Joo, sitä "tarinaa" sitten-kö? 
  Nyt ollahan jo Tiuku-Tiuku ajassamme aikaa puolikas yhdeksättä, menossa.
Tää aamu oli miulla täällä poikkeuksellisen myöhäinen; jälkeen seitsemän nousin pedistäin ylös.
JA siitä saanen kiittää vain ja ainoastaan tuota vikkelää, virkeää, alati "käynissä" olevaista ( joka sit nyt muuten NUKKUU autuaallisesti! ) jälkipolveain toista!
Jeeru et jaksavat valvoa! Jeeru et myöhä! Jeeru et....
Niinpä. Jos vaikkas itse ain valvon ja teen mm. näitä blogi-juttuja reissuilla ollessain likemmä puolille öin ja senkin ylitse, niin nuo ne vasta jaksavatkin!
Ei siin mitä, ettäs MIE nakuttelen, teen ja istun ( kaikessa hiljaisuudessa ja kaukana toisista - myös nuista muiden matkalaisten huoneista - keittiössä ), muttas kun nämä pirpanaiset vikkeläkintut "aloittavat" ( siis jatkavat ) tuota äänen pitoa ja liikkumista viel senkin jälkeen kun asetus ja maaten meno on tapahtunut sekä koko muu oman huoneen väestö on jo untenmailla!
Ei mitä - he jotka ovat sitkiä unisia, niin heitä se ei haittaa. Ja vasiten kun sit näin aamusella vetelevät hirsiään varmaan vähintään kymmeneen asti - kun en mm. mie mene heidän uniaan sinne huoneeseemme häiritsemään; touhuan keittiössä.
MUTTAS kun tiedän itsein kohdalta et jos, vaikkas, kuinka, sitä joutuu valvomaan nuin aamutuimaan ( jälkeen kolmen ) pätkäunosten turvin, niin miun "kellohan" se soi SILTIKIN sisäisesti viimeistään kuuden korvilla! Viimeistään!
Kuten teki tänäkin aamuna; viideltä oli herätys. Käänsin kylkeä. "Painasin" torkku-naviskaa ja jatkoin hirsieni vetoa.
Ei auttanut. Pari tunteroista sainen armonaikaa ja sitten ylös tuossa seitsemän hujakoilla! Äsh, ärsyttävää!
Kun olisi kerrankin lupa nukkua, maata. Kun kerrankin olisi unelle tarvista ja olisi rauha muiden mukana nukkua.
No, "kerrankos sitä kesässä" vähillä unosilla....

   Tänä pänä sitten - mitäs tänään?
   Nuorisoa ei kiinostanut lähteä stallade tuonne Keskiniemeen vaik mie kuin heille sitä tyrkyttänyt olen. Olen heidän kera siellä kyl jo muilla reissuillamme käynyt, muttas nyt ei natsaa heille moinen "urakka" näin lämmä-kelillä, kuuleman.
Biitsi houkuttaa enempi - ka, kummaa!
   Ajatuksella et he biitsille ja mereen, jota en itse osaa tehdä jos ei ole mukana kumppania omaa - ja silloinkin biitsin houkutus mennen sinne makoamaan, ei oikein natsaa miulle tekeväiselle, liikkuvaiselle - niin miehän voisin mennä "kannataamaan" paikallisia yrityksiä ja käväistä parissa "turistirysässä" ostoksilla. Tai ainaskin kiertelemässä niissä....?

   Vahi... menisinkö täsä ihan ekas´ teks´ tuonne huoneeseemme. Ottaisin ja metelöisin. Ajaisin loppu-väestön sieltä ylös? Ihan jo näin ennen yhdeksää....?

---------------------------------------------------

   Aamupäivällä rannan sannalla:




   "Tähkäpäät.... Lillukkaat...."

   Leppoisaa, lämmintä ( varhain aamupäivästä jo +25´C ja rapiat lämmössä ) olotilaa Marjaniemen kylässä:



















   "Me mentiin jo."
   Poikkeuksina moneen muuhun näistä uintikopeista ottaamaani kuviin joissa ovat ovensa kiini ja teksti usein kysyvässä muodossa; "Tuletko kanssani uimaan?"




   Rannan santaa piiiit-kää.
Laskin ns. yhdellä silmäyksellä, että esim. tänään oli tuolla sannalla aukialla, dyynien lomassa, katveissa ja kupeissa näkysällä vähintäänkin 11 eri telttaa. Jotenka onhan näitä pellavapäitä ( ja hivenen tummempiakin siel seassansa ) viettämässä Jussia täällä.




   "Elämän alku."




   "Rastafatar."
( Muksuin miun aamupäivän lenkillänsä tuli vastahan ja koppasi miusta kuvasen tuolla rannalla. )




   Joskolie osaavat rantamat nämä olla hienoista santaa täynänsä, niin kyl sieltä välleen löytyy hivenen isommankin kaliperin "santaa";











   "Majakka ja sen perävaunu.", sekä....
   "Majakan katveessa." - alla;







   "Balleriina."




   "Onko elämää...." ... jälkeen juhannuskokon?




   "Kurkistaja."
   Tiedän et kuvanut tään-kin olen ennenkin, muttas kun tääkin vaine on niin.... puhutteleva ( itseäin ainakin ).


   Do-niin. Täsä vaiheessa, tätä matkaani/matkaamme, olemma mie syönyt jo maittavan lounaan viereisestä kalaravintolasta muodossa lohikeitto jonka siitä onnekseni saapi ilman maitoa!
Olen nakutellut tään tähän näin ja koko lössi, tuo sittenkin tänä pänä ylösnoussut jälkipolveni miun kahdessa polvessa, on ulkoistanut itsensä tuonne biitsille löhöämään ja uimaan.
Jotenka "valtakunnassamme kaik´ hyvin".