Hyvää viittomaKIELEN päivää!

   Tosin näin erilaisen aikuisen äitinä haluan korostaa, ettäs on olemassa puhe- ja viittomakielen lisäksi myöskin monia muita erilaisia, vähemmän tunnettuja ja/tai tunnustettuja kielijäkin joilla ihmiset saavat itsensä ymmärretyksi tai sitten ymmärtävät toisia ihmisiä!
Näimpä Juhana Salosen erään kirjaa mukaillen ( Viiton - olen olemassa. ) sanoisin minulla on KOMMUNIKOINTIkieli - OLEN OLEMASSA
 

27993323_1830646093635455_15560683877275


   Eilennä ehtoolla hokasin, kauhiassa toisen ihmisen kaipuussa, siinä läheisyyden, kyljessä kyöhnäämisen kaipuussain, jottas siitä on muuten sen varmahan 21vuotta kohta kunne olen viimeksi suudelman saanut!
Ja nytten puhun ihan siis SUUDELMASTA. En mistään pususta tahi noin puolihuolimattomasta suikkauksesta ohi mennen.
   Nykyiseni ei suutele, entiseni ei suudellut - elikkäs puolisoin tuo Tuonen Virroille jo siirtynyt... Ja sitä ennen; aviopuolisostain ei muistikuvaa mitään.
   Muistan kuitenkin KAKSI kertaa jolloin olen saanut suudelman jotka ns. jalat altain vetivät. ( Sellaista lisää - kiitos! )
Ensimmäinen oli silloinen ihastuksein kohde, poijankossi noin vajaata parikymppisinä ollessamme, joka saatteli miunt opiskelija-asuntoni pihaan kahden oppilaitoksen opiskelijoiden yhdessä viettämän pikkujoulu-illan jälkeen. Hän toivotti hyvää yötä, otti kiini ja - suuteli maailmani tuolloisen pysäyttävällä tavalla! Se suudelma vei kyllä, silloin tyttösen tämän sfäärit, johkin ulkoavaruuteen, ulottamattomuuksiin...
Toinen oli sitten jotahin vajaata kolmekymppisenä ( jo siis aviossa ja muutaman muoskan äitinä ollessain - kun avio-onnemme alkoi jo rakoilla ) kun vietimme yhden sukulaisemme pyöreiden vuosien juhlintaa. Illan saatteeksi saattelin erään nuoren miehen ( ikäiseni kylläkin ) parkkipaikalle hänen lähteissä kotiaan suuntamaan. Se oli menoa se-kin suudelma. Ei mitään suulle suikkausta. Ei hätäisesti heitettyä "kamaa" vaan ehta, aito, "syvä-luotaus"!
   Näinpä sitten olemma täsä tään mennehen yön seudun pohdiskellut, ettäs olenko sen verta kammottava "otus" ettei miuta halaja kenkään suudella vahi onkoo vaine niin, ettäs kohdillein ovat sattuneet ne hemmot jotka eivät vaine sitä tee? VAHI onko niin, ettäs se on "turhaan mainostettua" kamaa? Tahi ettäs sitä eivät vaine ihmiset, vasiten näin nykyaikaiset-kaan miehet, tee yleensä? Misä sellattiis miehet "kasvavat" jotka suutelevat, eivätkä vaine vain pussaile?


   Tulipa sitten taasen eilennä oikein urakalla haettua erääseenkin työpaikkaan - ja soiteltua muutamiin sellaisiin...
   On se vaine "ihana" hakia töitä itselleen. Ihan oikeesti ei siis mitään herkkua suurenmoista!
   Ei mitä jos olisin "iskukunnossa" olevainen Mummero. Ei siin silloin olisi mitään onkkelmaa. Muttas kun olen tällattiis "henkipatto" hemmo jolla on kremppaa kuin parhaallakin Klonkulla, niin onhan se vähäsen "hävettävää" hakia ja sitten aikanaan jos tulee ns. valituksi esim. vaikkas vaine haastetteluuna asti, alkaa selitellä todellisuutta: " Leikakuksia tulossa. Olen jonossa leikkauksiin, tutkimuksiin. Varmaan saikkulomaa täsä joskus..."
Kuka sellaista/tällaista ihmistä ottaa palkkalistoilleen? Ihmistä joka on tällainen valmiiksi "taputeltu juttu"?
Ei kukaan palkkaa ihmistä -listoille siten, ettäs tietää kohta joutuvansa maksamaan siitä sairauspäivärahaa, lomauttamaan tahi peräti irtisanomaan - riippuen aikajaksosta jo työskennellytä ennen toimenpiteitäin noita.
   Siksipä pakostakin tulee näin hakijana mietittyä, ettäs se urakka jonka teen hakiessain nuita eri paikkoja, niin kehtaanko olleskan sitä tehdäkkään kun tulos on se mitä sitten on?
Haenko ja kerron jo hakiessain, ettäs kun sitten on tällaiset tulossa.... En saa töitä.
Haenko ja sitten selittelen haastattelussa, ettäs kun on tällaisia sitten.... En saa töitä.
Haenko töitä enkä kerro mitään vaan menen töihin jos saan sopimuksen ja sitten... ylläri-pylläri; kohta saikuille?
Tuntuisi aikaslailla työnantajan "pettämiseltä". Ja eikös ole jotahin sellaisia "momentteja" olemassa jotka tällaisen kieltäsivät... Tai ainaskin se tulisi irtisanominen heti kun mahdollista!
Ja niin kuin mie olisin sitä ennen hommanut kaiken; muutot, asunnon etinnät, vuokraukset. Tämän Humisevanharjun vuokraukset vuokralaisten etsintöineen. Muoskain 24/7- jutut myöskin sillä simmulla kattoin etten ole näillä samoilla sfääreillä enää... Se kaikki ja enemmänkin sen taatta, ettäs kohta olen vieraalla paikkakunnalla, saikulla ja pienillä sairauspäivärahoilla. Ei, ei kuulkaas kannata. Sori vaine.


   Pohtinut olen täsä sellattiis asiaa ( asiasta kun on vaine haiku-hajut mielessäin, muttas tietoa ei ni´ minkähänlaista ), notta jos, vaikka, kuin... täsä "siirtyis" Bloggariksi?!
   Olen nimittäin laittanut merkille, ettäs teitä, Armaita Lukijoitain miun, on olemasa jo aina jokunen päivä tällä saitillain ( blogissain ) sen tonneittain!
   ( WAU! Ja KIITOS siitä teille Armaat Lukijain miun!
Nöyränä vaine voinen ajatella, ettäs jotahin miulle tuiki tuntematonta ihmistä kiinostavi nää tällaiset miun aivoituksein, hajatelmain ja juttuin juuret olevaiset! Ettäs nuinkin montaa ihmistä tarinain nämä kertomain luetuttavat. Kenties askarruttavat - vaikkas tyyliin ettäs "kuinkas sitten kävikään....? ". Ja VASITEN kun en skriivaa mitään kirjakieltä olevaista! )
   Niin... ettäs jos vaikka täsä alkaisin Bloggariksi ja täten etsisin ensinnäi tietoutta, ja sitten kenties toteuttaisin myöskin, mainonnasta täällä blogien syövereissä? Mitä se on ja millaista se on? Kuka, kenkä, saapi mainoksia nuita laitella, millaisia mainoksia, minne ja milloin? Onko jotkin "pelisäännöt" mainontaan jotka mie voin laitella ja raamittaa, vahi onkoo se sitten se mainostaja joka ne saneleepi?
Onnaisiko se juurikin tällä "vuodatus"-pohjalla vahi pitäisikö silloin astua askel jollehin toiselle blogi-pohjalle? Maksaako ne toiset -pohjat jotahin?  ( Jos tulee mirs-marssiminen muualle, niin LUPAAN taatusti informoida Teitä siitä sitten...! )
   Meinahan, notta ( kenties olettekin tään jo täsä hokasseetkin? ) en ole mikään mainos-hemmo, tahi Mummero, mileltäin! En sitten olleskana! Kierrän kaiken maailman hila-vitkuttimet, tyrkyttämiset, mainonnat, yms. niin kaukaa kuin vaine pippuri kykenee kasvamaan!
   Ja siltikin; raha puhuu.
Kun on toi Matti-Kukkaroinen ainainen olemasa ja jostahin se on köyhänkin roposensa revittävä, niin pistää pakostakin miettimään, ettäs, jos, vaikka, kuin...? Ainakin luulo ja tieto kun on sellattiis, ettäs jotkut jopa PELKÄLLÄ bloggaamisella elantonsa tienaavat nykymaailmassa, niin miksipä en miekin jonkin lisä-roposen omaani massiin halajaisi? Niin, miksipä en?
   Siitä tulikin mieleeni miun jottas sitten pitää myöskin ensin selvittää ne verotukselliset jutskat mahdollisista tuloista ....?!


  Sitäkin täsä funtsin nyttemmin, ja kävinkin tänä pänä juurikin kotvanen sitten selvittelemässä, jottas pitiskö alkaa laatimaan valokuvanäyttelyä? Sitä kun on tosiaankin sen verta usea miulta kerennyt täsä utsia...
    Sain kuulla, ettäs ekat vapaat ajat paikallisessa näyttelytilassa olisivat tämän vu´uen heinäkuulla. Sitten on elokuusta lähtien jo varattuja aikoja aikas tiuhaan; "Niin ettäs - mihkäs kohtaan laitetaan?"
    Mietin sankkevan paljon, mietin. Mietin ensimmäiseksi niitä menoja kaikkia jotka siitä koituisivat/koituvat. Mietin, ettäs jos JO heinäkuulla, niin jos pääsen töihin kesäiseksi ajaksi, niin misäs välissä mie sitten silloin sen näyttelyin kasaan saisin? Se kun on hektistä ja raskasta toi nuihin töihin teko...
Ja kun viel kertoivat paikalta tuolta, jottas nyt ovat tään viruksen aikana muuttaneet siten, ettäs pystytys maanantaina ( ok - se onnaisi miulta kun se on ainakin tähän asti ollut pääsääntöisesti viikkovapaa-päivä ) ja kokoaminen jo perjantaina, viikoloppuina ollessa paikka suljettuna. Mites mie sen sit purkaisin perjantaina kun se olisi miulla työpäivä silloin?
   "Äsh!"
   Tietty - ainahan sitä jotehin. Aina jotenkin sen kasaan saisin. Jos ei muutoin, niin yötä myöten sitten... Muttas eihän se nyt noin "pieneen" asiaan voine kaatua, tuohon "ajan puutteeseen", eihän?
Jotenka Mummero-piskuinen, ajatukset ja nystyrät vaine liikenteeseen ja funtsimaan mahdollisuuksia!


   Hyviä sää ja tiloja on täsä lupaillut lähi tulevaisuuteen. Jotahin vajaata -20´C ja silleensä, muttas kuiteskin Aurinko Armahan tillotusta Taivahankannella.
Ja tehän tiedätte, Armaat Lukijain miun, mitä se tarkoittavi - ettekös tiedäkkin?
Hyviä ulko ja ilma kelejä! Niii-in, nimen omaan ulko ja ilmailu kelejä. Happee haukka ja silleensä? Eiks vaine?
   Ajattelen ( siis - olen olemasa... tuon kommunikointi-kyvyn lisäksi ), jottas olisipas se vertaansa vaille ihanainen olo ja tila lähtiä Reissade-Lissiksi vaikkas tuonne meren aavan, aukian, äärelle. Jotesakkin vaine nyt beesaan ja vuotan, ettäs joku toinen tekisi ensinnä "siiron"...
   Jotenka jäljelle jääpi vaine paikallinen reissade. Ei, ei se toki haittaa, ei paha ole. Ei yhtähän. Ainaskana miuta.
Saimma nimittäin juurikin tänä pänä eräältä ystävältäin piskuista vihiä eräästä suunnasta josa voinen olla tällä hollilla oivalliset valokuvauspaikat ja -kelit! ( Lisää valokuvia näyttelyyn? ) Tiedä vaikkas sinne sitten siis urkenisin tulevan endin aikana?
   Kassomma, niin saamme - elää!