...sitten taasen tänä pänä et mitä teen? Asiajuttuja ( yrittäjyyttä ) tietsikallain? Jotahin virkinettä toista kotonain; leipomista? Ei, ei leipomista kun ei paljoa aineksia nyt ole, eikää varaakaan mennä ostelemaan liijemmälti kun Matti Kukkroinen kylään on tullut... Lenkille - kävelylle johkin? Ei, ei hoksita sit olleskana.
"No, muttas mökille?"
"Mökillekkö?"
"Nii-in, mökille?"
"Jep, sinne - kiitos!"
   Pakkade kaik tykötarpehet mukaani: KAMERA, eväät ja itseni asiankuuluvin taminein ylläin ja ei-kusta-vaine...
... matkahan käy oi, sie Hepo Hopiain!

   Viimeksi olemma valokuvannut ihan ns. virallisesti jotahin heinäkuun alussa! Ajatelaas - siis HEINÄkuun alussa! Siitä on aikaa jo kuukausi, toinenkin. Huh! Ompas piiit-kä aika, sankkevan piiit-kä aika.
Ei ole ollut aikaa eikää hoksittanutkaan sit jos vaine hivenen aikaa jäänyt on.
   Tuumailinkin mielessäin et tää valokuvaaminen on miulle ( en tiedä onko se miten sit muilla ihmisillä ) sellaista et "kun annat pirulle pikkusormen, niin se vie sit koko käden", sellainen lumipallo-efekti siis.
Jos olen valokuvaamati, niin ei siin mitä, "nou hätä". Kenties vaine haikeutta, ettäs kun pääsisi... Muttas sitten kunne kerran lähden valokuvaamaan, niin sit se on menoa, se. Se tavallaan "aukaseen hanan" ja huomaan et ka, ompas taasen mukavaa ja ihanaa, päästä "laukomaan"! "Tätä-ja-lisää, heti-nyt-täsä!"
   Matkallain tällä, mennen-tullen-palatessain, olisi kyl ollut valokuvaus-kohteita, muttas ei vaine "hoksittanut". Olemma sen verta usein niitä valokuvanut et nyt päätin vaine ajella ohitsensa ja sitten kussa perille pääsen, niin sitten...
  
   Mietin, hykertelin oikeestaan mielessäin ja sisuksissain, sitä et nyt tiedän ettei Sukumme Mummo ainakaan paikalla tuolla ole, kun on par´ aikaa reissun päällä josain päin Suomemme maata. "Jee, mökki ja sen tantereet VAIN miulla YKSINÄIN!"
Tosin olenhan tuota muuloinkin siel yssiin aikoinaan ollut ( tätä kesää lukuun ottamati, kun en ole vaine oikein kerennyt.... ), muttas siltikin - ihanuutta! Mie ja yksin. Ei edes muksun muksuja tahi muksuain 24/7 mukana - vain mie! Jee!


241085936_1019114802157081_2702683693234

   Kännykällä naksastu "todiste" notskistain ja paistamistain eväistä.
Lähtipä vaine taasen ns. ekaraapasulla tulille - rakkauden pitis siis roihuta?!


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%281%29.

   "Ananasa käämä."
   Osmankäämä.


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%283%29.

   Taivaanrannanmaalarin yli lennot:
Yllä Kurkiperhe josa ekana lentävi yksi emo, sit poikanen ja toinen emo, joka perää täten pitää.
Alla Suohaukka jos mie oikein osaan tunnistaa lajinsa.

2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2821%29



2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%284%29.

   " "Puhelinlangat" laulaa."
   Nämä langat, langat sähköiset ilmavetoiset ja  olevaiset joista jo täällä olemma joskus "narissut". Näitä alkoivat laitella joskus viimo syssyn/talven aikana tänne mökimme tienoille ja viel on hommat näin kesken.
Juuri ja juuri ovat jo suunilleen kaik´ tolpat pystyssä tulevan linjan matkalta, muttas viel puuttuvi pätkää pitkää johtoja, puhumatikaan et nää jo olemasa olevaiset johdot olisi vedetty tulevaan kireyteen vielä...!
Ei kaikilla kiirusta töitä tehdessään, ei....


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%285%29.

   "Sisarukset."

2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%286%29.



2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%287%29.

   "Syksy."


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%288%29.

   "Nuijapää."
   Nuijakuukunen joka kuuluvi tuhkelo-sienien sukuun. Nuorna ovat täl viisiin valkiat ja pyöriät - nuijapäisiä ja sit vanhetessaan "rupsahtavat" muuttuin ruskeiksi tahi muutoin tummiksi sekä hajoavat kun tää päänsä itiöemänä hajoaa.
Ehken tutumpi versio näistä tuhkeloista on se ns. Maamuna joka oikialta nimeltään taitavai olla Nurmimaamuna.


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2811%29

   "Peto pikkuinen."
Kuolanpionin kukinto siemenkotineen.


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2812%29

   Ompun puolikas? Tai näin mie ensi vilkasullain ainakin ajattelin kun tään pihanurmella näin.
   Jonkun-moisen sienen lakki koivun siemeniin.


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2813%29

   "Tattimus-Tatti." ...
   ... ja "Vilkaisu helman alle."

2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2814%29



2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2815%29



2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2816%29

   "Sulka."


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2817%29

   Kärhö-kaunis ja Kärhöjä kukkii useammassakin kohin viel mökillämme.
Voi, jospa näkisitte tarkempaan tään Kärhösen kukinnon; siin on kuulkaas tuolla ihan keskellänsä yssi kaunis Timangi!
   Alla: "Tähdyke."
Kärhön jo kukkinut kukinto tulevine siemen-hantumineen.

2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2818%29



2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2819%29

   Lie mökillämme-kin aikas raikas, puhdas, ilma ja tila kun esim. Lehtikuusi näin sakiana Naavaa kasvaa!


2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2824%29

   "Söpöliini."
   Nuorempi ja vanhempi versio.

2021.9.3.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2823%29


   Sittenpä se vihmon nenga luadi ja meikä Mummero otti tassukat allensa sekä karautti Hepo Hopialla kotikontuja kohti.
   Kotona laitoimma ihan heti-miten pyykkikoneellisen pyörimään sillä...

241286770_389384349376742_27168512849998

   Nyt lähti lapasesta...
... epäilemmä mie sankkevan paljon?
Vihiriä väri ei ole sitten nuoruusaikojeni ollut mikään miun "must"-väri. Ei ni missään. Kuten ei sininenkään - joka on ehdoton "EI"....
Muttas tänä pänä tuli kirpparilla yhdellä vastahan tällattiis verhot?
Siis I-HA-NAT!
Vaikka vihiriät ovatkin, niin siltikin I-HA-NAT!
Ja niinkuin mie olemma koko tään astisen piiit-kän ikäin mananut etten konsa, en siis konsa, itsellain kyl hanki mitään 70-luvun verhoja, enkä mihkään huoneeseeni, saati sit tällaisia vihreitä tosiaan, NIIN siltikin nää lähtivät sieltä verhorekiltä Humisevallaharjulle mukaani miun.
Ovat muuten I-HA-NAT, sanoinko jo; I-HA-NAT!
Ja kussa kuivuivat, pääsivät heti-mite akkunallein kammariini. Wau!  Piti vaine hiven päästellä alareunan päärmeen ompeluksia irti ensin; olimma käsin ommellut päärmeet ja se ns. alapäärme ommeltu päistänsäkin umpeen, kiini. Ja sehän se piti sit auki miun saada, jotta sainen siitä nyt sit YLÄpäärmeen koskapa se alkuperäinen yläpäärme - siihen ei olisi mahtunut pujotelyy miun akkunain verhotanko sisällensä! Alapäärmeen sisälle mahtui. Täten ei tarvinnut tehdä ns. etikettivirheitä sen kummemmin näkyväistä, jotta mahdollisimman autenttisuus säilyvi näissä.
   Mistähän seuraavat yhtä ihanaiset vehot vastahani tulevat ...?
( Välistänsä pilkottavi yksi kaunis huivi joka myöskin pyysi saada lähtiä mukaani miun. )

   Ja sitten onkin jo tultu ehtooseen päivässäin täsä.
Nyt kirjoitus loppu ja kirjan kannet kiini. Ehtoo oleillen.


   PS. Seuraavana päivänä olimma uudemman kerran mökkeilemässä, muttas nyt sitten joukolla useampikin henkilö.
Elokokko meinattiin kärtsää, muttas olipas sen verta puhkuvaa puhuria kera Tuulen Tuittupäisen, notta katsottiin paree jättää moisen kokon poltto joksikin "paremmaksi ajaksi".
Chillailtiin, hommeiltiin pientä - mie mm. heiluen viitakkeen kera;


241359036_1281554175615801_5438520329193

   "Teräase naista myöte."
   Ja valokuvasin hivenen kaikkea, mm. nämä Nurminahikkaat ( ? ) ns. noidankehässä. Näistä sienistä ja renkaista tllaisista pakisin täsä.... olisko viime vuonna? Jotenka se näistä nyt, muttas....


IMG_0018%20%E2%80%93%20kopio.jpg


IMG_0004%20%E2%80%93%20kopio.jpg

   ...sen sijaan pakisen tästä yksilöstä joka täsä valokuvassain paistattelee päivää tontillamme. Ns. "Äidin kukkamaalla.... raparperin alla."
   Sukumme Mummo ( siis tämä äiti raparperien ja kukkien näiden olevaisten ) on ammoisina aikoina tullut miniäksi tähän taloon. Siitä on nyt sen noin kuutisenkymmentä vuotta, jos olen laskuissa pysynyt mukana.... ja hän on aina puhunut, kuten tänäänkin tuolla seurassamme ollessaan, ETTEI tuolla ole KOSKAAN ollut käärmeitä, ei koskaan!
Kunne nyt sitten yksi sukumme vävy mennä keväänä jo sanoi nähneensä siellä vilaukselta käärmeen luikkivan pakosalle ja tänä pänä me kaik´ läsnäolevaiset sitten näimmä tämän yssilön!
   Tosa me tillotettiin toisiamme. Ensin mie joka tään tuosta paikaltansa "bongasin" ekana ja sit kaikke muutkin mukanan olevaiset ihmiset kun mie hihkuin muita tillottelemaan tätä kanssain. Valokuvasin myöskin - tietenkin kun kamerain kera muutoinkin liikehdin pitkin maita ja mantuja nuita.
   Onneksi valokuvasin ( kun sen verta harvinainen näky käärme tuolla tosiaankin on ollut ) sillä kotiuduttuain sit suurentelin tätä valokuvaani ja tein vertailuja nettisfäärien tietoihin kun ei ole ennen itselle tullut moista komistusta vastaan. Vaskitsa, Rantakäärme vahi Kyy?
Tumma Kyy.
   Jotenka tästä lähin sitten me kaikki tuolla käyvät ja olevaiset, kuljemme varmaankin siellä ne käärme/ampparitabut taskuissamme - kaiken varuilta.