Nyt sit menhään ihan miten sattuu; ei mitään aika, ei janaa. Ei tajuakaan määreistä ja muista - sorgy.


   Täsä mennä endin tunnelmia kun nämä kaksi tsipaletta auttavaista, ystävämmällistä muoskain mukeloa tykönäin olivat olemasa, avittamassa, ahkeroimassa, ja muuten vaine chillailemassa:
   "Se tunne kun talossa on väkeä,
kun talo on vähän ku vinksin-vonksin.
Nuoriso siivoaa: vesi sankossa jäähtyy, pölyrätit kuivuu jollain tasolla kesken siivouksen...
Nuoriso on majoittunut: reppu siellä, toinen täällä ja kaik´ kamat josain niiden välissä tahi ainakin suunilleen niillä seutukunnilla...
Nuoriso touhuaa: mummon kamat löytävät aivan uusia, ennen näkemättömiä paikkoja ja järjestyksiä...
Mummo kokkaa syömistä: kädet pettää alta ja tomattipyreet lentää ilmojenteille leviten lattioille, matoille, kukkaruukkuun, kukkaan...
Mummo kasaa valokuvanäyttelyä; kokkauksen lomassa...
Nuoriso pitää muotinäytöksen: mummon vastekaappi tyhjenee sängylle ja lattioille... löytyy monta aaretta: "Mummo voisin joskus lainata... saisinko?"
Ja tää kaikki YHTÄ aikaa.
Mitä ihanuutta: tekemistä, osaamista."

165423685_4148005035232871_6168446244210

   Toi muotinäytös!
Palasin hyvinkin sujuvaan aikaan entiseen, aikaan lapsuutein. Samoin kuin tietty sitten omieni muoskieni lapsuuteen - ja nyt sit nämä pirpanaiset!
Näin se vaine aika kulkee, vaihtuvat ikäpolvet, vaihtuvat ihmiset, mut siltikin ne samat asiat, samat jutut, toistuvat kaikkia samalla tavalla. Toistamme samat jutut arkiaskareissamme, töissämme, kuin myöskin huveisamme; nyt tällaisessa muotinäytöksessä sitten.
   Voi miten olikaan kiva seurata sitä "makutuomarointia" erinäisistä omista vaatteistain ja erinäisistä kokoonpanoista yllänsä heidän näillä vaatteillain! ( Miten elävästi sitä siirtyykään samalla omaan lapsuuteen... ) Tuli iahn suoraa palautetta jos jokunen oli huono ( ei muuten totuuden sanoiks tainut yksikään saada moittehen sanasta aikaseksi! ) ja sitten vastaavasti kehut ihanoiden ilmoille iloksein.
Jopa senkin verta tosiaankin, ettäs moni, moni, vaate saine aikaan sanaset et mummo.... saisinko...?
   Jotkin olivat kyllä joistahin kohdista viel himpun isohkot mallaajalle tuolle ( toiselle sitten viel isommat ) muttas kun ne oikein pukee päällensä esim. käyttämällä allansa jotahin aluspaitaa, alusvaatetta, tms. niin a´ vot sie - kaik passaa hyvin, voine pitää.
Se täsä onkin jänskä juttu... Muistan kyl minkä mittainen olimma isse vastaavasti ala-asteen ( nykyinen alakoulu ) viimoisella luokalla/ ylä-asteen ekalla ( yläkoulu nykyään ), mutta näin "muotinäytöksen" aikan sitä havahtuu oikein, et nämäkin pirpanaiset ovat jo oikeastaan nuorisoa, nuoria aikuisia, eivätkä enää ( ainakaan vanhempien heidän osalta ) mitään mukeloita! Ihan aikuisen mitoissa, aikuisen kokoisia - nuoria aikuisia.  Mihkä se tuo Aika kiirehtiikään?
   Ei sen puoleen ihan kivaltahan se tuntuu sitten kun näin näkee oman perimänsä jatkavan kiertokulkua iellehen. Kiva on seurata kuin sukupolvi sukupolven jälkeen siirtyy etiäpäin, kasvaa isommaksi... ( En olekkaan ollut turhaan täsä Maailmassamme Avaraisessa kun olen saanut tällaisen jatkumon aikaan?! ) Kun nämäkin mukelot nuorisoksi ja aikuiseksi kasvavat; saan elää "edes" sen verta Maailmassamme Avaraisessa täsä, ettäs näen, SAAN nähdä, muoskain mukeloihin aikuistuvan kunkin ajallansa! Voi, kuin tästäkin voinen olla kiitollinen, sankkevan kiitollinen!
   "Pisteenä i:n päällä se kun huomaa kuin sitä tällaisenkin Mummelon vaate-garbetoria KELPAA jollehin toisella. Jopa sitä ihaillen: "Mummo, mistä sinä näitä vaatteita olet ostanut?" Se tunne kun huomaa ettäs joku TOINENKIN on mieltynyt samantyylisiin vaatteisiin mitä itse! ja se nyt sit sattuu täsä tapauksessa olemaan oma muoskain mukelo/t! Mikä onkaan isompaa ja palkitsevampaa palautetta heiltä?
Wau, mie, ihminen mustissain... Mie, ihminen himpun erilaisesti pukeutuvainen... Mie, ei pintamuodin mukaan kulkevainen... Mie MUSTISSA olevainen - miun vaatteet ( käyvät ) ja kelpaavat ( jolle-kulle toiselle ) muoskain mukelolle joka on ikänsä elänyt aivan toisenmoisen muodin mukana kuin mitä mie elänyt olen. Ja se muoti on sitten ollut, mitä vierestänsä seurannut olen, aivan jotahin muuta. Sellattiis etten esim. mie varmana laittaisi itsellein päälle konsa.
   Muttas, täsä herää kymysys, onkoo täsä-kin tapauksessa kyse siitä, ettäs muoti "hyppää" ns. yhden sukupolven taakse päin ja sit sieltä ain kukin uusi sukupolvi ammentaa sitä tyyliään, asujaan, muotiaan, pukeutumista, itselleen? Tosin mie en varmaan käy siihenkään kategoriaan; pukuni, vaatteeni, nämä eivät ole mitään nuoruutein aikaista mallia vaan aivan jotahin muuta. ( Olisipas hyvä joskus saada joltahin tyyli-gurulta nimike tälle miun tyylillein? )
   Niin vaine lähti sittenmukeloihin kotiaan lähteissään muutamat Mummeron tään vaate-tsipaleet mukanaan kotiinsa lainaan. Kouluun aikoo kuuleman yllensä laittaa....!
Takutin "kalloonsa", ettäs tiedäthän hyvää huolta pitää niistä - ne ovat lainassa, ne ovat miun. Ja kun kerta viti-valkiat ovat niin viti-valkiana takaisinkin sitten, kiitos.


   Se oli sitten, ja meni, Palmuinen sunnuntahikin täsä mennä sunnuntaina.
Sen "kunniakasi" kopsasin eetteriin laittaa, toitotuksia monen moisia ja täsä yssi niistä joskus aikoinain netistä kopsanneeni;

"Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.
Jyrän alle kana parka jää,
pyörän alta näkyy vain pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.
Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon laittaa.
Kun on kunnossa viimeinenkin sulkatukko,
huokaa kana:
"Ohoh... olipahan kerrankin kunnon kukko!"
   Ja mie suoraan sanoin niin "puutteessa" olevainen kananen, tahi kanan-taikainen, olevainen.... Siitä on nyt aikas tarkalleen kuukausi ja - viikko. Niinpä; "Kukapa se päiviä laskisi - ei kukaan?"

   "Onhan kaloja meressä.", miestä maailmassa, pruukataan sanomaan. Kuten sitäkin, ettäs nyt kun olet siten yssin, sinkku, yksin eläjäinen, yksinäsi ( muttet yksinäinen ), niin nyt ota ja mene sitten!
Nyt siulla on tilaisuus... pystyinhän tuota aikaisemminkin mielein-määrin "menemään" jos halusin kun emme sen kummemmin pari kuiteskena olleet...
Tosin monesti tarkoittaneen tuolla "menemisellä" sellattiis rellestämistä. Kapakat, tanssipaikat, ravinetlit, ja jopas paria suhdetta olevaista kera niiden kerta-panojenkin. Suoraan sanoin eivät houtkuta, eivät tuollaiset. Tansseissa voinen iellehen "luuhata" kun vaine tanssilavat aukiaisivat ( tää pahuksen virus! ) ja pääsisikin "hoitamaan lavantautia" olevaista, muttas muutoin - ei kiitos miulle, ei.
   Tuolla nettisfäärillä josa olemma nyttemmin sitten erään sinkku-saitinkin osaan ottavainen, on paljon nyttemmin ollut juttua siitä, ettäs kun on tää virus olevainen ja se sit rajoittaa yleensäkin ihmisten kokoontumisia, ravintoloissa käyntejä, ja kaikkinaista arkistakin elämää ja kulkemista sekä olemista, niin mitäs se sitten merkitsee näin YKSIN olevaisille?!
   Se kun on tää tällainen "metsästys" perin "eläimellisen" geeniperimän, ja evoluutionkin luomana olevainen sekä melkeinpä jokahinen meistä jonkinlaista vastakappalettaan, pariaan, kumppaniaan, tahi edes sitä panoaan, etsiskelee, niin mites se nyt sitten on tällaisilla jotka yssin olevat ja "vakia" etsivät itsellensä?
   Misäs sitä ME voine sitten toisia vastaavanlaisia tavata, nähdä, treffata, ja jopa täten "pariutua"?
Aikas vaikiaks pistää... vasiten tällaisen ihmisen kohilla jolla ei ole tuttavapiiriä suuren suurta. Ei ole siskon kummin kaiman, veljen pojan, sikson setän enoa, jonka kautta siten tutustua uuteen "ulottovuuteen", uuteen tuttavuuteen, et jos vaikkas...kuin....
Saati sit tosiaan kun kaik on "kiini" ja on kiini - misäs sitä sitten ketään näkyileevi?

2021.3.28.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Teinpäs kuiteskin täsä aikana eräänä "täkyn" tuon äsken mainitsemain ryhmän kautta, saaden sit lopulta ilmi, ettäs tämä kyseinen "täky" olikin jo ainaskin sen puoli vuotta sitten eronut tuolta kyseiseltä saitilta! Muttas "minkäs teet" siellä hän oli ja häneen otimma yhteyttä sen vanhan tiedon mukaan!
Niin - mie otin yhteyttä! Ei, en mie NIIN "epätoivoinen" kuiteskana ole. Oli vaine aikaa, ja yhteys sit olevainen sopivati hollilla. Miksipä sitä ei alkaisi juttusille nettisfäärien kautta kun kerta voinen? Niin tään yksin eläjäisyyden tiimoilta kuin tuon viruksen pahuksen ja tään nyky maailman nettisfäärienkin puolesta!
Niin, muttas, teimmä siis "täkyn" ( olkoon sit Täjky nyt. ) ja sovimma ihan tärskytkin näinkin tautisena ( lue viruksisena ) aikan jolloin voinen vaikka pusuunkin kuolla... kuten lapsuuden aikana koulussa kietävään loruvihkoseen skriivattiin erään lorun sanoissa... saati sitten, ettäs jos samoilla sfääreillä on ja oleileepi? Stallade vaikas vaine tuolla luonnon helmoissa peräkanaa - ei vieretysten?

2021.3.28.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Käväisimme yksissä tuumin stallade paikallisen Kansallismaiseman lävitse ja totesimma yssissä tuumin, hänen ollessa viel isompi ja rotevampi sekä siten painavampi kuin mitä mie, ettäs se oli sitten vähään aikaan varmana viimoinen kerta tätä "raittia" astellen koskapa...
Oli muutes talvisen kelkkain painnallusten, moottorikelkkain urien tamppaamisen, jälkehen ihan kiva astella polkua tuota vievää pitki kun vaine ensin huolella tassunsa aivan keskelle kulkureittiä asetti. Se kanteli naista ku miestäkin mukana olevaista, aikas hyvin vielä.
Muttas jos vaine erehdyit tassusi suunasta, jalkasi lipsahti sivutse tuon keskustansa, niin - humps, ja siellähän sitä siten oltihinkin. Vähintäänkin polvea myöten sivutse polkusen olevaisen, syvyyksissä valkian ( ja jo hivenen keväisen "lian" tahriman ) hangen.
Mainittakoon viel sekin täsä nyt, notta emme pysähtyneetkään siellä olevaiselle kodalle kaffeeta hörppää vaik´ mukaamme kyseiset evähät otimma jo lähteissämme ja näin suunittelimma, sillä siellä oli jo ihmisiä evästämässä. Otimme "hatkat" ja painalsimme vaine ohitsensa heidän; virus, virus, olevainen "mahdollisuuksineen"....

   Sitä vaine mietin, ettäs kun on tää virus ja siten kohtelijaisuus-etiketit, niin tietenkin tää virus nyt täl hetkellä "vetää pidemmän korren" käytännöissä, tavoissa, olemisissa, kulkemisissa - kaikessa. Tietenkin.
Kohtelijaisuus kuitenkin pistää ihmisen, kuten tuolloin miutkin, tarjoamaan täten tuon menetetyn kota-kaffeen tilalle sitten kaffeet toisaalla. Onko se oikein? Ei, ei ole - ja on.
   Virus, perkeleen virus ( sori kieleni tää, muttas josain se raja kulkee täänkin osalta näin asioita vatvoissa sen tiimoilta! ), sanelee omat "nootinsa", muttas kun sitä on oppinut ikäpolvensa tapaan ( ja toivottavasti nuorempikin oppinut on sekä oppii osaltansa ) olemaan KOHTELIJAS, niin sitä sit rikkoo moisen viruksen antamia lakeja ja asetuksia!
Tarjosin kaffeet koissain, josa sitten juttu luistikin useamman tunteroisen ajan. Hyvin tuntui tää "eka" kerta sujuvan meitillä kahteen pekkaan, yksissä tuumin. Eikää tuolta tullut sit ehtoonkaan aikana mitään negatiivaria mainintaa palautteena....
   Kohtelijaisuutta sekin ja kohtelijaisuuden "vetämää kortta" sekin ettäs kun näin treffailu mielellä tapaa ja kohtaa uuden, oudomman ihmisen, niin kohtelijastahan on heittää maskit silloin veke!? Aivan siis älytöntä, eiks vaine?
Kuvitelkaas kuiteskin tilanne että tapaatte mahdollisen kummppaninne, teette treffejä "siinä mielessä", niin voinenko siinä silloin olla maskita siten ettei näkisi toisen ulkoista "habitusta" kokonansa? Voiko tutustua toiseen näkemäti naamaansa, et mimmottiis "puolisko" siellä onkaan? Voikoo nähdä eka kerran toisen täsä mielessä maskin kera kun ei näe hänen ilmeitään, eleitään, eikää mielentilojaan, "peilauksiaan" tekemisiinne, sanoihine, yms. näin kun ollaan ekaa kertaa tekemisissä - täsä milessä? Aivan siis absurdia kamaa!
   Jotenka jos, ja kun, jos vaine halajat, jotahin isselles näin "pariutumisen" saralla täsä tänä vallitsevana "maailman tilanteen" aikana, niin riko sääntöjä. Ole Vastarannan Kiiski, älä tottele lakeja ja asetuksia. Näinkö se menee? On tää yhtä - sanonko mitä? No sitä! Niinpä juurikin...
   "Eri asiahan" ovat siten perheelliset ihmiset jotka toistensa kera ovat päivittäin... Ihmiset jotka töissään käyvät ja kulkevat... Ihmiset jotka kaupalla käyvät ostoksilla, hoitavat asioita eri tahoilla... Ihmiset joilla ovat muoskat päivähoidoissa, kouluissa, joissain tilateissa ( ja hetkissä kun "vapaampaa" on ) harrastuksissakin yhteisissä?