Muistuipahan taasen mieleeni miun tämä ihana teksti jonka joku on joskus kirjoittanut ja mie sen joskus, joltakin olen saanut. Kummasti silloin tällöin teksti tää tupsahtavi meileeni... ainakin näin kun tyttäreni miun "jäljiltä" nukuttiin viime yönä noin kokonaiset neljä tuntia!

2014.7.27.%20Annina%2023v%20%287%29.jpg

 

                                     Vammaisten äidit - nuo valitut.

 

Vammaisten lasten äideillä on sydänsuruja yli oman tarpeen, kirjoittaa englantilainen E. Bomback kirjassaan "Motherbood". Hänestä he ovat kuitenkin hyvin onnekkaita siksi, että he näkevät ihmeitä joka päivä. Ohessa on katkelma kirjan tästä teemasta.

 

   Jotkut naiset tulevat äideiksi vahingossa, jotkut vapaaehtoisesti, muutamat sosiaalisen painostuksen takia ja jotkut tavan vuoksi. Tänä vuonna melkein 100 000 äitiä Englannissa saa vammaisen lapsen. Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka vammaisten lasten äidit valitaan?

 

   Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolella ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.

"Aalto, Kaija, poika, suojeluspyhimys Matteus. Metsä, Marja, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerard. Hän on tottunut rienaamiseen."

Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee: "Anna hänelle vammainen lapsi".

Enkeli on utelias: "Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."

"Aivan niin, Jumala hymyilee, voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."

"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja pahe mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin terpeellinen äidille. Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."

"Mutta Herra, luulenpa, ettei hän edes usko sinuun."

Jumala hymyilee: "Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs."

Enkeli henkäisee: " Itsekäs, onko se hyvä puoli?"

Jumala nyökkää: "Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella. Hän ei vielä käsitä sitä, mutta häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.

Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen. Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niinkuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistyöni.

Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni."

"Entäs hänen suojeluspyhimyksensä?" enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa.

Jumala hymyilee: "Peili riittää."