Kerroin ( varmaankin ) täsä aikoinaan ( lähiaikoina ) että se Pahvilaatikko olisi viel tietojeni mukaan vapaana? Enkös kertonutkin? Vahvistuksen tälle sain, asian tämän laitaa tiedusteltuain: se tosiaankin ON edelleen vapaa, ei myyty viel. Tosin vuokralla on - muttas että myytävänäkin viellä.
Nytten miulla on tietoa että se on eräs paikka jonka nimi on Matti-ja-jotakin. Elikkäs täsä mielessäin tuumailin isseksein et olisiko sittenkin paree kutsua sitä paikkaa vaikkas Matti Kukkarossa tahi vaikkas Matin Kukkaroksi, kuin Pahvilaatikoksi joka ei niin kaunis nimike oikeestaan ole millekkään paikalle?
   Tänään kävi eräs kiinteistövälittäjä ( jälleen siis uusi! ) tutustumassa tähän Majaani Mahtavaiseen. Jutskailessamme siin puolin ja toisin selvisivät sävelet: hintaa en tulisi saamaan tästä sitäkään millä viimeksi tätä myyskentelin - joten paljon menetän rahnan-taikaista siitä millä aikoinaan tään ostin. Tänä pänä kun ei ole myyjän markkinat misään muotoo: hinnat nää kiinteistöjen ovat tulleet alas kuin sen kuuluisan kissan häntä! Muttas sitten taasen olen pinteessä kun pitis saada se Matin Kukkarokin sopivaan hintaan asti laskeutumaan jotta itse VOISIN sen sit ostaa issellein! Oih, ja voih!
   Muttas taitaa olla vaine niin jotta muutto tulee puolta pienempään täsä tulevaisuudessa jos vaine saan rahnani sentit venymään tarpeeksi piiiiit-kiksi... Kaikki ne rahnalliset kimurantit ja sitä myöten kaik´ kaupankäynti sekä muut "oheis-jutskat", niistä en "ala avautumaan" sen kummemmin vaan totean että onhan niitäkin sit tiedossa.

   Sen sijaan... kerrompas sattumasta moisesta:
   Tänään kun käväisi se kiinteistövälittäjä tykönäin niin olipahan tilanne sellainen et en oikeen tienyt kuin olla ja eliä? Kuin mie täsä pöytäin äärellä olisin istua nakottanut? Mihkä suuntaa jalat olisin asettanut pöytäin alla, missä käsiäin pitänyt? Entäs sitten se kaikkein "kamalin" jutska: mihkä suuntaan katseeni oisin kääntänyt ja näiden harmaiden simmuin iiriksein laittanut? Oisinko katsonut suoraan päin, kohti komioita silmiään noita vahi kainostiko olisin kääntänyt katsettain ja sen alas lattiaan luonut?
Tavallaan kun opetetaan että ON KOHTELIJASTA luoda katsekontakti puhekumppaniinsa ja olla täten varteenotettava ihminen asiassaan. Sillä reilu ja rehti katse antaa vakuuden siitä että seisoo sanojensa takana ja uskoo asiaansa - puhuu totta, kuten miekin tänään puhuin aivan rehellisesti koko tästä jutskastain.
Muttas entäs silloin kun tuntuu että tuli flirttiä sieltä suunnalta, ja hivenen täältäkin? Mihkäs silloin simmuin laittaisin? Kuin katsoisin silmiin nuihin vastapäisiin? Kuin voisin, kuin pystyisin, katsomaan suoraan silmiinsä hänen ja ihan tosissain? Kuin antaisin vakuuttavan vaikutelman ilman että punaistuisin poskiain myöten ja kainosti katselisin, kun EI vain VOI kohti ja pitempään katsella?
   Tulla tupsahti tämä välittäjä tupaani muttas lähti sitten aikanansa myöskin "lätkimähän", astumahan maantietä maailmalle vievää.
Ja mie HETI siitä sitten tänne netin ihmeelliseen sfääri-maailmaan "hakkeroimaan" ja tietoja tästä kyseisestä henkilöstä esille kaivelemaan! Nii-in, mie kaivelin tietojansa! Mie joka en tavallaan nettiä mitenkään allekirjoita vaan pikemminkin haukun sitä - ni mie ihan itse, mie tälläinen Mummero Humisevanharjun, läksimmä ronkkimahan toisen ihmisen tietouksia täältä syövereistään.
Tuta sain, tietoa tuli. Kuvien kera ja ilmankin. Komia on... olisi... ( Ajattelin jo täsä että otan itseäin niskasta kiinni ja joku kerta tekstailen sekä kyselen vaikkas kaffeelle jonnehin... )
Muttah vaine OLISI sillä vastauksen sain, vastauksen joka ei karseesti näin yssinäistä "lohduttele": hän varattu on, ja viel aikas äskettäin rengastettukin myös. Snif - se "taasen" niistä ja näistä kuvitelmistain.
   Taidampa keitellä tuolla kyökkin kaffehäkkyrällä issellein kupin kuumaa kaffeeta... Joops...