...piskuisia, piskuisesti:
   Onneva! Mitä tästä nyt tuleekaan.... Sen - kuusi ja puoli vuotta par´ aikaa kun blogini tää on ollut olemasa ja nyt, aivan nytten, täsä-nyt-ja-näin, skriivaan sitten tään olemasa olon 1000:tta tekstiä! Yssi merkkipykälä se tääkin on, jotenka onneva nyt vaine!
   Onneva ei aina ole vaik sitä onneva kyl aina tarvittaisiinkin: hokasin nimittäin täsä erinäisiä asioita, yms. "poies alta" hoitaissain ( tietänyt tään kyllä olen muttas nytten vasta sit oikein perinpohjin TAJUSIN ) että tyttärein 24/7 ateriamaksut nousivat hivenen päälle 3,00e/vrk.. Ei sinällään paljon, ei. Muttas kun sitten laskevi aina koko kuukauden "saldon" ( siin noin; n.3,00e x 30vrk/kk ) niin sehän sitten tekevi sen melkein 100e/kk! Se on paljon pienellä eläkkeellä eläväiseltä ihmiseltä!
   Pienet ovat bujetit - kyllä. Ja piskuiset ovat tilatkin muttas siltikin... Nytten ovat huushollini, alias Humisevanharjun, Majain Mahtavaisen, sauna ja pesutilaset "sisäänajetut" taasen. Meinaan ettäs kun ne kaakelipinnat sieltä suoja-pinnoitutin sen viikkonen sitten ja samoin tein vaihdatin sinne löylyihin lämpimiin uuden uutukaisen kiukaan kivineen, niin nyttenpä sitten olen vosekkinut sen jälkeiset toimenpiteet niille kaakelipinnoille kaikkinensa. Enää puuttuvi vaine normi- pesut, pisut, jne. - näin pienellä pilkkeellä sanottuna. Ja KOVIA löylyjä ylisillä nuilla jotta kiukaan tuon saapi kunnolla kuritettua!
   Yhtälailla "hikisissä", "kiihkeissä", tunnelmissa olen mie täl´ haavaa ajatuksissain, kun alan jo olla lähtökuopissain - ainakin ajatusmaailmain osalta. Lähtökuume senkusta vaine kasvaa. Yrittelen kovian muistaa mitä ottaa mukaan, mitä ei ottaa.
Kukkasillein kyselin jo kastelijat ja merkkasin niihin isse kuhunkin ettäs kuin mikäkin kastella.
Laskeskelin taanoin ettäs on sen ylle 100tsipaletta ruukkukukkasia ja nytten sitten laskin ettäs 125kappaletta on nuita taimia... että tälleensä. Tänä aamuna meni niiden kera touhutessa ( puhdistamisessa/hoitamisessa, kastelemisessa, muutaman kukkasen poistaissa kokonansa, taimia kouliissa, jne. ) yhteensä ainaskin sen kolmisen tunteroista. Että "ajatukset ne ovat ne jotka ajan vievät"...
   Hirveesti tekesi mielein miun "ajan kuluksi" mennä juurikin nytten ( esim. tänä pänä ) kun vällehen jotahin aikaa joskus jääpi. Lähteä vaikkas vaine valokuvaamaan muttas ei nyt, ei passaa. Pitää nenga vuottaa viel tovi. Pitää sitä Mattia ajatella siel Kukkarossa. Ikävä kyllä.
   Leipoa kuiteskin voisi - kuka söisi?
Tietty issellein pitää "joka päiväinen Kaiketon leipä" tehdä, leipoa ja paistaa - tietty. Sehän nyt on selvää sanomatikin. Muttas jotahin himpleetä?! Niihin hinku olisi mut kun ei ole sitä kenkä söisi ( eikä varaa ihan hirveesti tehdä ja sit vain annella niitä muille; omasta Matistain osasen luovuttaa! ). Tein mie kuiteskin eilennä Appelsiinisen Brownien ihan ns. normaalina. Oikein Fazerin Sinisen kera. Taatusti hyvää "kamaa"! Osanen antelin naapureille ja kaik loput tyttärein perheellisen huusholliin. Sainpahan edes hivenen "toteuttaa itseäni".
   Pääsenköhän tänä kesänä mitenkä "toteuttamaan itseäin" Töihin? Se kun ei ole kirkossa kuulutettu ettäs se pyörisi kuten mennä vuosina on pyörinyt. Meinaan että tää viruksen pahulainen voi vaikuttaa siihenkin!
Voi nimittäin olla että asiakkaat lähtevät liikenteeseen kun Suomemme maa "aukiaa" ja töitä sitten piisaakin kenties enempikin kuin ennen, kun kaik "ryysii" joukolla liikenteeseen. Muttas voi olla myöskin sit niinkin et kaik ovatkin hivenen jarpaillaan, vähän niin kuin varovaisia, ja eivät uskallakaan lähteä viel mihkään ( ovat ns. maalaisjärjellä varusteltuja, itse itsenäisesti ajattelemaan kykeneviä yssilöitä - anteeksi vaine tää suoraviivaistaminen ja näin toteaminen, jos tää nyt sotii jota-kuta vastaan! ), eikä täten olekkaan Pomolla töitä miulla antaa! Oih -voih!