Joskus kauan sitten ( jotain kolme vuotta sitten ) hankin itselleni iän ikuisen pirttipöydän. Se oiskoon noin 1900-luvun alkupuolelta peräisin. Tämän tiedän siitä ettäs kaik liitoksensa ovat tehty järeillä puutapeilla; niin pöytälevyn kuin myös jalkaosansa. Tosin alkujaan sen jalkaosa on aivan eri pöydän kuin mitä pöytälevynsä sen mutta miulle ne tulivat yhtenä samaisena pöytänä.
   Silloin taannoin mie puhkuin ja puhalsin ihan käytännössä kun kraspin pöytälevystään kaiken "ylimääräisen" maalin yms. poies. Se oli viimotteeksi maalattu sellaisella 70-luvun "ihanalla" oranssilla ja sitä ennen kirkkaalla vihreällä... Lopuksi hioin sen santapaprulla, ja suojalakkasin jotta ei kaik ruoka mitä äärellänsä söydään, pintaansa kiinni änähtäisi.
Jalkansa puhaltelin silloiselta naapuriltani lainaan saamallani lämpötoholla, kraspasin irronneet maalinsa poies, ja sit hioin jolahisen kappaleen erikseen käsin santapaprulla. Eikäs siin viel kaikki. Toisen jalkansa jalas oli aivan laho! Tähän sain hätiin toisen naapurini oivan joka miulle otti ja sahaili konehella tuon jalaksen tilalle uuden aihion jonka mie sit vuolin puukollain sopivaksi. Kolmas avulias naapurini kävi kanssani miehisen voimansa kera kiristämässä sidontaliinat ympärilleen kun liimasin jalaksen tään jalkaansa kiinni kera puutappiensa. Liiman kuivuttua hioin kaik jalan palaset käsin, ja petasin uutukaisen jalaksen yhteneväiseen väritykseen muun parin maalikerroksen alta paljastuneen alkuperäisen petsin kera. Nyt eivät ulkopuoliset näe ja osaa arvata kumpi jalaksensa on alkuperäinen kumpi miun tekemäni!

   No, silloin se kelpasi miulle hyvin. Olin onnellinen kun oli olemassa ihanainen, kaunis, ruokapöytä joka virkaansa hyvin hoisi.
Aika tää Nopsajalkainen kulkenut on ielleen niiltä ajoilta ja mie olen alkanut tuskastua siihen kuin toisen pään pöytälankut sojottavat niin rutkasti eri suuntiin ( toinen alas lattiaa kohen ja toinen katon korkeuksiin ) ettäs sinne on ollut aikas "vaarallista" asettaa tahi laskea mitään sellaista jok´  vaarassa kaatua olisi pienimmästäkin heilautuksesta.
   Näimpäs sit mie aloin metsästämään pöytääni tähän sopivanmoista tappia jonka sinne lankkujensa väliin, tappien "silmiin" sörkkäisin. Äijän oli mahdoton hommeli. Ei sit mistään, ei yhdestäkään paikasta, löytynnä 15mm valmista tappi-juttua!
Aikani mietiskelin ettäs mitäs nyt? Mitä teen? Kunne hokasin että se on sit vaine itte ne tappinsa tehtävä ja vuoltava jos kerta niitä halajaa! Tuumasta toiseen: tyttäreni tyköä kyselin muutaman koivuklapin omakseni ajatuksella että niistä sit kunne aikaa on, uusia tappia vuolemahan.


030.jpg

   Tuli päivä mennä viikolla jälkeen ison piirustus urakkani niin että jousin jo hommaan moisen kimppuun.
Aloitin sahallani klapien sahaamisen lyhyemmiksi osiksi. Sitten rujoa kavennusta kera puukon ja vasaran iskujen sekä rajua vuolemista puukollani. Lopuksi viel hiomista santapaprullani.
   Joku jo kerkesi tämän kuvani nähtyään kauhistella että tuolla tyylillähän viemäri menee ihan tukkoon muttas ei hätiä mitiä: olin juuri tätä ennen aamutuimaan viemärini tään putsi-putsittanut aivan läpikotaisin ja sit viel uusin moisen urakan ( tosin vain käsin sieltä sisältänsä kaiken ylimääräisen kiinni pyydystäin ) kaiken "päreen" ja lastusen siivoamisen jälkeen.

031.jpg

   Näin mie vaine sain "tilaukseni" valmiiksi ja oivia tappeja muutamat kipaleet aikaseksi.
Kuvastani tästä näkyy myös kuin on pöytäni lankuista kasattu ja mimmottiis sen entiset tapit ovat.

013.jpg

   Tänään sit tapitin pöytäni lankkujen välikköjä silmästä silmään!
   Meinaan ettäs laittelin ja asensin niitä tekemiäni tappeja paikoillensa.
Mutta harmikseni hokasin ettäs kun lähes kaikkien näiden ulommaisten pöytälankkujeni tapien rei´ät "sojotti" itään niin taatusti sit niiden vastapuolen ( eli keskilankun ) rei´ät sojottivat myös itään! Eli sain tehdä monesta tapistani "El Kieroja" jotta saman tapin päät sujahtivat loppujen lopuksi sujuvasti asiaan kuuluvasti omiinsa vastakkaisiin "silmiin".
Siin kerkesi monen moista lastun poikasta taasen lennellä pitkin huusholliani kunne hommani tään valmihiksi sain kaikkine viimosäädön vuolemisieni ja hioamisieni ( miten toi sana taivutetaan? ).

011.jpg

   Nyt ovat tään pöytäni lankun niin suorassa kuin ne vain voi saada. Näillä lankuilla ( ja tapeilla ) ei tätä enää suoremmaksi millään kyl saa!