Se niistä, se näistä, meinuista. Jep, jep.
   Ensinnään; tehän tiedätte, te Armaat Lukijain miun, kuin näin ikä ihmiselle iän tään kunnioitettavan karttuissa tulee tarvista, on pakko, ( kiertää-kaartaa et vaine voi ) käydä yölliseen aikaan ainahin kertaalleen pytyllä tahi muulla vastaavallla paikalla ( ulkohuussilla, luonossa, tms. paikassa ) vettä juoksevaa laskemassa?
Niin, niinhän se on ollut meikä Mummelillakin jo vuosia moninaisia tapana. Pääsääntöisesti.
Mennä yönä, kun vilu kapajaa jäseniä, kun pakkanen paukuttelee nurkkapieliä, lattiat sankkevan kylmiä ovat - ei muuten mieli tehnä kesken unosten, vällyin välistä lämmä nousta mihkään! Ei edes tuonne vessaan käydäksein. Mieluummin pinnistelin aamuun asti kunne sisäinen kello raksutti et "Pling." nyt sitten muuten ylös!
   Katsastin Aika Raudan nakuttavaisen - kännykästäin. Huomataksein et sehän on vaine hivenen jälkeen viiden. "Itseasiassa sehän on nyt klo. 5.11."; tuumailin mielessäin.
"Hei, hetkinen...." Kuikkaus akkunastain ulos: "Joo, ei ole viel Aurinkoinen Armas noussut. Joo, pakkasta on; J`Heop Hopian kupeet sen verta jäässä näyttäisivät olevan."
"Muttas - mihkäs aikaan se Aurinkoinen nyt oikeen täällä nouseekaan?"
Äkkiä "kalkuraattosi", netti tuo oiva käteen piskuiseen ja tsekkaus: klo. 5.28.
"Siis - klo.5.28. ja nyt ollaan jo klo.5.20.! Pitikin käydä pissalla!"
    Näinhän täsä sit kävi. Siihen jäi "pitkät aamut", siihen jäivät syömättömät, laittamattomat, aamiaiseni kun meikä Mummeli suori ulos roikuilemahan! Äkkiä vaine tarpeeksi lämmä päälle; kerroksia moninaisia vällyjä vällihin pukien, ja sitten "menoks; sanoi Annie Lenox"!

   Kerkesimpäs mie!
Ainakin melkein. Ihan en kerennyt mennä tuonne aallonmurtajalle asti kun jo Aurinko Armas päälle Taivahanrannan kapusi. Muttas ei se mitä. Ei aina voi olla "täydellinen", toimia kuten haluaisi tahi suunittelisi.
Hyvähän tää on näinkin - vahi mitä. Välleen kuvakulmaa muutahin ottain kuin ainaista "aallonmurtajalta otettua".




   "Aamulennolla."








   "Mastovalo."












   "Takila."




   Seljän takana tapahtuu myös.
Aamuinen rusko vastarannalla Aurinko Armahan kavutessa nyt täsä kohtaa kuvaajan, miun, seljän takaa.




   Mökkikylä Rantakadulla ja ( alla ) itse majakka, Aurinko Armahan kuikuilessa häivähdysenä viellä Taivahanrannan takana.







   "Ylilento."

   Voisin sanoa taasen et ei ketään, ei mitään, ei misään, kun ja jos juttelisin ihmisistä, meistä kaksijalkaisista nisäkkäistä täällä, päällä maankamaraisen tään.
Muttas kun en juttele. Juttelen ettäs nyt muuten oli väkeä tulvillansa tienoot nääkin!
   Oli mimittäin monen moista kumppanusta kera miun itsein. Oli monen moista KAKSI jalkaista toista, rantamilla noilla.
Nähdä sainen nämä ylilennon suorittaneet hanhet. Hanhi-lajia en voine sanoa. Lähinnä veikkaisin Metsähankiksi näitä.
Teeret kukkoilivat soitimillaan läheisellä suoalueella; Hannuksensuot.
Västäräkit hyppelivät orsien yllä tuolla kalasataman tiemeellä.
Lokkiset ( älä kysy Armas Lukijain miun, et MITKÄ Lokit; en ole lintutieteilijä, sori ) kraakkuvat sakiassa joukossansa ystävänsä kadonnutta kuuluttain takaisin vierellensä.
JA jos en nyt ole aivan hakoteillä niin sanoisin, ettäs Leivokin oli jo saapunut! Saatan olla sankkevan väärässä, muttas minkäs teen; tarkistelen vielä nyt täällä ollessain tätä "väitöstäin" uudemman kerra. ( Jäämme vuottaa tarkistust tätä. )




   "Nukkuu mökkikylät - hankitantereet."
   Se oli muuten hankikanto! Hankia myöten tallustin tassukoillain näillä. Ihanuutta ihan sanoin kuvamatonta. Nautin.




   "Kajo."




   Eilen vielä välkehtivänä vetenä, tänään kirkkaana, kimmeltävänä, kauniina jääteiteena.





    Täsäpä nää oli.
   Vielä himpun palasta, murusta, rintain alle ja sit menoksi jälleen. Jumppa-huittia tassullein tälle ja - niin häätyneen kait kysästä Hepo Hopialtain et tokko tuo olisi tänä pänä myötämieleinen ja lähtisi ratsuksein? Olisikohan se hivenen kaukaisempi taho tänä pänä kohteenain....?
     Heissan!