tää on ns. henki-ja-elämä kun maailma yyön ulkopuolinen ahistaa aivojamme, "kenkiämme kivet kiertävät", ja kauluskin turhan tärkiänä joskus ahistelee henkeämme kulkevaista.
    Kiitos teille ne-ja-ne-henkilöt."
    Niinpä - taasen yhdet sellaiset henkilöt joille joudun hyvästit ( ainakin osaksi aikaa ) jättämään! Henkilöt jotka mukaani halajaisin ottaa. Muttas kuten yksi jälkipolvestain tänä pänä loineh lausumaan: "Elämä on valintoja."

    Siitä tulikin mieleeni; se on valintoja.
    Käväisin tänä pänä myöskin pesulle.
Kyseisen jälkipolvein tykönä, sillä omain "spa"-osastoin olen tosiaankin putsi-putsistanut jo lähtökuntooni, enkää täten siellä mirs-marssi enää ees-taas olleskana. Sopinut olen vaine tuon pesueeni kera, nottas heillä käväisen näin kertaalleen täsä peseytymässä, ja sitten seuraava kerta onkin uudessa omassa-kotona. Sen pitää olla jo siellä....



   ( Rastojain kuivatellessain otimma ja keittelimmä tykönänsä kupposellisen kaffeeta itsellein. )
   On se kiva, ettäs tällaisenkin avun sainen nyt näin. Voin muuttoain rauhassa tehdä tältäkin osin ja ajallaan, eikää sitten lähtöhetkelläin tarvitse alkaa siivoamaan sitäkin "oastoa".
Mikä kiva ja hyöty onkaan ollut olla olemasa näin liki jota-kuta omaa läheistäin. Molemmin puolin: tänään mm. kuskasin sieltä pienempää jälkipolveain harrastuksiinsa ko eivät vanhemmat kerenneet sitä tehdä.
    Mietoksissain onkin nyttemmin seilannut aatokset, ettäs kuis sitten tuolla uudessa koissa josa ei ketään, ei kukaan, läheiseni liki ole? Ei ole miulle apukäsiä niitä tarvitessain, eikää esim. näillä omillain miuta täsä käytettävänä apuunsa kun tarvetta olisi!
Siin tulee viellä useampikin "kova-paikka" vastaan molemmille tahoille...