2020.8.5.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20y%C3%B6t

    Nytten kopsaan tähän tuosta viimo kirjoituksestain yhden pätkän ihan suoraltaan:
"JOS voisi vaihtaa aikaa, päiviä menneitä ( vaik kuin tavataankin yleensä sanoa "ettei päivääkään vaihtaisi poies" ), niin HITTO! Mie kyllä vaihtaisin!
En sen takia ettäs jotahin halajaisin tehdä esim. paree kuin mitä olen tehnyt. Tahi ettäs sitten siten muuttaisin elämäin tään kulkua jotenniin. Ei, en sen taatta vaan siksi koska...
Haluan kokea KAIKEN sen, aikojen näiden väliin jääväisen ( nyt kommenttina: aikaväli vuosien 2014-2020 välissä ), elämäin UUDELLEEN! Ihan jokahisen kohdan, ajan, tapahtuman. Ihan kaiken! Jokaisen hetken, tuokion, ja mokankin. KAIKEN sen ja tuon.
Voi kun voisikin... Haluan uudelleen! Haluan kaiken sen, ja kaikki ne ihmiset jotka täsä välissä Elämäni Reppuseen ovat tullehet - ja osanen jo sieltä lähtenytkin... Muttas kuiteskin; Kaikki se, kaikki he!" ... ja pysyn edelleenkin näissä sanoissain ja näiden sanojeni takana!

   Muttas on se vaine jänsä jutska mitenkä sitä elämänsä voikaa olla toisten käsissä?
Tiedän ettäs esim. leikkauspöydällä ollessa se ihan konkreettisesti on näin muttas se ettäs...
Kussa pääsisisin sinne leikkauspöydälle asti, niin sen sitä ennen olevainen elämäni, ja se ettäs pääsisit sinne leikkauspöydälle operoitavaksi, niin SE elämä sitten onkin toisten käsissä?
Meinahan notta nyt on ihan par´ aikaa miitingissä tk:n lekurilla että jatketaanko miun antibiotti-kuuriain jotta tervehin kirjoissa pysyisin leikkauspäivään asti ( eilinen oli noin kuukauden jaksossa ns. eka tervepäivä! ) ja pääsisin siten sinne itse leikkauapäydälle "arvottavaksi" ettäs pysyisinkö sittenkin viel senkin jälkehen elämäsä täsä kiini...?

   Seuraan "Vain elämää" -sarjaa sen niiden esitettävien laulujen takia, sen musiikin takia - en niinkään itse artistien takia, sillä miulle on se-ja-sama kuka siellä esiintyy, kuhan vaine on mielekästä musaiikkia kuunella!
   Siellä oli viimo pläjäyksessä jokin jooga-tuokio vätäjänsä opastuksella, näille artisteille mukana olevaisille.
Tämä vetäjä sanoi jotahin siitä ettäs siinä joogatessaan voisivat nämä joogaajat vaikkas "katsoa" selkänsä taakse; miettiä elettyä elämäänsä, ja funtsia siinä rentoutuessaan, mieltään tyhjentäessään, ettäs mitä kaikkea joutavaa sieltä "painolastistaan" joutasi poies - tms., muttas ettäs...
... sitten totesi joku heistä tään session päätyttyä ettäs hän ei kyl´ oikein snaijaa tuota?
"Miten voi katsoa selkänsä taakse ja nähdä elettyä elämäänsä kun eihän sinne seljän taakse näe?"
Hänen mielestään, kun eteenpäin näkee, eikä taakseen. Joten se mitä näkee, sen eletynkin elämän, niin se on siten meidän edessämme! Siinä silmiemme edessä näkysällä.
JA se mitä on seljän takana, siellä sitten on se TULEAISUUS! Se kaikki mitä emme vielä näe, mistä emme mitään tiedä.
   Siis voikoo tätä paree sanoa?! Voikoo paremmin ajatella?
Näihin tämän artistin sanoihin miekin "yhdyn". Ihan täysin palkein, täysin sydämin sykkiväin.
Kyllä miekin katson mennyttä elämääni, Elämäin Repun lastiain sen etupuolella ollen. Vaikka kuin sitä Reppustain seljän puolella kannankin... Muttas jos mie tähän Elämäin Reppuuni halajan kassoa, niin tottahan toki mie sen sieltä seljästäin otamma ETUPUOLELLE, avaan sen tohon etteni seppo seljällensä ja sitten kuikin sisällensä! Näen sitten mitä siellä painonaan ja/tahi keventäjänä onkaan?
Ja sitten kaikki se mikä tuolla selkäin talkana piileksii, kaikki se epätietoisuus, piilosa olevainen, näkymätön ja näkemätön, simmuin etteen tulematon, SE kaikki on sitä tuntematonta tulevaisuuttain!
Tiedän ettäs se siellä kyllä on, muttas mitä se sitten pitää ( tahi siis tulee pitämään ) sisällänsä, niin se on ja pysyy siellä näkymättömissä. Tietona vaine ettäs täällä ollahan ja täältä tullahan. Asia, jutska, tapahtuma, tms., vuorollansa. Ylläri-pyllärinä.

   Ettäs näin sitä vaine me Maan Matoset, isse kukin tavallamme taplaamme, elämämme rippehissä näissä, pysyttelemme kiini. Kuka kulloinkin, mikä mitenkin.
Sillä tietoahan meitillä ei ole, ettäs milloinkas se viimo hetkemme koittavi. Ennustaja Eukkoja kun emme kenkähän ole.
   Meni täsä taasen päivä syntymänsä puolisoin edes mennehen. Puolisoin joka loineh lausumahan viimoisen Telluksella stallaamansa pyöriän synttärinsä kunniaksi:
"Ei vuosia juhlita siksi
että ikää tulee lisää
- vaan siksi että vuodet vähenevät."