Luin taasen issellein lakia eilennä jotta sitten huomenna ( tänään ) on pidettävä vapaapäivä! Onhan sitä elämässä muutakin kuin Majani Mahtavainen, sen neljän seinän sisällä oleva maailma ja noin kahdeksan tuntia per päivä tapahtuva seinän piirtäminen - tätä nykyä. Sillä uskokaatte tahi älkäätte Armaat Lukijain ni ihan totta, kun piirustan tuota seinää niin olen laitellut merkille ( ajatuksiini ylös ) ettäs se on melkeinpä aina kokonainen työpäivä takana kunne sitä kertaalleen teen! Aamusella aloitan ja ehtoolla lopettelen. Noin kahdeksan tunnin rupeamina. Sitten käteni tää sanoo ettäs nyt, nyt on jo luppoajan aika. Ja vasiten kunne teen vaikkas kaksi tällaista päivää perätysten niin sit kolmatta käteni tää ei enää annakaan olleskan aloittaakkaan; on sen verta kipiä jo siin vaiheessa - tulee ns. aivan pakollinen vapaapäivä. Pelkästään kaksikin kun tekee jo tiukkaa...
Jotenka kun eilennä ehtoolla tuntui ettäs se olisi sitten taasen levon tarvis niin "luimpas lakia" issellein...
   Mutta annas olla kunne aamu tää varhainen valkeni: emmin suuntaan ja toiseenkin, ja  piiiiiiit-kään: lähteäkö vahi ei? "Aurinko Armas kyllä helottaa mukavasti ja kirkkahasti... mut tuulee aika navakasti... vapaata pitis pitää... mut kehtaisiko sitä lähteä ajelemaan... tunteroinen suuntaansa menisi... ?"
Ei mitiä - käväisin kuitenkin Pollen eteen evästä laittelemassa; johkin suuntaan ainaskin lähden? Keittelin kaffeeta termariin; meinaanko sittenkin päiväksi "paeta" kotoain? Pakkasin eväitä mukaan, notskille makkaraakin; mökillekkö sittenkin? Kaksi kerrosta vaatetta ylle; tuulta vasten varustaudunko? Pitkävartiset saappaat mukaan; jos hanki ei kannakkaan... lammellekko asti meinaat mennä?
   
   Aamupäivän tunteroisina, jälkeen aamun varhaisen sarastuksen, kunne Aurinko Armas jo toin teolla lämmä, löysin itsein ajamassa päällä teiden, suuntana mökkimme kaukainen.
   Kuinka sitä onkaan onnellisessa asemassa ( niin kauan kuin on hivenenkin rahnaa kukkarossa sil´ viisiin ettei Matti sinne ole aivan totaallisesti asettunut ja raskin laittaa viimeiset "henkoset" muista menoistain pihistäin, polttoaineeseen, matkaan päästäksein! ) kun voin Vapaaherrattarena kulkea! Olen kyl tästä aikaisemminkin "saarnannut" muttas... Voin mennä, tulla, ja olla, ns. kuin päin vaine! Kukaan ei sano minne mennä, mistä tulla, kuin olla ja eliä!  Mikä ihanuus!
Toisaaltaan sit mietiskelen että mistä tää tällainen johtuu? Onko taasen "se" aika vuodesta = kevät tulossa ja se sit laittaa sisuskalut "kauaksi kaipaamaan". Vahi onko vaine niin ettäs sitä olen "rokotettu" jollahin kummalla levottoman sielun -rokotteella tahi vaikkas "siunattu" reissaajan geeneillä?
No, kummin vaine... miten vain, muttas tänään sitä taas sit mentiin, ja voi Ukku-Ylimmäinen, kuin mie NAUTIN! Se vapaus, se tunne kun voi olla ja mennä! Voin kulkea! ( Kiitos taasen äitillein ettäs aikoineen sain ajokortin! )


   Kuvia matkalta: Lahelan-tilan rannasta, Pohjois-Onkilahdella.  

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%281%29


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%282%29


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%283%29

   Tie tänne, tästä etiäpäin ja ihan viel "mökkitielläkin" oli NIIN liukasta että koko ajan tuntui kuin kuulalaakerien päällä olisi ajanut! Siis kuvitelkaatte kuin kävelette kuulien päällä, ette tiedä miten pystyssä pysyisitte saati sitten että voisitte itse jotenkin edesauttaa menoanne, ohjata kulkuanne jotenkin? Ei onnaa, ei sit mitenkään. Korkeintaan vaine hidastamalla menovauhtianne - kuten miekin tänään. Ei tarvinnut ajatella kaasua painaa, ei "hurjastella", ohitella. Pääasia että tiellä pysyin ja etenin.
Oli siellä mennessäin eräs isompi kuorma-auto juuri "parkkeerannut" Mehtähallituksen puolelle; vuottelivat nostajaa itselleen. Oli muutamissa kohdissa joku muukin ajaoneuvo käväissyt kopasemassa kuin on pehmiät tienvarsien lumipenkat...


   Ihan ekas´teks´  menin lammelle ja Venhoni tykö....

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%284%29

   Täsä se Venhoni vuottavi aikaa "parempaa", aikaa kun vejet vapautuvat ja vesille pääsee.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%285%29

   JOTKUT ovat tassutelleet tuossa!
Joku metsän elukka ja - mie!
   Nyt kun jo näin kotona olen niin päivittelen mielessäin, noidun ajatuksissain - kuin he-le-katissa mie kevään ja kesän tullen enää tänne mirs-marssin?! Kuin mie nuihin viime syssynä, viimeisen täällä käyntini jälkeen, tehtyjen ojien ylitse sit reisin!? Miten mie oikein tänne enää pääsen Venhoin tykö?
Pitääkö miun varustautua "kättä pitemmällä" ja mukanain kantaa vähintään kolme-neljä kipaletta jotahin "vitos-parrua" jotta saan tehtyä jokahisen kaivetun ojasen ylle sillan itsellein? Sillä en mie mitenkään pysty reisimään nuihin ylitse noin vaine! Ei reisivälini riitä, enkää jaksa loikata nuin pitkälti jotta reunalta reunalle pääsisin! Eikää voi nuihin ojien pohjain kautta kulkea kun on kyse soisesta maastosta: mie hulahan sinne pohjan syvyksiin lopullisesti!
Mitä mie teen?

   Lammen tämän talvisia rantoja:

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%286%29


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%288%29


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2814%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%287%29


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2810%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%289%29

   Yssi "Talven törröttäjä" ja...

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2811%2

... ja pari Ruusua pajujen.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2812%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2815%2

   "Batman."
kaarnan palanen pinnalla hangen.


   Ei vielä mökillä... matkalla vasta sinne... viel tovi muualla:

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2816%2

    Hirven jäljet ojan ylitse.
Tiedän että nää on hirven jäljet, että tästä on mennyt hirvi tahi useampikin, sillä nämä ovat aivan siin samaisessa kohdassa...

2018.11.17.%20Mummon%20luona%2C%20m%C3%B

...mistä tää viimo syssynä kuvaamani hirvien "tie" kulkee. Tosin tään syssyisen kuvan kuvasin ihan metsän syvyyksissä ja sit tuo tään päiväinen oli mettätien ravissa. Mutta selvä "syy-seuraus" -jutska: samainen kulkureitti mutta kuvaushetki eri kohdissa vaine.  Niin kuin jos tää nyt ketään muuta kiinostaa... miuta vaine itseäin kiinostaa.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2817%2

   Sama metsätie ja ne nämä "kaksi vanhaa puuta".
Näistä miulle tulee ain mieleen puolisoin, ja me....



2019.3.12.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%281%2

...kuten sitten myöskin mökillämme ollessain kunne siellä laittelin tulta notskin persuuksiin.
   Sillä nyttemmin on olemassa ( tahi olen vasta nykyään kuullut - voihan se olla että se on ollut olemassa jo aikoja sittenkin? ) eräs laulu jonka laulaa joku... ( olikohan se Kari Tapio? ) ja sen sanoissa on pätkänen; "Sydänpuoli tuulta päin.".
Mietiskelin tätä notskia taasen piirtäissäin että mitenkähän mie tään saan syttymään: leiskuuko lempini vahi eikö? Laittelenko "sydänpuolen TULTA päin" vahi en?
Ja samalla sitten aatoksiini palasi ( kuten AI-NA, kun tulta laittelen aluille! ) että puolisoin se sanoi, opasti, eläissään, polttopuita kotonamme pinotessaan jotta muista: "sydänpuoli tuulta päin"!
Kyselin joskus häneltä että miksi näin? Mistä hän sen on oppinut? Kertoili hän että vanhempansa ( äitinsä siis sillä isänsä oli kuollut jo silloin kun hän oli viel sankken pieni poikanen ollut... ) oli sen hänelle opettanut kun oli liiteriin puita pinonut.
Jotta tälleensä... muistoja, muistoja...


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2818%2

   Notskia loppuun poltellessain ja paistamiani eväitä syödessäin, istua-nakotin porstuamme portahilla ja katselin navettaamme...

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2819%2

...sekä savuavaa notskia kera pihanmaamme.
   Mietiskelin jotta mitenkä sitä onkaan elämä kuljettanut ihmistä?  Täältä joskus aikoinaan lähdin ja sit nytten asustelen "Majassain Matalassain"... MITÄ!? Siis missä?
Se oli sitten oikeestaan EKA kerta kun mielein teki tepposet; kotini on siellä edelleen, sinne olen menossa täältä?
Onkoo se niin että mieli sanelee jotta kotini on ( pitäisi olla! ) edelleenkin siellä? Kuulunko sinne? Sinnekkö halajan - yhä edelleen?

2019.3.12.%20k%C3%A4nny%20kuvat%20%282%2

   "Notski ja kaffeekupponen."
   Aurinko Armas laitteli parastaan yllä Taivahankaaren ja mie nautiskelin ajan kera sen suomasta lämmöstä porstuassamme. Nautin toden teolla. Ei kiirusta mihkään.

   Kunne eväät oli poskeeni pistänyt, masuuni piskuiseen nautiskellut, ni otimma jalat allein ja läksin hankia pitkin tassuttelemaan, kiertelemään pitkin pihapiiriämme, ja valokuvasin:

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2828%2

   Sanunamme pesuhuoneen akkuna.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2820%2

   Kahden eri "rotuisen" Vaahteran "nokat" elikkäs siemenkodat siipineen.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2821%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2825%2

   Lehtikuusen käpy ja naavaa sen oksistosta.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2827%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2822%2

   "Lupaus keväästä."
Kahden puun oksiston lehtisilmukat ounailevat tulevaa, lupailevat kevättä alkavaa.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2824%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2830%2

   Tammen piskuinen lehti sinnittelee viel kiinni oksassa joka sekin jo silmukoidensa kera kevättä vuottavi...


   Kokka kohti kotia, ja matkalla tuolla Petäjäjärven rannalla kuvaamassa Mutalahtea.

2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2832%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2833%2


2019.3.12.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2834%2

   "Venho unhoitettu."


   Kieli keskellä suuta ( kuten tullessainkin ) matkaa tehdessäin "jutskasin" erään henkilön kera ( en puhunut puhelimessa, en! ) jonka olen tuntenut jo iät ja ajat.  Hän on henkilö jonka olen tuntenut... kaikista kauemmin tuttavistain jos ja kun ei omaa sukuani ja perhettäni lasketa mukaan. Hän on sellainen joka on melkeinpä "kallio" elämässäin. "Hänestä kaikki alkoi, hänen mukanaan elämäin kulkee - tai siis hän kulkee elämässäin mukana - tapahtuipa mitä tahansa, ja hänen mukanaan se varmaan sitten joskus päättyykin..."
Hän on syntyjään samana vuonna kuin puolisoin oli. Elikkäs nytten tänä vuonna tulee 60vuotta täyteen. Ja siitäpä sitten juontaakin että... puolisoin täyttäisi tänä vuonna 60vuotta! Vastahan me juhlimme hänen viisikymppisiään!? Voi kumpa hän vielä eläisi; nyt saataisi juhlistaa hänen kuusikymppisiään! Kohta olisi eläkeikänsä vastassa ja sehän tarkoittaisi ettäs hän olisi sitten silloin "valmis" astumaan avioon... hän kun sanoi ettäs sitten eläkkeelle jäädessään vasta...
   Ja... mitäs se elämäin ( elämämme ) oli silloin kun ensi kerran tämän henkilön kera tavattiin? Kuin sitä ihminen pystyi olemaan nuori: mie reilusti alle parikymppinen ja hän siitä sitten reilusti vanhempi. Voi että on sitä osattu olla nuoria!

   Muttas niin se vain elämä keikkuen kulkevi, ja heittelevi ain sinne sekä tänne, ja nytten se sanovi jotta Mummero Humisevanharjun - on aika laitella maate jotta aamulla uuden päivän aluilleen voi panna! Öitä!