137061106_3932105430156167_9199871018189

   Aina kysellään et mikä onkaan elämän tämän-mätän tarkoitus?
Sitä tiedä en kyl miekään muttas...
  Oivalsin juurikin tänä aamuna armaana mik' onkaan miun elämäin tarkoitus!
Ja se on "palvella" toisia ihmisiä. Läheisiäni, Ystäviäni, tuttaviani, hyviä, rakkahia. Kaikkia - toisin sanoin.
   Sillä kun mietin sitä, ettäs "Pienen Suklaapuodin" olisin laittanut, olisin saanut laitettua, tuonne noin kauaksi pystyyn ja sitä siellä pitänyt - terssihän siitä tuloksena olisi. Kun ajattelen sitä vastaavaa toisenlaisessa muodossa täällä - no, enpä tiedä....
Jos taasen ajattelen täysipäiväistä työtä jossahin toisen alaisuudessa; ei se ole ole miun heiniäin, sekään. Mielellään osa-aikaista ja viel mieluummin näin kuin nyt; kausityöläisenä.
Koska elämää on muutahin kuin työnä! Piste.
   Ja kun mietin kaikkea tätä mitä olen jo tehnyt, niin vapaaehtoistöissä, kuin muutoinkin ihan tosta vaine, avittaaksein kaikkia muita kanssa eläjiäin, samaiseen ( tahi erikin- ) suuntaan kulkijoita, niin mikä onkaan ILO, RIEMU, ONNI, kun saa tehdä sellaista!
Itsellein kaikki tuo, kun saanen tehdä toisille hyvää ja se, kun näkee, kun ja kuin, toiset pitää siitä, ettäs heille tehdään jotahin hyvää, niin se on hyvä, se on hyvää.
   Miski kaikesta pitäisi aina ITSE hyötyä jotahin rahallisesti, esim. rahallisesti, tahi muutoin josahin toisessa muodossa? Eikö voi "tyytyä", olla "tyydytetty", ihan vain hyvän mielen saannista?
Pitääkö kaikesta saada jokin palkka tms. rahallista arvoa määrittelemä vastike, ennen kuin elämä on hyvin? Ja varsinkin ennen kuin olet YHTEISKUNTAkelpoinen? Miski ihmisarvo pitää aina mitata jollahin hel-kutin tilipussin suuruudella, jollahin veroäyrillä tahi vastaavalla numeraalisella määreellä?
Eiköö ihmistä ole olemasa ilman tällaisiä mittapuiksi millettyjä määreitä? Eikö ihminen ole ihminen, ja eiköö hän voi olla tytyväinen itseensä ilman ettei Matti Kukkaroinen kulkisi mukanansa?
   Mielestäin kun ihminen voisi elää ihan hyvin esim. vaihdantataloudella. Ainaskin näin pienemmässä määrin ja ns. pienemmässä ympyrässä toimien. Mielestäin ihminen tulee vähäisemmälläkin määrällä rahnaa toimeen ( tosin helpottaaahan se suuresti kaiken maailman hankinnoissa, jos pätäkkää olisi - sitä kiellä en! ) ja ei se vaine, se rahna, sitä onnea tuo ja kata, eikä anna.
   Kyllä se vaine lähtee ihmisestä itsestään mikä tekee itsekunkin onnelliseksi. Mihkä ihminen on tytyväinen, mihkä se tyytyy: onko se maallisen mammonan perässä juoksu vahi jokin sisäinen, seesteinen ole ja tila?
Mie haluan tuon jälkimmäisen - kiitos.
Miulle riittä se. Ja sen mie saan parhaiten itsellein olemalla tasapainossa mm., ja nimenomaan mm., olossa ja tilassa josa palkallisen työn aherrus on mahdollisimman minimaallista ja muutoin sitten teen töitä ja hommia itsein sekä tositen hyväksi. Kiitos.
   Se/tää, on miun elämäntarkoitus; tehdä toisille hyvää, antaa kadonut elämän-hymy heille takaisin.