...halusin laittaa näiden eilen kuvaamieni valokuvien otsikoksi sillä näistä on moni sellaisilta kohdilta otettuja kuviani et ain olen ohitsensa kulkenut ja ajatellut vaine että vielä mie joskus... joskus viel mie pysähdyn ja valokuvaan juurikin tuosta kohdasta - muttas en nyt. En nyt milläskä kerkiä.
Hyvät ovat verukkeeni miun siis kun kiirusta ain syyttelen.
Eilennä sitten päätin toisin ja tuumailin jotta NYT on se hetki joka on "vielä" ja pysähtelin paikkaan jos toiseenkin kuvaamaan ajan kera. Tosin täytyy kertoa ihan rehellisesti ettäs muutaman kohdan kuvat epäonnasivat totallisesti jotenka niitä ei sit nyt täsä ole olleskana mukana - loistakoot ne poissaolollaan ja olkoon siin "ö-mapissa" joka kantaa yhä nimikettä ettäs "vielä joskus"....
  
   Aamun autereen aloitin huusholliain siivoillen. Tai no, aloittain ja aloittain... ulkoistin vaine mattosein taivas alle ja imuroin lattiat koska tiesimmä ettäs kesken jätän joka tapauksessa "urakkain" tämän kun Ilmatieteilijät nuo viisaat lupailivat sen verta hyvää keliä jotta meikä flikka varmasti moisen valoilmiön hyväksi käyttävi sekä ulkoistavi ittensä mökkimme puole.
Näimpää sit tämän pieni muotoisen siivouksein aloimma het´sillään jahka Aika-Rauta Rientäväinen tuli reikä-reikä seitsemän kohdille jolloin tämän Kulmakunnan "lakisääteinen" hiljaisuus aamuisin loppuvi ja voi alkaa kuvan mattoin puistelun ulkosalla ilman pelkoa persiissä ettäs joku niitä äänestä nokkiinsa ottavi kun ilkiää "hiljaisuuden aikana" moista hommelia harravi.
Ja, kun, tästä urakastain henkkissä selvisin, keitimmä mukaani kaffeet ( ne pakolliset mökillä juotavat kaffikupposelliset ), lorautin juomavettä puolloon, taiteilin eväsleivät kasaan ja sit viel nakkasin kalkkunaisen makkarain mukaani miun. À vot sie - valista tuli. Ei kun matkahan vaine Hepo Hopialla, alias Fiksu neiti Chokoladillain.


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%281%29.jpg

   Mökillämme vuotti näky komia tällainen. Saanko esitellä: täsä on meitin postilaatikko - kuten kuvasta tästä varmaan näkyykin! Eiks vaine? Ihanhan tuo selvästi näkyy - jos vaine osaa mielikuvistustaan vähäkään käyttää....

2018.4.4.%20Kumpulassa%20k%C3%A4nnytkuva

    Mökkimme pihapiisi soma - iki oma.

2018.4.4.%20Kumpulassa%20k%C3%A4nnytkuva

   Sitten itse "asiaan":
Notskin laitto ihan ekas-teks pihaan kahlattuain lävitse uusien tuiskujen ja tuulien myötä tulleiden korkeitten hanki-nietoksien.
Kunne notskin tämän katsoin henkiin herkiivän niin sittenpä sitä lähdin hikeä pintaan saamaan kera lumen luonnin paikasta ja toisestakin, kun pitää mökki-pahnassa päästä mm. vessassa ( ulkohuusisa ) käymään ja jos ei sen oven ejestä moista lumista massaa syrjähän lapa niin käymätähän se sit jääpi koko vessareissut tarpeelliset. "Housuusa saapi tehdä" jos ei viitsi moista hommelia ensin tehdä olleskana. Myös navetan oven edustat lapoin puhtahaksi - kun mielin sieltä klapeja uusia notskiini tähän saada... klapit nuo kuivassa siel navettamme kätköissä kun majailevat.
   Hommelit "kasaan" saatuain istahdin äärelle notskini miun. Kaadoin kaffeen kupposeeni, paistoin sen yhden ainuan makkaran pätkäin, tirskautin sämpylääni lämmä yllä notskin - ja nautin olostain sekä tilastain tästä miun. Ah, autuutta!
Hiljaisuus äärillä maan ( mitä nyt yssi tuuliviiri yhä edelleen tontillamme kinnaa: "Vink,vink, kriik, kriik...."... ). Aurinko Armas tillottaa Taivahankannelta kuin ei tällä Telluksellamme mitään hätää olis. Tuuli-Tuittupäinen hellien hyväilee kuvetta, hipaisee posken pintaa, kun sopivasti saunamme katveessa notskillain olen.
Koskematonta, kiiltävää, Aurinko Armahan kilossa, loistavaa hankken pintaa silmän kantamattomiin. Lintunen... toinenkin, ääntänsä avaa, kevättä rinnassansa hivenen jo virittelee ilmoille iloksemme. Yksin. Hiljaa. Ihanaa.
   Mielelläin mie tänne jonkun ( vasiten tietty sen yhden ja ainuan, mielitietyn tietenkin... ) mukaani ottaisin. Kaikesta tästä ihanuudesta kerani nautiskelemaan. Tähän viel sitten sauna lämmä... Voi että! Mutta kun ei ole ketään, ei sitä yhtä eikää ainuttakaan niin eipäs sitten sen kummempata. Yssin vaine matkaani teen ja tästä kaikesta nautiskelen - syvämein kyllyydestäin. Tankkaan tätä tunnetta, tätä tilaa, syvämeni syövereihin ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa muistelen ettäs muistatko Mummeroinen kun silloin olimma....
Aivan kuten nyt täsä notskini äärellä muistelin kertoja niitä "millonia" joita tänne puolisoin kera tehtiin. Niitä ihania ilmoja ja hankikantoja joita silloin ain oli näin kevähällä - liekkö tänä keväänä olleskana moisia ihanuuksia tuleekaan? Mietin reissujamme pitkin poikin näiden tantereiden yllä hangen tuon kantavaisen. Valokuvia reissuiltamme noilta. Mieleen kumpuavat kerrat lämpimillä ylisillä puisen mökkisaunamme ja sitten hytisevän kylmät, muttas ah, niin ihanaisen kirpakat, olot ja tilat kunne sen jälkeen vaatetta pukuhuoneen kylmällä lattialla yllemme suorimme: kylmää mutta silti hikeä ihon pintaan puskevaa kuumuutta ja kosteutta. On se vaine kumma mitenkä siitäkin nauttii, ja etenkin näin jälki käteen sitten kaihoten muistelee.

K%C3%A4sitelty..jpg

   Napakymppi. Vai mitä? Miusta tämä ainaskin on aika hyvä... vaik isse sen sanonkin.
Mutta tietänette ettäs työtä ja aikaa vaativa otos. Ei ihan noin vaine onnaa. Ei "lonkalta heittäin" satu kohilleen.
Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä olla kohillaan, tähdätä, näpsiä, ja laukaista juuri oikeaan aikaan. Ja jos ei onnaa heti ensimmäisellä eikää toisellakaan näpsäisyllä niin sitten vielä kolmas, neljäs... kunne tytyväinen olet. Miulla meni varmaan sen vajaa satasen kuvaa joista tämä yssi sitten on se mitä itse kuvaltani hain!
Ajatella jos oltaisi viel filmi-kameralla kuvaamassa! Oi kauhia! Se olisi aika moista filmin tuhlausta moisen aikaan saaminen. Tai, no, pitis varmaan olla paljon paree kuvaaja kuin mitä isse olen! Elikkäs se siitä sitten; mie en ole "paree" vaan "lauon vaine" kunne hyvän saan aikaseksi.... Ettäs olenpas siis hiljaa nyt ja totean vaine ettäs tällainen kuva nyt sitten tästä...

   Paluumatkallain sitten aloin "laukoa"  olantakaa...
   Täsä Petäjäkosken näkymiä joita en ole koskaan kuvannut vaik alvariinsa tästä mennen, tullen, ja palatessa, ohitse kuljenkin.
Tosin; Petäjäkoskeksi kutsumma mm. mie tätä muttas ihan oikiasti tämä on jolkin Petäjäjärven ja Pien-Petäjäjärven välillä oleva Petronkoski, joksi en ole iki-kuuna kenenkään tätä kutsuvan kuullut.

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%287%29%20%E2%8


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%288%29.jpg

"Jäiset kalterit."

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%289%29%20%E2%8

Kyseisen kosken suvanto alajuoksulla päin...

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2810%29%20%E2%

... ja Välijoki yläjuoksulla.


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2811%29.jpg

  Likemmä Patajärveä, -jokea, ja -lahtea yssi pellon nurkkaus jonka ohitse kulkeissain ain mietin ettäs tästä kohdasta, juurikin tästä kohdasta ja tästä kulmasta, tästä saisi hyvän kuvan.
Se vaine ettäs ei ollut nytten ihan paree aika kuvaamiselleen kun oli tuosa vasemmalla puolla puupino vuottamassa jatkokuljetustaan johkin sahalle ( supisti kuvan kuvaamislaajutta hyvin pieneen osaan ) ja siks toisekseen... kesällä tästä saisi paree kun olisi vihiriää, kukkasia tahi viljaa. Silleen mukavempi simmuille kattoa - tiedäthän?

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2816%29%20%E2%

   Patajärven pato muutamana kipaleena kuvattuna...

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2814%29%20%E2%


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2815%29%20%E2%

   On se sitten jänskä hommeli mitenkä se tuo sula vesi, olkoon sitä sitten vaikkas kuin vähäisestikin näkysällä, niin se saapi mielen kummasti virkistymään. Se on kuin ennen keväästä-  ja kesästä.
Sitä voisi asettua aloillensa katselemaan pitemmäksikin aikaa. Antaa ajan vaine kulua... Kuunella vejen solinaa tuolta tänne, täältä tuonne - ja kauaksi poies jonnehin kaukaisuuteen; "vie terveiset mennessäs.".


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2817%29.jpg

Ja kyseisen padon kupeelta itse Patajärven talvinen selkä Patajärvi-tilan peltojen ylitse kuvattuna.

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2813%29.jpg

   Eksyipäs sit täsä vaiheessa tämä uusin ajopelinikin linssini eteen: saanen esitellä - Fiksi neiti Chokolaadi.
Tämä on sitten nimenomaan "Fiksu" ( todennäköisesti ) eikää "Fiini" sillä on se vaine tuo ajokin kojelauta sen verta usealla nippelillä ja nappelilla kansoitettua kamaa että PAKKOHAN sen on olla fiksu! Eiköstä vaine?


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2818%29.jpg

   Muutama "askellus" etiäpäin, luokse tämän mäntysen jonka olen kyl ammoisina aikoina aikaisemminkin kuvannut. Ja mielestäni tämänkin paree silloin kesäiseen aikaan...
Pitää nenga taasen kunne kesä koittavi alkaa kuvata tätä ( kuten näitä muitakin "harvoin/ei koskaan kuvattua" kohdettani ) uudermman kerran kera kesäisten kukkasien ja vihiriän niittysen jotta saan paree kuvan.


2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2820%29.jpg

   Itkola-tilan vanhoja, vanhoja, riihirakennuksia jotka ovat kasaan painuneet jo aikaa sitten - eivät nyt tämän talvisten lumimassojen ansiosta siis.
Ollaan Jynkänlahden kohilla ( joka liittyy Sipolanselkään ja sitä kautta sitten Onkiveteen ) ja ejessä siintää Viitamäki lahden tuolla puolla.

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2821%29.jpg



2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2823%29.jpg

   Lapinlahden Saaristotiellä Ulmansalmella kuvasin tätä pilvimassaa, tätä jok alkoi tylittää Taivankantta sinistä, pimentäin Aurinko Armahan loistehen kokonansa, enteillen jo näin tään päiväistä sadekeliä mitä Ilmatieteilijät lupailivat tuleman ylle Suomemme maan.

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2824%29.jpg

   Maailmankatolla, yllä Akkalansalmen sillan.
   Täältä löysimmä mie silloin viimo kerralla yhden Rakkauden lukon vuodelta 2012. Nyt löysin toisen lukon!
Tähän oli laitettu nimikirjaimet muttas vuosiluku unhohon jäänyt oli merkkaamati... surku vaine näin ulkopuolisesta havainnoitsijasta kun olisihan se kiva tietää minä vuonna tämä toinen sinne on ripustettu kyseisten henkilöiden rakkautensa symbooliksi?

2018.4.4.%20Kumpulassa%20%2827%29.jpg

Hivenen oli jo tämä nytten vallitseva, ilmoilla näillä vallassansa oleva, lahempi keli, töitään tehnä jäänkannen pintaan. Tummunut on päällisensä tämä virran kohilta. Aurinko Armas viel hivenen koittaa tillotella tuolla kauempana seljän päällä, lävitse pilviverhon tämän.

  No, moinen keli eilen, tahi sitten tänäänkään, ei paljoa haitannut kun kotiani urkenin. Kotoisasti täällä vuotti ne matot ulkoistettuna, ja sitten lattioihin luuttuaminen. Ne kaik hommailin ajan kera ajallaan sekä kaiken touhuin jälkeen "palkintona" nautiskellen sitten vihon viimeiseksi oman, Majani Mahtavaisen, ylisen leppoisista lämmöistä - yssinäin.
Tänään ennen tätä nakutustain tällä konehelkla, viel vosekin suihkuin puhtahaksi, vessain raikkahaksi ja kaik ylimääräiset "villakoirat" ulkoistin "naapurin puolelle". À vot kun on "laakista raikasta" mökki taasen vähäksi aikaa täynänsä.