Toissa päivän aamutuimaan ennen Töihini menoa katsastelimma Taivahan Kantta sillä simmulla että taitaa se tehdä sittenkin poutaisan ja kivan sää vaik vähäsen sadettakin ounailivat nuo Ilmatieteilijät. "Jospa se siitä päivän uuden ja ihanaisen avataakin."
Samalla tuskastelin sitä että on aikas myöhäinen Töihin meno. "Mitähän sitä keskisi sillä aikaa tehdä kun esim. siivota on aivan turha jos ja kun sisksoin miun saapuvi sitten huomenissa ( elikkä eilen ) tyköni... Ei sillä että sottaisia olisivat vaan sitä vaine että kantautuu muutoinkin mm. ulkoa kenkien pohjissa ja varpan jaloin kulkiessa, kaiken maailman roskia sisälle asti kun on sitten enempi väkeä tuvassani. Jotenka ei siis siivousta ainakaan. Kukkien hoitoa: ei nyt kun sen vuoro on sit vasta huomenissa. Mitä, mitä, mitä sitten...?"
Kunne hokasin; miehän otan ja putsi-putsitan ulkovarastoni kun se nyt vain pitää kerta kesään sekin vosekkia. Jotenka tartuin tuumasta toimeen ja astelin takapationi poikki varastolleni tyhjentäen sen viimeistä piirtoa myöten ulos. Toisinsanoen "ulkoistin" sen kokonaan pihatantereelleni. Siinäpä ne sitten menivätkin sujuvasti ne odotus-tunteroiseni ennen Töitäni.
Ja ah kuin olimma onnellinen sit päivän tuon päätyttyä että sain sen vihoin viimein puhdistettua ja että se on sit nyt puhtoinen taasen ensi kesään asti - jos ei joku ( eli mie itse ) sitä ennen käy sitä sotkemassa...
   Töihini mentyäni olimma vaine onnellinen kun nyt yleensäkin olin Töissäni. Siel kun on niin kiva olla ja touhuta. On ihanaiset työkaverit ja bossi, sekä tietysti myös asiakkaatkin. Ja paikassakaan ei ole mitään moitteen sanaa kun se sen verta ihanainen ja kaunis paikka on.
   Päivän tuon taittuissa iltapäivän puolelle otti George Clooney yhteyttä ja sovimme tapaamisen.
Astelimme yksissä tuumin ihastellen Suomalaisen luonnon kauneutta.
Voi tätä, vihdoinkin ja viimein, tällekkin levelille saapunutta, kesän kauneutta, vihreyttä ja lämpöisyyttä. Voi mikä ihanuus se onkaan. Ja tää lämpö etenkin; mie niin rakastan tätä lämpöä! Tosin varjo puoliakin on: itikat, mäkäräiset sekä kaiken maailman höppiäiset. Puhumattakaan punkeista jotka ovat tulleet nyt jo tännekkin asti! ( Pitikin sitten myöhemmin saunan ylisillä tehdä itselleni perusteellinen punkki tarkastus varmuuden vuoksi. Ei onnekseni löytynyt yhden yhtään eläväistä kimpustani. )
   Josko "ei lämpö luita riko." mutta kun näin lämmintä oli ihan "kystä kyllä" toissapäivänä niin sittenpäs mie puikahdin kotimatkallani lammelleni mennen sinne uimaan. Voih, sitä riemujen rikkutta kun sinne "hyiseen" veteen pääsin pulahtamaan. Se oli sitten sen keväisen Helsingin reissuni jälkeen eka pulahdus Ahdin valtakuntaan. Olipas mukavaa.
Siellä oli laiturilla kaksi nuorta tyttöä, hivenen alle parikymppistä. He empivät sillä veteen menoaan. Astelin heidän rinnallensa laiturin päähän katselemaan vettä kaunista ja juttelin että sinne sitä pitäisi mennä. " Hyiseltä kyllä näyttää..." Sitten tokaisin tyttösille jotta ei kun vaine sinne. "Jos en pintaan takaisin ponnahhan niin tehän tulette miut sieltä pelastamaan?"; vasiten tietäen etten ole koskaan aikaisemmin siitä laiturin päästä hypännyt veteen - tahi yleensäkään minkään laituri päästä, jalat edellä kuten nyt meinasin tehdä. Ja tietäen että siitä ain kaikki muutkin hyppivät, niin nuoremmat kuin vanhemmatkin, suoriltaan veteen. Siitä kun päästä näkee veden lävitse pohjaan asti kun on sen verta kirkasta vettä vaik hyppy-syvää onkin.
Eihän siin auttanut kun "rohkean rokan syödä" ja veteen vaine hypätä. Muuten olisin jäänyt "rannalle ruikuttamaan" ja sit myöhemmin tätä päätöstäni katunut kun tilaisuuteni näin ohitse päästin.
Kunne sieltä pintaan tulin ja lähdin rantaan uimaan, katselin ja kuuntelin kuin tyttöset nuo taasen siinä laiturin nokalla keskenänsä arvuuttelivat että hypätäänkö yhtä aikaa? "Hyppääthän sitten varmasti kun lasketaan?" Tokaisin sinne heille että jos jompi kumpi siihen laiturilla seisoskelemaan jää niin mie kyl voin tulla avittamaan ja sitten sen "jänistäjän" sieltä veteen tyrkkätä? Ei tarvinnut miun sitä uhkaustani toteen näyttää vaan kyllä ne tyttöset sieltä ihan omin neuvoin veteen uskaltautuivat, - ja sitten sieltä myös pikaisesti takaisin laiturille.
Mutta olipas vaine sen verta piristävää että pulahdin itse sinne syvyyksiinsä uudemman kerran uiden nytten pidemmälle lammen pintaa. Ain sinne lämpimille vesille asti. Meinaan että vaik sitä kukaan ei uskoisikaan ( kun olen tätä aikaisemminkin joillekin jo kertonut, kuten nyt näille tytöillekin siellä laiturilla ) niin siellä lampeni keskemmällä on pintavesi tosi lämmintä, vaik syvyyttä alla onkin varmaan sen jotain 14-15metriä! Rannalla, siinä jossa on se varsinainen uintipaikka hiekkapohjineen, siellä on vesi paljon kylmempää kuin mitä siellä keskellä.
   Tästä kotvasen kuluttua olin jo ajellut kotiini, Majaani Mahtavaiseen, ja vetelemässä massuuni murisevaan palasta, apetta täyttävää ( ulkona kauniissa ja ihanan lämpimässä Aurinko Armahan paisteessa ), joka tällä kertaa koostui vaine parista pienoisesta Karjalanpiiraasta elikkä Sipanniekusta kera jokusen päällisen. Mutta kun ei nyt vaine silloin kerennyt "syventyä" sen syvemmin minkään laisen ru´uan tahi vastaavan tekoon niin se nyt vaine meni näin ja se siitä.
   Sitä paitsi kun olimma menossa het´ syöntini jälkeen ylisille löylyihin lämpimiin niin eihän se nyt olekkaan "soveliasta" olla masu pienoinen pömpöllänsä murkinaa - tai näin ainakin miulle on opetettu, sillä sillä on kait jotahin tekemistä verenkierron, saunomisen jaksamisen, yms. kera. Eli jos on maha täynänsä niin silloin ei jaksa kylpeä, istua löyöyissä lämpimissä pitemmälti kun elimistön verenkierto menee ns. kokonansa sen masussa olevan ru´ uan sulattamiseen, sen työstämiseen elimistön käyttöön ja näin sitten ei "riitäkkään" verta niin hyvin esim. elimistön suojatoimiin lämpöä vastaan, mm. hikoiluun ja sen säätelemiseen.
   Joo, mutta... olimma sitten siis löylyissä lämpimissä lillumassa antaamuksella - tai no, oikeesti jo sieltä poies tulossa suihkuni kautta ja kuivailemassa itteeni kun ovikelloni kilkahteli ilmoittaen jonkun haluavan tulla sisälle kotiini. Olin nimittäin sopinut erään ystäväiseni kera että lähdetään yksissä tuumin Lavantautia hoitelemaan tienooni läheiselle tanssilavalle, ihanan lämpimään ja kesäiseen suviyöhön.
Olipas mukavaa käväistä lavalla joka ei ole mitenkään "sisään lämpiävä" kuten eräs toinen lava tällä lähistöllä tuuppaa olemaan... Ja se ettäs miten ihanaista oli "palata juurilleen" paikkaan, tanssilavalle, joka tuntuu kuin kotiinsa menisi. Lavalle joka oli aikoinaan, silloin "vuonna yksi ja nolla", miun ensimmäisiä tanssilavojani jossa pruukkasin käydä tanssahtelemassa silloisten tanssikaverieni kera. Lavalle joka sisältää mieleni muistisopukoissa niin monen monituisia ihania muistoja, tapahtumia ja hetkiä.
Sekä se että kuin paljon siellä olikaan tuttuja joita morjestaa ja joiden kera jutellakkin ( jotka eivät siis olleet tanssivia kavereita )! Heidän kera oli kiva vaihtaa kuulumisia; jotkin heistä olivat sellaisia joiden kera olen ollut juttusilla viimeksi noin 15-20 vuotta sitten! Olipas riemastuttavaa nähdä. Puhumattakaan tietysti ihan tanssi-tanssikavereistani joista muutamien kera oli tanssahdeltu viimeksi niin ikään noin parikymmentä vuotta sitten! "Vau": ettenkö sanoisi; " olipas se ihanaa pitkästä, pitkästä, aikaa tavata, tanssahdella ja siin tanssin pyörteissä kuulumisia vaihdella."
Viimotteeksi, eikä suinkaan pienimpänä riemunani, tietysti se että sain TANSSIA! Tanssia monen, monen, eri ihmisen kera ( jota ei siellä "sisään lämpiävällä" lavalla yleensä tapahdu... ) ja monia erilaisia pelejä, sieluni kyllyydestä sekä jalkojeni kestorajojen äärilaitoja myöten. Empä tuota paljoa enempää enää näine "remppa-jarpaineni" olisi enää pystynytkään.
Mutta silti; oih, sitä autuutta mitä mieli koki tanssi-illan riemuista vaikka jalkani nämä "ka rammat" toista virttä lauloivatkin.
Ja, ah, sitä mielen myllerrystä mitä aivoissani kävi kelatessa ehtoon jutteluja, asioita, tapahtumia, kuulumisia, tansseja, tanssikuvioita, liikkeitä, katseita, yms. jälkeen tanssien.
Voih, "sitä riemujan rikkutta, ja tuskaa niin tummaa...." ... yötä niin tummaa kun me Majaani Mahtavaista kohden ajeltiin aamuyön pieninä tunteina, ystäväiseni viel jatkaessa matkaansa kauaksi omaan kotiinsa.

   Arvatkaas kel oli suu messingillä IHAN KOKO tämän päivän ihanuuksista!?