Aika Rautanen käypi jo jälkeen kuuden aamulla! Ja mie en ole viellä suorinut mihkään maailmalle?
Ihan vaine siksi ettäs "mihkäs täsä valmiissa maailmassa olisikaan kiirusta?"
Nyt mie olen vaine ja asustelen täällä Luovolla. En änähäkkään mihkään suuntaan välleen. Mitä nytten eilennä päivänä käväisin katselamassa yhtä paikkaa - ei kun kahtakin, ja tälle päivälle sit sovittiin näistä toiselle uudemmat tärskyt. Sinne siis urkenen tänä pänä jahka aika ehättäytyy. Huomenissa kenties kylätapahtumassa mukana "kuokkimassa"... Muutoin ihan vaine "Herran haltuun".
Nyttenii katselen tästä kyökin akkunasta ulos ja tuumailen jotta olisipa siellä ollunna tänään kaunis Aurinko Armaan nousu valokuvata muttas... Eipää tuota kehtoo lähtiä nytten. Kassotaan sit vaikka huomenissa; onkoo Mummeron olo ja tila sellainen ettäs kehtaapi ureta aamusella roikuilemaan?

   Olen pakissut teille Armaat Lukijain miun, tällä reissullain kuin onkaan tuota ihmisen-poikasta nytten ihan tunkuun asti paikassa-joka.
   Olemma nytten ollunna enempi ja vähempi täällä Luovolla. Kaikkia kertoja en ole teille edes maininnutkaan... Muttas olen majaillut useammassakin paikassa täällä ja sittemmin nytten tään samaisen Majakkapihan puitteissa Marjaniemessä. Sen minkä muistan niin Majakkavahdin talossa, Koivu-nimisessä boxissa.
   Sen kerran ( useammankin siis ) mitä olen täsä majaillut niin ylhäisessä ykseydessäin olen aina saanut olla. Ihan eka kertana täällä oli yssi pariskunta joka sitten lähtikin poies "jo" yhden yön jälkeen kunne tänne mie tulin; he jakoivat matkaansa jonnehin. Muttas muuloin, aina muuloin, olen saanut pitää KOKO tään -vahdin talosen tään päädyn, itselläin! Kaikki nämä 3-5huonetta, keittiö ja kaksi vessaa. Olen saanut olla ja eliä kuin "hollin tallissa" - maata ns. mitenkä päin tahansa. Ei ole ollut tunkua, ei vierasta ihmistä "tuupittavana", "jaloissa pyörimässä". Ei edes esim. mennä keväänä kun oli TODELLA lämmä kelit silloin täälläkin, kun täällä Luovolla käväisin. Tosin silloinhan eleltiin ns. Viruksen aikas pahinta ja akuuttista alkuvaiheen loppu puolta! Ihmiset eivät oikein uskaltaneet silloin ( vielä ) liikkua misään...
   Arvatkaas nytten?
Kuten olen pakissut niin "kystä kyllä" oli tuolla koko alkumatkain paikassa-joka. Ajatuksissain siinsi etteihän sitä sellaista ole täällä? Eihän ole, ei! Tännehhän on mahtunut aina, onhan? Ja ihan hyvilläkin säillä ollen, eiks vaine? Ja sainhan tuota täänkin boxin varattua aikas mukavasti - ja hyvä kun sain! En todella tiedä mihkä olisin muutoin mennyt ja mihkä asti olisi Reissaaja-Lissinä miun pitännä silloin ajella?
Muttas enpää tuota saanut sitä "vanhaa omaani" boxia vaan sen viereltä toisen huoneen, uuden miulle! Miksi? No, kun...
Arvaatte varmaan: "Meillä on niin täyttä!"
   Elikkäs tännekkin on "rantautunut", tänne "avomerelle", ulapan taakse, samainen tunku ja kiirus ihmisien kuin mitä on tuolla mantereen puolla ( ihmiset haluavat reissata, liikkua nyt Suomemme maassa kun eivät pääse ulkomaille! ). Surku. Ja kun mie niin toivoin ettäs saanen olla rauhassain - taasen.
Muttas on kuuleman toillaan tuloillaan koko endiksi sakkia ja sen verta ettäs mm. kaikki nää -vahdin huoneet ovat jo buukatut täyteen.
Ei enää ykseyttä, ei enää rauhaa, ei "leviästi" asumista ja oloa sekä tilaa. Ei.

   No, muttas... mitäs keskitään nytten?
Taidampa syventyä netti-maailman kautta erääseen asiaan ja opiskella tietoutta siitä, sieltä...
   Heissan!

--------------------------------------------------------

   Pöllä, aamupäivästä.

   Nyt taitaa tuulla Mummeron tään, alias Reissaaja-Lissin, elämään vaik´ ei Tuulet Tuiteroiset puhkua puhaltaneetkaan kun käväisin Pöllällä tällä morjestamassa tätä tuttua Pihlajaa.
Nyt tekisi painua sen viimeiseen maanrakoseen tahi vähintäänkin jäädä Maailmalle Avaralle, olleskana palaamati Humisevalleharjulle...
On se muuten josain tuulunna viime yön aikana! Ratiossakin puhuivat ettäs sähköjä on poikki vieläkin siellä ja täällä, et sen verta kovat puhurit ollehet ovat sitten.
   Muttas hei, olemma siis viellä täälllä Luovolla!
Ja sen minkä pistin silmälle tuolla kylällä keskustassa asti äskennä pistäytyessäin, sekä siellä sen asiain hoitain, niin nuihin marjastajien läsnäolosen tällä aikaa, ja tällä hollilla. Ei ns. tienhaaraa, teinposkea tahi sellaista piskuista liittymätä olemasa ole, jossa ei jokin auto parkkiansa pitäisi.
Tietenkin voivathan he olla jonkin muunkin asian perässä siellä metiköissä muttas aika monella paikkaa näkyi ns. se tietty -suolisto pystyssä sojottamasa taivahia kohti kun mummerot, ukit, setät, tätit ( tahi ihmiset nyt kuitenkin ) siellä kykkivät mättähien nuiden marjaisten äärellä.
   Marjaa on tänä vuonna monessa paikka ollutkin reilusti, ja niin täälläkin näyttäisi.
Hyvä kun ihmiset keräävät. Saavat nasujen täytettä, mehuihinsa marjaa. Saavat "leivän syrjään särvintä", saavat vitamiinit, hivenaineet, itsellensä ja läheisilleenkin kenties. Sekä tietenkin raitista ilmaa, liikuntaa, ja nautintoa ( sielun hoitoo ) siellä ulkona ollessansa ja marjastaissaan.
   Tosin ajattelin ettäs jahka täsä alkavi sitten hirvien metsästys, tälläkin saarella/luodolla, niin sittenpä sinne ei olekkaan asiaa mennä sillä sitten tulee aika metsästäjien - marjastajat ja muut käyskentelijät, pysykööt silloin poiessa sieltä, loistakoon poissaoloillaan!

2020.9.11.%20P%C3%B6ll%C3%A4%20%282%29.j


2020.9.11.%20P%C3%B6ll%C3%A4%20%283%29.j


2020.9.11.%20P%C3%B6ll%C3%A4%20%284%29.j

   "Sydän puoli säätä vasten."

2020.9.11.%20P%C3%B6ll%C3%A4%20%286%29.j


2020.9.11.%20P%C3%B6ll%C3%A4%20%285%29.j

   Välleen näin "jorpakon" puolelta kuvaten.
Ei en varastanut tahi lainannut kenenkään venhoa rannalta tuolta taustaiselta vaan... käyskentelin ulapalle särkkiä myöten.
   Sain muuten täällä näitä rantoja pitkin käyskennelle nyt vasta ( ja kuin monta vuotta jo takanain onkaan tälläkin levelillä? ) ensimmäiset Ökkö-Mönkijäisen kyytiini!
Sellainen ISO, julemetun ISO, PUNKKI käyskenteli miuta pitkin! Ettäs kehtasikin!
En mie tosin sitä tuolla tiheessä kuontalossain kovin kau´aa katsellut kun päätimmä laskea sen "täyteisellä" lävitse - kuten Jaakko Teppo eräässä laulussaan laulelee muttas aivan toisen asian tiimoilta... tais olla hirvenmetsästyksestä siinä kyse "Työttömän laulussa"... - ja tuikkasin viemärien vietäväksi moisen julmeuden!

---------------------------------------------------------

   Päivällä, Marjaniemen rannalla.

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Päivän sydän."
Leveyttä ja kokoa todellisuudessa ihan reilusti miun "piskuisen" kalossini verran ja hivenen ylitsekin.

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Pääpäjäsieni."

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Tule kanssani uimaan, tahdon samaan - ammeeseen."

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2


2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Ranta-ratsuni."

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Suisto."

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   Marjaniemi.

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Rantakäärme."

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2


2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Korkotiilet." ( Krokotiilit.)

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Koti."

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Hapsukki." ( Jokun höyntöväisen kukkasen hapsukki tämäkin lie. )

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2


2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   Kokka - tästä seuraava etappi on Ruotsi.

2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   Hiljainen, kovin hiljainen, on autio ranta.

   Tuolla miun levelillä, etelämpänä ja sisämaassa, juttelivat jo tuossa noin kuukausi sitten, silloin Laurin ja Pertun päivien tiemeellä, ettäs Pääskyset jo poies lähtivät.
Nyt olen kuunellut, niin tuolla pohjoisemmassa Saanalla käydessäin, kuin täälläkin Luovolla ollessain, ettäs ainakin näissä paikoissa viel Pääskyset aivan tasan tarkkaan livertelevät ja liitelevät ilmojen sankareina/sankarittarina!
Kuin myöskin Nästäväkit elikkäs Rästäväkit.


2020.9.11.%20Marjaniemen%20rannalla%2C%2

   "Ukset."

   Ja nyt alkaavat olemaan Mummerolla ( Reissaaja-Lissillä ) "ukset" aivan tyhjät.
"Sielu vetäs, mut kun - viskaalit ei sallis." Elikkäs tuota... mielein kyllä tekisi reissata, jatkaa matkaani tätä vielä iellehen, muttas taitaa olla niin, jotta jos saan tään nyt tästää kunnialla "läpi", niin olkoon täsä. Mieli ei enää kulje matkassa. Maailma Katala koittelee sen verta.
Toivon hartaasti että se jäisi vaine koittelemiseen; "taipuu, taipuu - mutta ei taitu" - toivottavasti.