...laulelee Sillanpää elikkäs Siltsu, ja nytten taasen voinen mie yhtyä sanoihinsa näihin huikkaamalla sanaseni yön synkiään pimeyteen; "Kuuleeko kukaan - valveilla ollaan!"
( Hei, muuten onhan se, oliko se Jamppa, Jampalla, laulu jossa ovat sanat: "Kuuleeko kukaan?"! )

   On se tää elämä-tämä-mätä yhtä persiitä, kun pitää nenga yötä myöten valvoa!
   Välleen sitä on onnessansa, kun saapi unosen päästä edes kiini. Sitä niinkuin herättyään havahtuu siihen ettäs hei, mie olen nukkunut! Ei väliä sillä onkoo se uninen ollut sitten puoli tuntia, tunnin tahi muutaman, muttas pääasia, ettäs on nukkunut! Sekin kun on saavutus sinällään. Siis se, ettäs yleensäkin olet nukkunut!
   Onnessaan olet nukkunut jonkin yön mustan ylitse. Tunteja useampiakin. Kolme tuntia, neljä... joskus jopa kuusikin. Vau! Saavutus suuri. Melkein voisi sanoa ettäs nyt, nyt tuokaa jo onnittelukomitea paikalle. Antakaa fanfaarit ja palkinto; nukuttu olen ja piiiit-kään.
   Sitten onsellaaisia harvinaisia kertoja, harvoin muttas hartaasti, ettäs sitä nukkuvi KOKO yön ylitse! Olen saanut unen hännästä kiini, vedellyt hirsiä makoisia ja herättyäin havahtunut siihen, ettäs nyt muuten meni hivenen pikäksi! Takana on peräti seitsemän, kahdeksan ja joskus ( to-del-la harvoin ) yhdeksän tuntia!
Silloin herää kymysys, ettäs misä vika? Mitä olen nyt tehnä sellaista, ettäs unta onkin "riittänyt" näinkin pitkälle? Se on sellainen kummallinen olo ja tila. Sitä on kuin euforiassa ja ihmettelee, ettäs voiko olla tottakaan? Tätäkö tää sitten on, kun nukkuu kuin kuka tahansa? Tältäkö uni "maistuu"?
   On tilanteita, ettäs väsyttää ehtoon puolla oikein kunnolla. Hyvä kun "pystyssä" pysyy. Olen sitten yssin tahi toisten seurassa. "Onkia" oikein pitää, ennen kuin vällyin välliin lämmä pääsen.
Yssin se ei tietty haittaa mitään, ei todellakaan.
Muttas annas olla kun olen joukossa. Etenkin jos on tilanne sellainen, ettäs itse halajan maate, muttas seutukunta tuo ei halajakkaan? On ihmisiä jotka ovat yön kukkujia oikein olan takaa ( siis muitahin kuin vaine mie?! ), eivätkä asetu maate!  Ja miuta kun niin ramaseisi jo? Haluaisin nukkumaan.
Arvatkaas kuin pistää pattiin? Pitää valoa juurikin silloin kun nukuttais. En voi mennä maate. Ja tiedän, tiedostan, ettäs muutoinkin uneni nuo ovat vähäiset. Pitää niinkuin ihan "väkisin" valvoa vaikkas oikeesti nukuttaisi! Ei - kele! On se julmaa tää ihmiselo moinen: ihmiseltä jolla on muutoinkin heikot unenlahjat, niin siltä viedään sitten sekin vähäinen mahdollisuus poies jolloin hänelle se uni kerrankin maittaisi?

  On öitä, ettäs et vaine nuku - painajaisten takia. Kuten nyt. Takana unta autuaallista noin puolitoista tunteroista. Ja sekin nimimerkillä "autuaallista?".
   Tiesin, aavistin, maille mennessäin, ettäs saattaapi olla mielenkiintoinen yö tuloillaan... näin nimittäin muutamia öitä sitten ihan "kivan" unen. Ja paikassa josa nyt olen ( en kotonain ) tiedän entuudestaan, ettäs unet voivat olla laatua "keheneo" - sattuneesta syystä.
Heräsin - varmaankin omaani huutoon, puheeseen, "yöhampaat" ( hammaskiskot ) suussain sammaltain kyseiselle taholle unessain. Säikähdin herättyäin, jotta olenko asunnon asukkaan herättänyt moiseen "meteliini"? Olenko?
( Käväisi tätä skriivatessain tykönäin ja meni sitten takaisin maate; kertoi heränneensä, kuulleensa, solkotuksein! )
Nousin, pukeuduin, keitin jo kupposen kuumaa kaffeeta, hissun-kissun hiljalleen täsä. Asetuin tään räkkineen ääreen ja skriivaan. Asunnon omistaja vetää taasen hirsiään. Toisille ne unet maittaa, turhautuneena tuumaan mielessäin, vasiten tietäin, ettäs siellä toinen samanmoinen kuin miekin: unet ovat harvinaista "lahjaa" jos onnistuu saamaan hännästänsä kiini!
Tiedän etten tänä yönä enää nuku. En ainakaan täällä.
Enkä muuten nuku muuloinkaan enää: tää oli sitten viimeinen "holli" täällä, täsä asunnossa, kun mallailen maate tuohon paikkaani!  Sillä tiedän, ettäs en rauhaa tuohon/tänne saa. Unet nuo pahat tulevat silloin...
   Tiedossa on siis, ettäs kunne päivä tuo tulevainen valkiaa, aamu autereinen sarastaa ( on muuten lumista sadetta lupaillut ), niin väsymys koittaa miulle issellein.
Tarkoitus oli ettäs tästä sitten Maailmalle Avaralle urkenen luokse ystäväin, muttas saattaahan se olla, ettäs koti kutsuu asujaansa, Maja Mahtavainen olijaansa, peti pehmoinen ( oikeesti kova! ) makaajaansa? Ei miusta ole vieraisille nyt, näin väsyneenä. Ja sitä paitsi meinasin muoskain 24/7 seuraavaksi päiväksi tyköni: pitäis siis olla silloin "aivan järissään olevainen", täsä maailmassa oleva, hoksottimet paikallansa, "kaik Muumit laaksossa"! Mites mie häntä tyköin ottaisin jos en itse jaksa päivällä sitten hereillä olla?
   Pitää nenga nukkua päivällä. Järkikinhän sen jo sanoo tällaisen puolentoista tunnnin jälkeen. Onneksi en ole nyt Töissä, enkä yleensäkään misään töissä vieraalla! Ihan kauhia olisi lähtiä aamulla töihin "muutaman asteen promillissa"!
Kotia ajaa hissukseen. Tiedän; jos väsy välleen tulee ajaessa - asetun tienposkeen autooni maate toviksi, en aja. ( Kokemusta kun on tästä tällaisesta ennestäänkin; väsy ja ratti. )
Muutoinhan sitä ei meikäläisen kandee päivisin nukkua olleskana. Ei, jos olen saanut parikin tuntia unta yössä; se sit kostautuisi taasen seuraavaan yöhön...
   Himpun pelottaa kotonakaan alkaa maate seuraavaksi yöksi. Tosin siellä ei onneksi ole paljoa ollut onkkelmaa unien kera... Voi, kumpa Ystäväin tykö pääsisin... Mitenkähän se olisi? Ottaisiko hän tykönsä? Yöksi seuraavaksi.... Uskaltaisinko kysäistä....?

   Kuka ottaisi "uni-pakolaisen" tykönsä?