...saimpas teidän huomionne kiinitettyä! Otsikollain tällä...
Joo, muttas ei ihan "mies-flunssa" vaan ihan ehta Mummo-flunssa. Ei-kä, ei -flunssa vaan varmahan taasen -reagtizuunen, "vaine".

   Mie normi-olo ja suhteissa koissain, on sitä, et kuljeskelen ilman sukkia. Ilman minkähänlaisia sukkia. T-paita ylläin, mielellään lyhythihainen tahi hihaton. Siihen jokin hamonen helmoihini. Pidempi tahi lyhykäisempi helmainen. Muttas sittenpä ei muuta lisäksensä nuiden, kuin alleen alkkarit ja rintsikat. Ei sukkahousuja, ei näitä nykyaikaisia legginsejä, tms. kakslahkeisia mitä niitä nyt onkaan. Vaine neljä tsipaletta vaatekappaletta eikää mitään muuta. Jep.
   Tilanne eilennä: etsin yllein jo aamupäivätä sukat! Sellaiset mahd. lämpimät sukkaset. Oiskoo pitännyt etsiä oikein villasukat - olisivat voineet olla viel lämpimämmät....? Sitten iltapäivästä etsin viellä villaisen takin yllein ja ehtoon korvalla pitimmä etsiskellä lisäksi kaappieni kätköistä, oikein housutkin! Eikää mitkä tahan farkkuset tahi noi legginsit, vaan aivan ehdat, pörröiset, fleesi-pöksyt pitkälahkeiset! Sellaiset kaikkein lämpimmimmät mitä huushollistain on vaine mahdollista löytää.
Ja kaikesta huolimati miuta palelsi yhä!!!
   Iltapäivällä annoin jo periksi särylle tuolle mahtavaiselle kun tuntui, ettäs toi pääkoppain ei enää kestänyt. "Aivot tulivat pellolle" poskionteloihin kautta, kun kipu oli jo sen verta suuri. Otimma sellaisen vaine 60mg särkytabun, muttas se etu siin on/oli, ettäs se on vuorokauden pituinen vaikutukseltaan! Siihen löin viel kylkijäiseksi tonnisen tavan särkytabun - ja edelleen tuntui kipu -onteloissain!
  Tiedän, kuumetta ei ollut, ja tuskinpa vaine tuleekaan.
Simmuja painoi kuin luomet olisivat ollehet oikein kunnon roikkuvaiset esiliput edessä silmämunieni. Särki simmujain näitä. Verestivät kuin parhaankin krapulaisen hemmon olisivat ollehet. Sattui, kaihersi, kuin hiekkaa välissänsä olisi.
   Olo oli vetelä kuin Veltto-Virtasen tahi jonkin kumisen nauhasen vetämättömän ja kulahtaneen - aikansa eläneen. Ei virtaskaa ollunna siis mihkään. Hyvä kun olla jaksoin.... Mietinkin täsä, ettäs tuolla ololla ja tilalla voinen hyvin kuvitella - ei kun uskoa, niitä ihmisiä jotka ovat joka sekentti kiputiloissaan ja mieluummin lopettaisivat sen olemisensa kokonansa päältä tään Telluksemme! Ei ole herkkua, ei. Aivan on typerää tuo olo ja tila!
   Pohtia onneksein voinen ja jaksoin kuiteskin vielä sen olon ja tilain keskellä. Päätelminäin oli sen tilain sellaisen, jottas se on/oli kuulkaas se toissapäiväinen kyökin putkistojen putsi-putsistus joka tuon todennäköisesti aikaan sai. Siitä kun oli sen noin vuorokausi kunne reagtizuune tuo alkoi.
Henkkevä vejin, niitä röörejä erinäisin harjoin sutiessain, sieltä ilmoille "iloksein" liiteleviä basi ja liskoja. Erilaisia allirgeenejä siis. Kaikkea sitä mönjän hajua ja sieltä irtautuvaa pien´ hiukkasta tiedostamattain - kun eihän niitä sellattiis pisku-piskuisia simmuin näe. Ja vaikkas ne ovatkin putkistossa, viemäristössä tuossa, muodossansa "kostea", niin siltikin ne näköjään reagtizuunen aikaan saivat/saavat.
    Äs, ettäs ärsyttää tää tällainen!
( Vasiten kun täsä tälla viikolla on lekurille taasen meno tuon klyyvarini kera ( tarkistukseen sen viime kertaisen jälkeen ) ja lekuri tuo täsä välillä tokaisi, notta vaikka sitten punkteerataan...
"Niin, että, mitä?" "Siis, mitä tehdään?"
Tiedän, ettäs ei sieltä -ontelossain ns. mitään ole, ei löydy - tunnen sen itse tässä näin ollen. Muttas sen halajan tietää, ettäs MIKSI se reagoi aina noin? Ja MIKSI vaine tuo toinen poskiontelo, toisen ollessa aina "hijaa" vierellänsä? Ei se reagoi noin. Ei ainaskana noin suuresti kuin tää toinen. Tähän särkee ja kolottaa nytkin!
Pitiskö se "pottaa" jollahin? Pitisko sitä rustata jotenkin, jotta toimisi "normaalisti"? Muuttaa allergia-lääkitystä? Mitä tehdä? Ei varmana tuo mahdollinen pungteeraus mitään auttaisi. Anti ja biootit - nijet, eivät pitemmän päälle mitään. Käy kuten nytkin täsä kävi: ensin kuuri ja sen jälkeen päivä-pari ja "nuha" palajaa paikalle kipuineen... Pöh. )

   PS. Lekurillä käyty. Ei hullua hurskaammaksi:
Lekuri tuo totesi tilani kuulessaan ettei hän uskalla alkaa lääkitä enää minua tuonne klyyvariin kun olen niin herkkä kaikelle... Se siitä toivosta, suuresta, väkevästä, ettäs vihoinkin tulis jokin roti tälle klyyvarillein!
Sain vaine reseptin entisiin allergiatabuihini ja jonkin uudemmanlaisen allergiasuihkeen - kun mainitsin, ettäs voisi varmaan noi vuosikymmeniä ollehet allergialääkkeet välleen päivittää tehoampiin...