Aamu alkoi, ei viel valjennut, muttas alkoi ennen viittä. Hivenen jälkeen kuuden olin jo matkalla.
Sää ja tila oli kehenonlainen. Settä vihmoi välleen ja usvan utua levitteli seuduille lävitse ajamain.
   Ajoin matkaa. Siis ajoin ihan urakalla kun ajattelee miun matkain tekoa yleensä. Aina kameran kera jokahisessa paikassa ja vähän välleen pysähtyin. Muttas ei nyt, nyt AJOIN.
Ei tosin pitäisi, ei olisi pitänyt koskapa jo Paltamon ohittaissa piti asetella tyyny seljän taakse jottas sain tuon häntäluuni oirehtivaisen asettumaan matkan tekoon myötämieliseksi. Se kun meinasi "ottaa pattiinsa" jatkuvasta istumisesta jo tuossa vaiheessa vaikka ns. alkumatkaa vasta tein.
   Aamukaffeet vetäsin helttaani Kontiomäessä Kajaanin takan jotahin vajaata kahdeksan. Siitä kun kurvasin pihanmaaltansa liikenteen sekaan niin ajatus häivähti ettäs nyt sitten LÄHDETÄÄN! Nyt matka alkaa - katsotaan mihkä asti pääsen? Mistä ehtoolla pääni sängyltä löydän?
Nyt olen "omillain" sitten.
   Monet oli jo tuollahin alkumatkalla maisemat sellaiset ettäs jos ei olisi nuinkin vilkasliikenteinen tie ollunna kyseessä niin olisinhan mie muutamissa paikoin "rantautunut" kamerain kera hillumaan - muttas kun ei, ni ei.

   Seurailin vaine matkallain tällä tienviittojen kilometrinäyttöjä; niin-ja-niin pitkälti vielä matkaa sinne-ja-sinne.
Katson näköjään aina mieluummin sen alimmaisen, sen johka on lyhyvin matka viel jäljellä, sillä sitten ei "tarvinnut" katsoa niitä tahi sitä, ylimmäisiä joihin matkaa oli aina paljon, paljon, enemmän! "Enhän mie nuin pitkälle jaksa ajaa!"
   Kuivat tien osuudet  ja tie olivat kivoja ja mukavia ajaa "lesetellä" muttas sitten kun sateli kuuroja, hipsui vettä taivahalta niin sitten ei ollunna niin kivaa... Mieli maita mateli kuin se sade alaspäin tulevainen.

   Ranualla meinasin eka kerran aterioida muttas en löytänyt siitä paikasta itsellein Kaiketonta syödä.
   Sen sijaan tajusin siihen pihaan ajellessain ettäs täällä muuten olen käynyt! Kävin täällä viimeksi puolisoin kerran. Ostimma silloin sieltä meille muistoksi yhden makaavan pehmo-nallen, ja jos en nyt ihan vääin muista niin annoin sen jokunen aika sitten puolisoin uusimmalle, nuorimmalle, muoskan mukelolle.
   Seuraavan kerran meinasin Rovaniemellä pysähtyä... ohitse surautin. Kittilä? Joo, tänne jäin. Täältä etsin majapaikan.
Käväisin tänne tullessain ensin tuolla Levin päällä kapuamassa; valloittamassa Levi-tunturin josta osanen näistä valokuvistain.
   Ja HEI! MIE tein SEN! Mie rattiin nukkujainen ajoin näinkin piiiiit-kän matkan yhtenä päivänä vaik kuin olenkin ajon suhteen ns. henkilaita!




   Kännykkä kuvia yllä ja alla.
   Poro. Eräs niistä. Oli aikas paljon poroja liikenteessä. Tuli mieleen että enpäs ole muilla ( kauan sitten tekemilläin ) Lapin matkoillain näin paljon poroja nähnytkään! Sen verta paljon niitä näkyili. Näin yhden tienvarteen tuupertuneen ( tod. näk. kolarin jäljiltä ) poron ja sitten yhden aika vereksen ISOn veriläikän tienpinnalla jonka oletin ollehen poron "jäljiltä".
   Meltaus, Ounasjoki, paikassa jossa käväisin syömässä;




   Lohiniva.
   Ei enää kiirusta mihkään sillä varasin juuri yöpaikan Levin kupeelle.






   Maisemat ihanaiset. Täällä on jo ruska!

  
   Levillä kapuamassa:

 

   Päivän Sydän laen kivien seassa.



   "Kantosiipialus" laella Levin.



   Lounaaseen konti Hautalahdenvuomaa. Jos osaan oikein niin Ahvenjärvi "etualalla" ja Immeljärven yksi lahti kuikkaa  tuossa oikeassa reunassa.



   "Leivät".
Ikiaikaiset leivät tallessa.









  Koilisessa Taalojärvi ja sen takana pätkittäin näkyvissä Ounasjoki.
 





  "Valtatie."
Lammaskurussa kohti Kätkätunturia.
Mitä ovat nämä, mistä nämä...mitenkä nämä ovat tulleet?



   Pyhätunturi ( kera Kätkätunturin ).


   Tänne perille päästyäin olin positiivarisesti yllättynyt kun löysimmä saunan majapaikastain tästä! Löylyt lämpiämään ja nauttimaan!
Lauteilla huomasin viimeisen päälle kuin onkaan keheno homma tää. On nimittäin aikasmoiset tuoksut huoneessain tässä. Kävin jo kyselemässä respasta ettäs olisiko tuoksuttomia huoneita vaihtaa? Käväistiin kaksi vapaata huonetta lävitse mutta totesi respan tyttökin että näähän muuten haisee hänenkin nenuun?! On kuuleman itsekkin tuoksuyliherkkä ihminen...
Elikkäs olot ovat aika "makiat" yönseudun seuraavan. Särkytabua ensiapuun ja allergiset perään.
   Respassa oli puhetta aamiaisestakin, ja äsken tuolla ravintolassa kun käväisin syömässä, ettäs miulle Kaiketonta. Valikoiden ja "riisuen" valmiiden ruoka-vaihtoehtojen aineksia poies, saatiin miulle lämmin lohikeitto aikaseksi. Se tosin oli SUOLAINEN - pahkura kun en tajunut kertoa ettäs suolatonna myöskin!
Mietin jotta tokihan se hyvältä maistu, kenestä sitten maistui/maistuu, muttas hyvänen aika; en mie siinä paljoa "tarvinnut" itse lohta tahi perunoita maistella, kun se suola oli siinä keitossa niinkuin pääasiassa, pääroolissa! Mitenkä paljon ihmiset käyttävät suolaa?! Miksi pitää aina "kalakeitto tarvihtee suolaa" -periaatteella olla "maustettuna"? Miksi ei maisteta niitä kaloja ja muita aineksia tästäkin ru´uasta, kuin tuota ainaista suolaa?!
Aamiaisella lupasivat ottaa huomioon toiveeni. Saa nähdä mitä sieltä silloin tulee tarjolle?
   Etsiskelin majapaikkaa seuraaviksi kahdeksi yönseuduksi tuonne etiäpäin mennessäin. Arvatkaas kuin kävi - näin Koronan aikana?
Mie ainaskin luulin ettäs nythän niitä kyllä löytyy muttas toisin kävikin. Ei misään, ei mitään! Kaik on jo buukattu, ja täyteen! Ei edes yhtä huonetta, eikä misään! ( Soitin KAIKKI määränpääni paikat lävitse, ja katselin netistäkin... ) On kuuleman RUSKA-aika! Pas....at!
Niinpä sitten suunitelmat piti luodakkin uudelleen nuilta öiltä ja "tyytyä" vähempään.
Nytten on miulle varauksessa "matalammalta" kaksi yönseutua muttas se tarkoittaa sitten ettäs on sit muutamana päivänä tulevaisena, piiiiiiit-kät ajomatkat edessä kera tuntemattomien teiden. Kassotaan kuin käy? Saanko, tavoitanko sen mitä meinasin vahi jääkö reissuin tää vajaaksi?
   Yritin mie jo lopummaksikin viikoksi varailla; en tavoittanut ketään. Muistelin sit ettäs siin paikassa taisi ollakkin pulju tuo kiini juurikin aina maanantaisin?
Joka tapauksessa - pitää siellä mennä käymään. Sain nimittäin tullessain ylläri-pylläri-vihjeen jotta voisi olla eräs paikka vuokrattavana? Soittelin - tottakait. Heti. Ja oli puhetta ettäs jospa nähtäisiin endinä...?

   Katsotaaan ny. Kuin Mummeron tään käy? "Jäänkö" Mummeroksi vahi pääsenkö Reissaaja-Lissiksi kunnolla, Taivaanrantoja maalailemaan?
Hivenen nihkeälle tää alku ainaskin tuntuu...
   Muttas hei - "päivä se on veil huomennekin"! ( Sadetta lupailee.... ) Eiks vaine?

   Öitä.