Tämä on nyt sitten TARKOIN varjeltu SALAISUUS joten älkäätte kuiskiko tästä muilla oi Armaat Lukijain:

   Sanon "salaisuus" sillä että olen vähän niin kuin skeptinen, epäilevä, koe-ajalla, kopasemassa, ja kaikkea sellaista. Ja se misä mie olen tällasessa tilassa niin se on täsä muutama viikko sitten uudestaan aloittamani juokseminen. Niiiiin - juokseminen? Sitä kyllä passaa ihmetellä oikein suureenkin ääneen ja suurellakin joukolla ( kuhan ette kerro muille! ) sillä olenhan marissut sen puuttumisesta elämästäni jo ihan tarpeeksi kauan.
   Mutta jospa se tästä jäisi nyt tavakseni. Toivoa sopii näin. Ja todellakin toivoa sillä pelkään itsekkin ettäs joskus viel tulee "se kaunis aamu" jolloin ei taasen sen yhtään hinkuta, ei kiinnosta - ei sit yhtään - ja se sit siitä "huvista".
   Kipinän tähän sain varmaankin siitä ettäs eräs Ystäväni, Hyvä, Rakas jutteli kanssani ihan vaine yleisesti liikkumisesta ja sivumennen kehui siin et kuin hän on nyt kuntoaan kohentaakseen aloittanut itse jolkottamisen - taas. No, mie ajattelin ettäs kerta hän niin miksen miekin?
On se vaine kumma miten se toisen "antama kipinä" antaa kummasti puhtia moiseen hommaan. Vaikkas ei nyt olekkaan kyse mistään kilpailusta, vertailusta tahi muusta sellaisesta - se vaine kummasti lyö "pökköä pesään" kun sattuu OIKIA ihminen sanomaan tai tekemään jotain sellaista että se sit innostaa itteenikin.

   Näin kun mie sit olen enempi - vähempi lähes päivittäin tuolla ikävillä keskustamme kaduilla "hölkkäillyt" "kieli vyön alla roikkuen", "henkihieverissä", jne.. niin olen mie kerennyt siel taasen funtsia vaikkas mitä. Kummasti sitä kerkiää siin ain "parantaa maailmaa". Toisin sanoen järjestellä erinäisiä asioita mielessän. Mietin mitä teen, miten teen vahi enkö teekkään? Mietin menneitä, tulevia - ja nykyisyyksiäkin.
Ilmankos sitä ain toitotetaan kaikkialla et kun "kreippailet" niin mielesi virkistyy: tottahan toki se virkistyy kun saat siin samalla jäsenneltyä kaiken mielessäs. Mikään ei jää mutkalle, solmulle tahi muuten epäselvään olotilaan. Joten onhan se sitten päivänselvää että mielihän siin pakosta virkistyy kun se "puhdistuu" kaikenlaisesta "kuonasta" samalla.
   Kuin myös näköjään ( tään mie muistin ennestään itteni kohalta ) ihan fyysisestikin puhdistuu kuonasta:
   Nimittäin jokahinen kerta kun tuonne urallein urkenen niin ihan ensimmäinen asia jonka huomaan on kuin sisuksistain lähtee liikenteeseen kaik lima. Lima joka pesii ja muhii jossain tuolla ruokatorveni tahi keuhkojeni perukoilla. En tiedä kummassa se majaansa pitää muttas ain kun liikun näin niin saan olla vähä välleen "räkimässä" limaisia räkäklimppejä ulos suustani. Siis ihan oikeita limaklimppejä eikäs mitään sylkeä tahi muuta sellaista nestettä. Liekkö johtuneen siitä että olen jonkin sortin allergikko ja näiden allergioideni kerryttämä lima saa lliikkuessain tarpeellista höykötystä ja pyrkii sit sisuksistani ulos näin yskien ja köhien ne "pellolle"?
Toinen "kuona" jonka huomaan ( sori jos tämä tuntuu kiusalliselta juuri siusta Lukijain ) "pyrkivän ulos" liikkuissain kropastain ovat ilmat. Peräpää paukkuu sopivin välein kun suolistokin saa oman osansa höykytyksestä siin liikkuessain, ja näin sit ilmat "pulppuilee" ulos kuin pakokaasut auton takalistosta. Ihan hyvä juttuhan tää on - eivätpähän kaasut jää muhimaan sisuksiini ja sit "pömpötä" pyöreän, pinkeän, massuni lailla.  Ja tiedämpähän ainakin ettäs "ilma kiertää" elimistössäni oikeaan suuntaan...
   Ja "kolmas Konkka Nokka" on se hiki joka tihkuu taatusti jokahisesta "niemestä ja notkosta saarelman" jonka omistan. Ei siin mitä ettäs se puskeutuu ihon läpite mutta kun se ryöjä viel kastelee vaatteenikin. Joo, tiedän - pukeudu sään mukaan! Yritänkin ja mielestäin siin hyvin onnaan muttas onkoo se vain nyt miulle tyypillistä? Miun yksi "ominaisuuteni"? Vahi onkoo se muillakin "hiippailijoilla" samallalailla? Hikootteko te muutkin "hiihtelijät" samaan tapaan: vaatekertanne läpimäräksi jokahinen lenkki kerta? Silleen et kaiken saapi pestä puhtahaksi jokahinen kerta jos mielii sit seuraavana kertana, seuraavana päivänä, samanmoiselle urakalle? Miksi se on näin? Ei tuota jokapäiväistä pesua viitteis tehhä... eikä ole ieti toisia kamppehia ostaa.
   Ja vaikkas mie yritän valita kellon ajaksi, päivän ajaksi sellaisen himpun viileämmän tuokion enkäs kuten nyt oli nää heltehet, ni lähe niihin aikaan tienpäälle, niin silti hikeä pukkaa....
Toisaaltaan olen täsä huomannut että se et nyt on ollut ( tänään ei muuen enää olekkaan! ) lämmintä näin roppakaupalla ni se on ollut  yksi pointti siihen et miun tekevi mieleni ilmoille lähteä.
Mutta kun kuitenkin tartteisin viileämpää... ja toisaaltaan en; hikoaisin varmaan sittenkin samaantapaan. Eli "summa sum laarun" = se ja sama.

    Mutta sillä että olen nyt viimeisillä reissuillain lähtennä monen mielestä ns. kukon laulun aikaan niin se - sillä on isoin merkitys miulle ja miun mielellein sekä tahdollein lähtiä askeltamaan!
Muistankin aikoinaan Majassani Matalassa kuin mie aamulla noin viiden aikaan suorsin ain matkaani. Se tuntui mukavalta, omaltain...
Nyt täsä entisen, aikoja sitten tekemäni askelluksein, ja tään rupeamani välillä olen tehnä sen virheen et olen ain lähtennä päiväsyönnä ja sehän se ei sit miulle passaa. Ei olleskana...
Tämän "yhtälön" olen todennut taasen uudelleen ihan konkreettisesti paikkansa pitäväksi omaksi väitteekseni siten että eräänä aamuna lähdimmä vartin yli viiden matkaan ja toisena sit "vasta" puoli kuusi. Tuohon väliin jää TOOOO-SI pieni aika mut silläkin on näköjään merkitystä. Silla SUURELLA vartilla. Ainakin näin heskustassa "humpatessa":
   Näillä kerroilla huomasin kuin nyt täällä aikasemmalla ajalla ei ole "ketään" liikenteessä kun taasen vartin myöhemmin on ns. mahoton liikenne töihin menijöiden muodossa. On joko kauemmaksi matkaajia tahi sitten puoli kuudeksi - kuudeksi töihinsä menijöitä - vaikka tänne paikalliseen isoon tehtaaseemme menijöitä. Jos taasen satun tekemään pitemmän reissun siten että kello ehättääkin seitsemään asti niin sitten näyttäs et on taasen toinen "aalto" töihinsä menijöitä liikenteessä.
En tykkä ollenkaan siitä että siellä on näitä muita kulkijoita, menivätpä he sit minne tahansa ja mihkä suuntaan tahansa. Ne vain jotenkin häiritsevät miuta ja mieltäin. Aina kun joku tulee vastaan tahi kulkee jossain siellä niin tuntuu ettäs se on tullunna miun reviirille, miun "mailleni". Hänen ei kuuluisi olla siellä - vain miun.
Eli jos mielein miun tekevi yssin tuolla teillä matkaani taittaa ilman ketään muita kulkijoita, vastaan tulijoita tahi myötä menijöitä, niin olisi vaine paree et mahdollisimman varhain sinne itteni lykkisin.

2015.8.19%20aamu-usva%20%2828%29.jpg

   Tykkään siitä että mitä aikasemmin mie sinne "uralleni urkenen" niin sitä todennäköisemmin - vahi pitiskö sanoa: -kuuloisemmin? - kuulen siellä KAIKKI luonnon äänet. Tai oikeemmin; Majassani Matalassa ja sen ympäristössä kuulin kyl paremmin, enkäs niinkään täällä "urbaani viidakossa"... Mutta onnaksei tämä "meidän" keskusta onkin sen verta piskuinen ettäs täällä ollaan jokahisella kantilla kuuloetäisyydessä yli ja lävitse koko tienoon siten että jos joku luonnon elävä ääntää jotain toisella puolella taajamaamme niin sen taatusti kuuluu aivan hyvin toiselle puolelle asti - vasite näin aamuisin ani varhain kun ei tuota taajama- eikäs 5-tie liikennettä ole liikoja.
Jotenka mie NAATIN näistä varhaisista "pakoretkistäin" tuolla "viidakossa". Saan olla yssin siel kaikkien niihin "villieläinten" kera. Eikäs siel muita immeisiä liiku - melkein "eikäs"... Saan kuulla Kurkien, Joutsenten, Fasaanien, Huuhkajien, Rastaiden, Västäräkkien, ja kaikkien muidenkin elävien ääniä - sekä onnellani joskus jopa nähdä niitä. Wau! Vasite kun jos lähden tuonne "maalle" päin menemään. Tuonne suuntaan joka johtaa "kauaksi pois" keskustastamme.

   Kun näitä etenkin viimetteeksi mainitsemiani jutskia peilailen ( matkain ajankohtaa, matkani suuntaa kuin myös matkain reittejä ) niin sanomatakinhan se on selvä ettäs mie HALUAN olla siellä lenkilläin YSSIN! KUULITTEKO - YKSIN! En tarvii sinne ketään vastaan tulijoita, en tarvii myötä menijöitä. En tarvihhe rinnallain matkaajaa enkäs käjestä pitäjää. Miusta on paree mennä yksin. Piste.