Kävin tässä muutama tovi sitten ystäväni tykönä kylässä hänen tehdessään tuttavilleen joululahjoiksi sytykeruusuja. Tästä mie sain kärpäsen pureman ja päätimmä kokeilla näiden kauniiden ruusujen tekoa itsekkin. Koskaan aikaisemmin en ole näitä tehnä tahi nähnyt tehtävän. Mitä nyt ystäväni tykönä "revin" ruusujen palasia ja taiteilin niitä sitten kasaan... Joten tään homman mie osasin jo "hyvin", kuin vanhasta tottumuksesta....

   Kynttiöiden sulattamisessa olen ollunna mukana viimeksi lapsuudessani ja silloin sen tekivät vanhempani. Lapsiltahan moinen "hurjastelu" on totaalisesti kieletty!

No, ei kun mutu-tuntumalla vaine "kehiin" ja tuumaan mukaan. Ensimmäiseksi muoskain muksun kera paloteltiin kynttilät kattilaan ja sitten lykkäsin kattilani kaunihin lieden lämpöön. Alkoipa siinä "tali" sulamaan ja liemeksi muuttumahan. Kunne näytti "liemi" väreilevän sopivasti työnnettiin pirpanaisen kera vävyni tuomat varrastikut ruusujen keskelle kastelun, dippaamisen", helpottamiseksi. En tosin tiedä kuis muuta tään tekee... jollain pihdeilläkö? Mutta miusta tuntui parhaalta idealta nää varrastikut: ruusut pysyy paikallansa, helppo kieräyttää kattilassa ruusua ympärinsä ja sit sieltä nostella sekä asetella kuivumaan. Saati sit lopuksi irrottaa tikusta ilman et jäisi minkään valtakunnan pihtin jälkiä ruusuin kylkiin kiinni.

 

28.11.-14.%20sytykeruusut%20%282%29.jpg

Tästä tää homma lähtee käyntiin.

 

28.11.-14.%20sytykeruusut%20%281%29.jpg

Ja tässä se etenee sujuvasti. Nyt jo muutamia kertoja ruususet dipattuna.

 

28.11.-14.%20sytykeruusut%20%285%29.jpg

Kuis ovat kuin oikiat ruususet?

 

28.11.-14.%20sytykeruusut%20%284%29.jpg

Tässä kenno-rasiassa mie ajattelin lahjain antaa. Käärittynä vaik sellofaanin sisälle ja somistettuna viel kaunihilla rusakolla.