Saatiinhan me, tai saivathan ne Pirpanaiset, huushollimme, huoneemme tuon lainassa meillä ollehen, siivottua ennen lähtöämme. Vähän oli "pitkiä hampaita" kun pitimmä siivota omat jälkensä, muttas kyl he ne sit loppuin lopuksi tekivät ja siisti tekivätkin.
   Puolen yhdentoista lauttaa tähdättiin muttas lauttaa ennen käväisin viel Potinlahdessa kuvaamassa:



   Tuolla kaukana Väntelänkarin nokassa on lauma elukoita; eiks vaine nävykkin olevan?!
Tällattiis siellä oli;






   "Rauha."

   Lauttarannassa jännityksellä katseltiin, et pääsemmekö mekin lautalle mukaan, mahtuvatko kaikki tahi kuin monta odottovaista menopeliä mahtuvi, lautan kyytiin? Oli rekkaa, kuorma-autoa, monenmoista matkailuautoa ja -vaunua. Oli henkilöautoja meidän turistien ko sitten myöskin paikallisienkin.
Sinnehhän me kaik juuri ja juuri mahduttiin, kaikki  hela-hoito, matkaan mukaan. Olipa tiivis tunnelma.
   Niin, mennessä oli kaksi lauttaa liikenteessä ( Meriluoto ja Merisilta ) ja ne liikennöivät tiheimmillään puolentunnin välein lähtien lauttarannoistansa. Juhannuksen takia.
Nyt oli palattu arkeen ja arkiaikatauluihin; noin tunnin välein ja yksi lautta vaine.

   Herkkua: "Lip-lap."










   Ja nää linnut, Naurulokit, sitten ja niiden liitelyt lautan perässä!












   Nyt ei ollut "samettia", eikä "pläkkiä", muttas olipa kuitenkin utuisen ilmatilan takia kaunista katseltavaa;




   "Kotipuu." - eikä yhen yhtä Merimetsoa kois.
Monta kuvaa nappasin, monta tähänkin laitan mukaan. Peilailin kuvajaistansa pinnalle meren veden.
















     Sinne jäi. Jäi Kotipuu, jäi Luovo. Tiedä en konsa palajan. Kuin nopsaan tahi hitaasti, heti-miten vahi pitkän ajan kuluttua.
Syssymmällä, lokakuussa, olisi valokuvanäyttelyn pystytys, oleminen ja purkukin; silloin kait viimeistään.

    Matkaan siis puoli yhdentoista lauttaan. Sillä ylitse, mantereelle.
Liikennettä normi maanantain verta ja yssi tietyömaakin josa sit menikin 4-tiellä piiiit-kä tovi moisella pätkällä, ennen kuin ohitsensa päästiin. En paljoa pakise turhia jos arvioisin et vähintään puolituntinen tahi enempikin siin meni.
Pirpanaisille aika kävi pitkäksi vuottaissa et koska jono tuo odottavainen liikkuu ja kuis pitkälle se liikkuu kerrallansa; joko päästäisiin itse tietyömaan kohdille ja koska sit siitä ohitse? Autollamme kun ain vuorollansa liikuttiin vaine joittenkin autojen pituuden verta kerrallansa etiäpäin. Se oli todella hidasta etenemistä, häätyy sanoa miunkin.
Käytiin maissa pari kertaa. Ekana ihan vaine siitä riemusta et salmen ylitse tultiin ja mantereelle mentiin. Käytiin jaloittelemassa, jätskit ostaa ja mie koppasin kukkakaupasta yhden kukkasenkin mukaani. Toisella pysäyksellä sit syömässä ja veskissä.
Yllätykseksein koko matkaan Santosen lauttarannasta kotia meni poikkeuksen pitkä aika: viisi tuntia ja rapiat! Misä lie kupattiin vaik pysäyksiä vaille ajoin koko ajan.

   Kotia tultuain reissun liinavaatteiden pesua, pyyhkeiden pesua ja itseinkin pesu myöskin; huomenissa Töihin asiakaspalveluun!
Kapsäkkien purkamiset, näiden kuvien lävitsekäynti ja tää blogini miun.
Ajatukset seisovat ( kuten tästä tekstistäin huomaa ), aivot lyövät nollaa. Tuleva ilta ollen vain.


--------------------------------------------------------------------------------------------


   Kiitos.

Sinä et koskaan ole yksin."

"Tyttö ja meri."