Olen TUOKSUyliherkkä ihminen, muttas tänään alkoi vahvistumaan, ettäs olen myöskin TUNTOyliherkkä ihminen.

   Olin klyyvarin tähystyksessä.
Taustaa kertooksein sehän on toimenpide joka tehdään paikallispuudutuksessa. Ensin laittavat puudutetta jompaan kumpaan nenäonteloon/sieraimeen, tahi kumpaiseenkin ja sitten vuotetaan ettäs puudutusaine tuo vaikuttaa, puuduttaa. Tämän jälkeen lekuri ottaa sitten asianmukaisen koneen esille ja työntää sinne onteloihin sen koneen tähystävän pään josta sitten näkylee, jottas onkoo siellä "kallon sisällä" mitään aivoja olemasa vahi onkoo ihan vaine "tyhyjä päinen" hemmo?
   Näin tehtihin miullehin.
Se vaine ettäs jo tuon alkupuudutuksen laitto sattui koska se laitetaan aina tuonne syvälle nenäonteloon. Työnnetään "vällyä" väliin tiukkaan paikkaan, pumpulituppoista puudutusaineista. Kukapa siitä tykkäisi.
Kunne puudutus vaikutti tarpeheksi aikaa Aika-Raudan, niin lekuri päätti kohdallain ettäs suhauttavi viellä lisää puudutetta "kun se ei puudu", tuntuu viellä minussa, se ronkkiminen.... Sanoinkin jo ennen tätä toimenpidettä tohtoris-miehelle tuolle, notta olen ihminen joka ei puudu hevillä - eikä rock´llakaan.... jotta puudutetta tarvitaan hivenen enempi kuin ns. normaalisti. Jotenkan jo ihan tältäkin pohjalta tiedossa oli, ettäs puudutetta, puudutetta, ja puudutetta - tarvitaan. Ja näin sit sitä sainkin.
   Eikä siin mitä, ihan hyvä jutska niin kauan kunne sitten itse tähystämään alettiin!
Tähystys"putkilo"/letku sieraimeen, kunpaiseenkin vuorollansa, ja "tärsk" - sain ekan sähköiskun! Kavahdin ja älähdin. Noiduin ja kerroin lekurilla ääneen saamastain sähkäristä. Siis ihan oikeestikin NOIDUIN ääneen ja lekurin edessä ollen! Oli nimittäin sellainen ylläri-pylläri jota en ihan olisi odottanut tältä toimenpiteeltä.
   Eka ontelon katsanta jäikin siten vajaaksi, toisen saaden tähystettyä kokonansa useamman sähköisen iskun saattelemana. Eka joka on laajempi rakenteeltaan ja sitten tää toka joka on vääntyneen väliseinän takia supistunut hyvinkin piskuiseksi onteloksi - se saatiinkin kokonansa katsastettua! Jep, jep.
   Lisättäköön "loppu kaneetiksi" ettäs nyt sitten pitää nenga kuuleman loppupäivä olla niistämäti klyyvaria olleskana vaikkas sieltä mitä ulos pyrkisi, ja vaateriin saan pistää sitten vasta ehtoolla kunne yöksi pääni tyynyllein painan. Näin siksi, ettäs tään tähystyksen jälkeen tohtoris´mies tää, laitteli sinne isompaan ( joka ns. sairaampi on ollut ) lääkettä antibiottista joka tappaa täten sisuksissain ja pystyssä pyssyissäin, siellä mahdollisesti olevaiset ulkopuoliset sienet jotka tätä kyseistä vaivaani ovat kuuleman kantaneet mukanansa.

   Mietin... ettäs tuoksu - tunto. Tuoksuille olen todellakin herkistynyt, ja tästä olenkin pakissut jo aikaisemmin joten se tästä nyt. Muttas, ettäs tuntokin?
Kyllä. Puudutetta olen tarvinnut tosiaankin ns. vähintäänkin tuplaten jo useamman vuoden ajan, ettäs tuntoaistini lamaantuisi. Elikkäs olen ihminen jolla on kipukynnys hyvinkin alhainen. Tunnen kaiken hyvinkin herkästi. Se piskuisemmankin "raapaisun" kehostain, kehollain. Tarvitsen kunnollisen "nuija nukutuksen" aina kun joku meinahan jollahin tapaa "kajota" kehooni. ( Kauhulla vuotan taasen sitä tulevaa käsileikkausta ja sitten tulevaista jalkaleikkaustakin.... ) Tahi kun satutan itse itseäin johkin jotenkin.
   Pohdin täten nytten sitäkin, että kun olen TUNTOyliherkkä, niin päteekö se sitten myöskin henkiseenkin puoleeni? Tosin onhan se tää ihan fyysinen tuntoherkkyys osaksi myöskin henkiseen puoleen kytköksissä - kaikkihan me tään tiedämme! ( Se kuis suhtaudut henkisesti kipuun, se heijastuu fyysisesti koettuun kipuun. )
Niin, ettäs jos on siis fyysinen tuntoherkkyys niin päteekö se sitten henkiseenkin? Henki-henkiseen?
Ajatuksella, notta jos mie koen, tunnen, jotahin, niin tunnenko sen sitten voimakkaamin kuin joku toinen ihminen?
Olenko tyyppiä joka aistii kaiken herkemmin - jota mielestäin olen aistinut ikäin-päiväin. "Luen rivien välistä" ihmisiä. "Kuulostelen", tunnustelen, näen, aistin - tunteita ja tiloja.
Voinen kait sitten päätellä myöskin sellaisen pointin, jotta HÄN kenkä joskus tulee ja satuttaa miuta tunteisiini, niin hän VAROKOON! Se on miun SYDÄN joka silloin siinä särkyy! Hitto. Ja se SATTUU, sattuu sit muuten per-ke....sti!
   Sähköisestä "kamasta" pohdin, kun näin iskuja sain tuosta kojeesta josta sitä ei kait tietojeni mukaan pitis saada olleskana, jottas olisko mahdollisuutta herkistymiselle sillehin...? Mitäs se onkaan se sähköyliherkkyys?
   "Loppukaneetiksi": Sienet.
   Olen ikäni ollut sienirihmaston vallassa. ( Kuka uskoo tähän, kuka ei - mie ainaskin uskon kun kokenut olen! )
Muistan kun jo teininä oirehdin eka kertoja sienien ns. liikakasvusta elimistössäin. Ja nyt puhutaan tuolla elimistön sisuksissa, imusolmukkeissa ja limakalvoilla elävistä sienistä. Ei tattimus-tateista vaan mikrodeista.
Olen tosin luullut, ettäs olisin saanut ne "tapettua" ( sen liikakasvun ) jo muutamaankin kertaan täsä elinaikanain poies, muttas eipä näköjään. Pitäisi nenga "kiristää" tahtia ja karsia tätä hivenen lepsuksi nyttemmin päässyttä ruokavaliotain viel hivenen kasaan; kaikki piskuisempikin sokerin kaltainen eväs ( mm. erytritoli-sokru, yms. ) sekä vähäiset maitotuotteet poies!
Josko se sitten "taittuisi" tuokin sieni tuolta -ontelostain poies? Jos se siellä jyllää sen taatta, ettäs sopivanmoisen kolon on sieltä nyt sitten vuorostenas elimistöstäin ( se sienilaji ) löytänyt....?

   On muutes mahtavat "sävärit" jälkeen toimenpiteen.
   Kaffeeta hörppäsin kotiini tultuain; ei paljoa makua ollunna siinä kupposessain kun on nielu puuduksissa, ja hajuaisti turtana. Klyyvari, nenä-nielu, ja nielu puuduksissa edelleen. Hyvä että huulet jo "periksi" antavat kun puudutus niistä hävisi; ei tarvihhe "poskea pitkin" juoda ja evästää...

   PS. Herkkyyksistä puhellen...
   Jälkimaininkeina sain sitten tod.näk. jonkin sortin herkkyys-reagtizuunen käytetystä anti ja bioteeista... Se ajoi kyseiseen onteloon poskiontelotulehduksen.
Joutui lekuri tuo täten antelemaan sellattiis ihan tabu-kuurin jossa ei varmasti ole samaista -bioottia kuin tuossa suoraan ontelooni laittamassaan.
Että tälleensä, meikä Mummeron herkkyydet.