Mennä perjantaina hommistain palatessain poikkesin kaupan "tiskillä" ja koppasin mukkaan kakkutarpehia, ajatuksella et jospa sitä nyt jottain... joskus...
   Kunne kotiani, Majaani Mahtavaisenn jouduin ja tämän nettisfäärin aukaisin niin olipas miulla edessäin - yllätys, yllätys: jälleen talo-ni, Majani Matalainen. Ei sillä että sieltä kyllä muistot ovat ihanaiset muttas kun tää sen remppa ja nyttemmin sen rampan jälkimainingit ovat aika - sanoisinko kitkuiset: kättä väänetään siitä et minkälainen, millä sanoilla, jne. laaditaan tehdyistä rempoista sopparia välillemme. Tottakait lain kestävää - tietty. Mutta että se sitten tulisi kumpaakin osapuolta tyydyttävä, kumpikin siihen saisi mitä haluaa tietetyistä rempoista, niin se se vasta näyttää olevan kinkkinen homma. Kumpikin haluaisi ilmanmuuta oman kantansa siihen laitettavan... ja toinen kun ei sitä purematta sit nielase...
   Niinpä silloin perjantain ehtoolla tätä ostajan puolen esittämää sopimusta "maistellessa", kirjaimia nieleskellessä, ajatuksiaan aivoitellessain, tulikin het´sillään tarvetta kakulle tälle, maittavalle. Vähän niinkuin ajatusten "voiteluainatta" kun siin sitten kakkuain tätä maiskutellen sanasiaan noita maistelin... "lohturuokana" itellein.

2015.7.25.%20mansikkajuustokakku%20%282%

   Täsä on pohjanaan itte tekemiäin suklaahippukeksejä kera sopivaisen määrän rasvaa. "Sydämenä" on tuorejuustoa - ilmanmuuta! Maustamattomana. Sitten on kampsikkaista maitorahkaa ja kretaa kera aitojen haarukallain muussattujen kampsikoiden. Ja pinnallansa kampsikkamehun alla kehänä kampsikkapuoliskoja.
Pintaan viel sihtasin tomppaa ( tomusokeria ) läpi leikkaamani voipaperi-lumihiutaleen.
Vaikkas itte sanonkin niin ompas muuten hele-ka-t... hyvää LOHTURUOKAA!

   Muttas se paha mis maininta...
   Kun täsä eilen kävin siel sinikassa ja roudasin sieltä ne vähäiset marjaset ängeten sit ne pienoiseen pakkaseeni, siirellen pakkasesta "kaiken mahdollisen" poies marjojen ejestä - piti miun ängetä ne pakkasesta poistetut tuottehen jääkaappini puolelle.
Ja sehän sitten taasen tarkoitti sitä että tuon kampsikkajuustokakkusenkin täytyvi siellä tilaa antaa muille sillä sinne oli tulossa tänä aamuna tämä alla oleva kakkunenkin... Joten kipaisimpas aamutunteina kera kampsikka kakkusen palasen seinänaapurini ovelle ja kyselin heiltä jotta tokko he "auttaisivat naapuriaan mäessä eikäs mäen alla" ja ottaisivat vastaan maistiaisen kampsikkaisen? Ymmärtäin kertomani tilanteeni, kertomani ahdinkoni, he mieluusti ottivat palasen vastahan ja näin avittivat ystävällisesti miuta. Voi ihanuutta kun sain tilaa jääkaappiini...

   Aloitimma noin parin tunnin urakan ( kattoin jälkikäteen kellosta mennyttä aikani määrettä, noin-arvioiden ) ja lopetettuain sen atvailin että ilmankos ne ostokakkuset yms. ( ei tehdastuottoiset vaan esim. pitopalvelu-kakkuset ) ain maksavat maltaita kun jo kakkujen tuottehet maksavat omansa ja sit viel on tää niihin valmistukseen kuluva aikakin... työ maksaa!
   Muttas tämä kakku kun nyt tuli tyttärein synttäreille niin tästä ei ollut sen kummemmin velotusta puolin tahi toisin.
   Tyttäreni nimittäin "tilasi" miulta synttärilleen ihan vaine perus-kampsikka-kermakakkusen ja miehän sen sit tein.

2015.7.26.%20Annina%2024v%20%281%29.jpg
 

2015.7.26.%20Annina%2024v%20%282%29.jpg

   Pohjanansa tai siis täytekakkupohjana sisällänsä on tavan ns. sienikakkupohja kera mantelijauhojen. Ripaus kampsikkahilloa kerrostensa päällä. Ja tuhdisti kermaa sekä rutkasti kampsikoita. Vereksiä kampsikoita!
Kretaa meni yhteensä sen litranen ja kampsikoita melkein kaksi litraa. Sanon "melkein" sillä ostin kaksi litraa kampsikoita ja sit valikoin niistä väliin pienimmät joko kokonaisina tahi niitä puolitellen tahi "nelitellen". Yllensä laittelein taiten kaik keskikokoiset kampsikat - reunimmaisiksi ihan isoimmat sellaiset. Ja "helmaansa" sitten kauneimmat, keskikokoiset, viipalaina. ( "Jämäpalat" pistelen itte ehtoolla suuhuni... :)