...tien on vanki, vapaa on "unpihanki". "

   Tänä aamuna ani varhain päätin että ei tämä maailma tästään valmiimmaksi mitenkään tule jotenka se on se ja sama jos mie vaik nytten kopasen että kestääkö tää miun koipein ilman kepakoita JA lähden maailmalle!
   Niinpäs sitten koppasin tekeillä olevan lyhtyin mukaani ( johka muuten sain mennä perjantaina tilaamani hyllylasit jo itselleni kotia ) ja suunistin kauaksi, kauaksi pohjoista kohden erään nuohooja-peltisepän tykö ajatuksella että lyhtynen tuo sinne nyt jääpi hattunsa tekoa varten - ja mie palajan kotio. Muttas kävikin toisin: lyhtynen palasi miun kera kotia ja sovimme tunteroisen siellä hattua tätä suunitellessa että viikon päästä maanantaina mie palajan samoille huudeille takaisin ja me YHDESSÄ teemme sen hatun lyhtyyni tähän! Siis hän ja mie! Ja näin siksi että mie olen sitten siin hälle paikan päällä kertomassa jotta kuis mie haluan minkin kohan siitä tehtävän... Joo, myönnän kyllä että vaativa asiakas osaan olla... Ja onhan se kiva että näin saan enempi itseni näköisen hatun omaan lyhtyyni ja sekin viel että näin sit olen ollut tekemässä sitä; melkein koko lyhdyn ( sitä hattusta vaille ) olen sitten tehnä ITSE!

   Tulo matkalla kotiain kohden funtsin että kun on näin kaunis ilma... Aurinko Armas killottaa, usva haituu menojaan, lämpötila nousee... mieliala nousee... taidampas viel lähtiä mökillemme.
"Ja samalla teinhän voisin kysästä siltä venhon myyjältä että voisiko hän ajatella sen venhon siirtoa tänä päivänä miulle...? Joo, niimpäs mie teenkin."
Kurvasin pihaani, soitin venhon myyjälle; kyl se vaine passaa. Pakkasin kimpsuni ja kampsuni sekä suorin matkaan ottain kuitenkin ennen lähtöäin...

21950933_1684607421572657_35288753368817

... mukaani hivenen "puhdetöitä": tämän kukkapylvään.
Tätä mie mökillämme sitten joutessain ja venhon tuojia vuottaissain santapaprulla hioin pinnaltansa "puhki". Puhki sen taatta ettäs tarkoitus oli vaine pintansa saada "auki" jotta voinen täsä oikian värinsä valittuani rotjata tämän pylvään johkin aivan muuhun väriin kuin tähän entiseen valkiaan. Mie kun en oikein valkian ystävä ole....

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%284%29.jpg

   Laittelin notskiin tulta alle ja välleen käväsin sitten sitä uusilla puilla ruokkimassa heittäin käsistäin oikein siniset, kumiset, hansikkaani talon ulkoportaille kuivahtamaan kun ne näin lämpimänä päivänä töitä tehdessä hikosivat oikein kunnolla.
Enhän mie arvannut että mie niihin hanskoihini vierahia saisin: Neitoperhoset nuo liiteleväiset oikein parettain niille liihottelivat ja imukärsäänsä niihin ojentelivat mettä niistä imeäkseen.
Ne sen verta hanakoita ( liekkö jotahin niistä toillaan saaneetkin suuhunsa? ) moisessa touhussaan olivat että...

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%288%29.jpg

... näin pysyttelivät hanskoissain "kiinni" vaik mie hanskat käteni päälle heidän kera nostelinkin. Olipas "kesyjä" perhosia....

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2810%29.jpg

   Venhoni tuojat saapuivat hivenen jälkeen puolin päivän ja venhoni miulle toivat. Tai no, eihän se silloin viel miun ollunna vaan kunne he tämän mökillemme toivat ja miulle ystävällisesti tänne latoomme kantoivat sekä mie sit tämän heille maksoin, niin sittenhän se vasta oikeesti MIUN oli.
Näimpäs mie sit nyt olen soutuvenhon ylpeä omistaja. Jee! Hyvä mie!
   Nytten vaine pitää viel himpun vuottaa ettäs vävyni-miun hivenen paikkailee sisältänsä pintaansa lasikuidulla kun siin on pohjaltansa soutajan "jarrupaikoissa" hivenen pintarikkoa. Ja uudet airot sekä mela pitää hankkia... Muuten ihan oiva "peli".
   Vuotan vaine malttamattomana ettäs tulisi pian talvi, kevättalvi ja hankijaiset jotta mie tämän silloin viimeistään lammenrannalle apuvoimain kera siirettyä saisin. Ja jos en saa apuvoimia niin perk....le, miehän tään ite vaik raahaan sen "vain" noin kilometrin matkan mettiä pitkin!

   Kunne mie kukkapylvääni hiottua sain - ja muuten viel painarillakin vosekittua... evästä notskilla paistettua... venhon suojaan laitettua... niin otimma kamerain kauniisiin pikku kätösiini alkain valokuvaamaan vähän kaikenlaista:

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2812%29.jpg

   Täsä Orvokki entisen pihakoivumme kannon päässä. Kukkinut tämä täsä on koko mennä kesän ja nytten mie hänet tällä reissullain ristin Koivunkanto-Orvokiksi. Elikkä tään on nytten sit "virallisesi" ihan omaa laatuansa, ihan aivan "uusi" kasvi, ihan aivan uusi laji; Koivunkanto-Orvokki.

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2813%29.jpg

   Se oli ilo havaita että nyt ei tarvinnut tuon Koivinkanto-Orvokin enää yssinänsä kannolla tällä asustella sillä se oli saanut alakertaan aivan uusia naapureita; tällaisen armeijan sieniä jotahin. Mitä lienekkään - jotain Koivunkanto-Punikkeja-ko?

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2819%29.jpg

   "Siekö haukkasit palasen?"
   Tällainen ihanainen Kääpäjäsieni löytyi pihatiemme varrelta. On kuin joku tästä palasen kitaansa olisi hotkinut. Liekkö hotkija tuo viel elossa on?

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2824%29.jpg

   "Sähikäinen."
   Ihanainen, jokin Koristeheinän tähkänen joka aivan sähikäisen tahi vähintäänkin jonkin irokeesin näköinen on.

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2826%29.jpg

   Pihallamme kasvaa monia erilaisia, erikoisia, puita ja yksi niistä on Tammi.
Tässä tammen terho joka näyttävi jo aikas lailla kypsälle.

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2821%29.jpg

   Tämä täsä on Puna-Vaahteran "nenä". Kaunis kuin mikä.
Nenäksi näitä sanon siksi kun olen joskus nuorempana oppinut että tällaisia Vaahteroiden siemenlehdykkeitä voi ottaa käsiinsä, avata tuon pullean siemenpään kynsillänsä kahtia ja sitten levittäin sitä laitta itselleen ( tahi jolle kulle toiselle ) nenän päähän vähän kuin Pinokkion nenäksi.

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2822%29.jpg

   Tavan Vaahteran syysiloittelua.
Kun tarkaan katsot Armas Lukijain niin huksaat että vain Vaahteran tämä puoli on jo väriänsä vaihtanut muttas tuo ns. varjoisempi puoli, pohkjoisen puoli, on viel aivan vihiriän värinen.
   Niin tästä tavan Vaahterasta kuin myös siitä Puna-Vaahterasta mieleeni tuli värssy:
"Äiti-Luonto sitten osaa olla
vanhanaikainen:
hän punastuu kauniisti
ennen kuin riisuu itsensä syksyllä."

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2825%29.jpg

   Villiviini navettamme akkunalla.
   Että osaa olla kaunista.

   Päivä tämä myöhäiseen iltapäivään alkoi jo kääntyä kun mie valokuvaukseni lopetin. Keräsin kamani kasaan ja suorin taasen matkaani.
Matkalla päätin edelleen kuvata eteeni tulevaa kauneutta jotenka ihan ekaksi karautimma Hepo Hopiani äitini lapsuuden kodin tiemeelle.

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2829%29.jpg

Tuolla se on. Tuolla mäen laella, nuiden pusikoiden kätkössä.
   Kuulin täsä tovin aikaa sitten että uudet omistajat ovat tämän paikan nimen vaihtaneet. Surku sillä miusta sen entinen nimi oli paree. Hivenen erilainen kuin mitä nykyinen on, joka on tosi yleinen paikan nimi Suomemme maassa. Tosin onhan se kyl enempi tätä paikkaa kuvaava nimi mutta silti....

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2830%29.jpg

   Aitta.

   Pihallansa pyörtäissäin mieleeni tuli siellä mäen laella Aurinko Armahan loistehessa ja hienoisen tuulen vireen kainalossa seisoskellessain: "Tietä käyden tien on vanki - vapaa on umpihanki."
Voi että, tämä paikka olisi ihana! Voi että jos miulla olisi pätäkkää, jos voittaisin lotossa, jos vain suinkin... mie ostaisin tämän paikan itsellein! Nauttisin tästä paikasta niin.
Muttas kun ei ni ei. Täytyy vain näin "varkain" silloin tällöin käväistä ja nautiskella tästä olotilastaan, tästä vapaasta "umpihangesta".

   Joo, sitten taasen matkaan. Käväisin siksoni tykönä pikaisesti, ja kurvasin taasen Poika Poloisellain etiä päin.
   Kiertelin pienoisen lisälenkkisen ( kun kerta näin ihanainen keli nyt oli ) ja poikkesin Viannankosken vanhalla kanavalla.

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2834%29.jpg

   Täsä kanavan varren puukuja joka vie tuonne päässään olevalle venepaikalle...

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2835%29.jpg

... josa on tosi kauniit näköalat järven seljälle. Se on Maaninkajärven osanen. Olisiko Haalanselkä tahi jotahin...

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2838%29.jpg

   Itse vanhan kanavan kauniita kiviseinämiä.
   Mietin vaine kuin siinä on joskus ennen muinoon miehet hirmusen työn tehnä kun ovat jostahin kalliosta räjäytelleet sekä louhineet nämä kivimurikat. Sitten jollain tapaa ne hioneet/sahanneet muotoonsa sekä kuljattaneet jostain kaukaa jollain ihmeellä tänne paikan päälle. Ei ole ollut mitään köykästä hommaa se!
Ja mitenkä ovat tehneet näin tasaista, hienoa työtä? Palaset, kiven murikat nuo, niin hyvin suhteesa toisiinsa saaneet? Ja mikä vielä - että ne näin kauan jo paikoillansa pysyneet sit ovat?! Hatun nosto tekijöilleen!

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2841%29.jpg

   Luonto-Äidin kaunista väriloistetta kotimatkaltain.
   Voikoo tätä kauniimpaa olla? Miten voi olla luonto kaunis nyt?
Mie aivan ahmin tätä kaikkea sisuksiini, itseeni sisälle. En tiedä tekeekö kukaan muu näin mutta miusta tuntuu että mie todellakin nautin tästä loisteesta ( voi olisimpas päässyt sinne pohjoiseen reissullein! ) ja hotkin, imeen, itselleni tätä kaikkea kauneutta ja loistetta. Oikein tunnen kuin haukkaan palasen sieltä, toisen täältä ja sitten varastoin sen kaiken tuonne mieleni sopukoihin niin että varmaan viel josain vaiheessa tulee ähky... Oh-hoh!

2017.9.24.%20Kumpulassa%20%2845%29.jpg

   Majaani Mahtavaiseen kotiuduttuain, Humisevalleharjulle päästyäin, purkasin kamani ja aloimpas herkuttelemaan.
Mökkimme pihanurmelta kun kappasin tällaiset Tattimus-Tatit mukaani niin tänne palattuani otimma peraten nämä ja pilkoin ne. Pilkoin tsipuleita sekä paistaa pätkäytin molemmat sekaisin paistinpannullain. Viimotteeksi söin massuun nälkäiseen kaiken sen: "Jam!"
   Ps. syödessäin ajatellen että osaa sitä ihminen onnellinen olla tällaisesta päivästä.