Kuten varmaan jotkut tietävätkin jo niin olen "vapaarouva". En ole... mikä se nimi nyt olikaan... siinä... siinä pyörässä... noh, mikä sen nimi nyt oli? Siinä jossakin -pyörässä mukana. En siis ole töissä.
Mutta oi miksi sitten olen tällainen, miksi miulle käy näin?

   Aamulla aikaisin kun aurinko nousevi taivahan rantaa pitkin ylös, niin sillon mie simmuin aukasen apposen auki. Keittelen kaffeen, syö palaset leipää ja starttaan kohti alkavaa päivää. Eli tartun kulloisenkin päivän töihini kiinni viimestään siinä noin seittemättä käydessä.
Ja sitten huomaankin usein iltamassa että noh olenhan mie syönyt tänään? Olenko? Söin mie... Kaffeeta juonut? En, en ole. Se on jäänyt kokonaan "pois laskuista" tänään. Huomaan myös että josko tuota jo työt lopetteleisi... Oliskohan tään päivän työt tehty jo? Jättäs huomiseksikin jotain? Voisin välleen istuakkin johkin paikkaan... painaa takaliston eka kerran tälle päivää alas: koko päivän "marsittuain" jalkoin päällä. Ja kun nuo paperihommelitkin odottaa vielä selvittäjäänsä tuolla pöydällä....

d%20002.jpg

Loppu ilta meneekin totaallisesti istuissa ja setviessä laskuja, kalentereita, opasteita ( esim. sellaista että mitä kuuluu taloyhtiön ja mitä osakkaan ohtaimille asunnossain ). Tutustuen ajankohtaisiin papereihin; nyt taloyhtiön kokouskutsu papereihin taloyhtiön tilipäätöksineen. Sekä kaikkeen muuhun mitä kulloinkin etehen tulee....
Nyt olen istunut siitä noin klo.17.00. lähtien tässä pöytäin ääressä selvitellen viel kaiken lisäksi tyttärein henkilökohtaisen avustajan tarvista eräälle mahdolliselle reissulle... huomataksein nyt lähemmä ilta kymmentä: tämä saa nyt kyllä RIITTÄÄ. Ei enää tänään. Nyt pitää jo otta rennosti. Olla vain välleen. Saanhan mie olla vain?

   Miksi tässä näin käy? Olenko hidas kuin etana tekemään touhujani, töitäni ja näitä "paperihommiani"?  Olenko osaamaton? Olenko turhan tarkka - siksikö menee aikaa niin päivän töilleni kuin ehtoon papruille? Vai olenko vaine HI-DAS? Auttamattoman hidas.
Miten jos olisin töissä? Miten klaaraisin päiväni hommelit ja ehtoon paprut? Apua! Hattuain nostan töissä käyville! He ovat todella osaavia, taitavia - ja jaksavia. Huh, en jaksaisi... En. Nytkin kun tuntuu että työ väsyttää, painaa... ja murhehet siihen lisäksi; toi muoskiin matkan järkkääminen tyttärein osalta, äitini sairastelu par´aikaa ja huominen sinne tykönsä meno: auttaminen siellä. Sekä "omani" elämäni "murheenkryynit" tähän viel lisäksi...

   Haluan välillä LOMAA tästä kaikesta!