Huomenia. Huomenia hutun syötyy. Se on sitten aamu taasen. Ja uuden päivän kujeet edessä.
Mitä sitä tänä pänä tehtäisiinkään?
Me, mie, muksuin ja muksuin muoskat, meinatahan lähtiä käppäilemään tuonne pohjoisen puolelle tätä Luovoa. JOS, huom. jos osavan enää sinne mennä? JOS löydän tien meille mistä kulkea, mistä tie vievä vie, jotta perillekkin asti osataan?
Eiköhän se sieltä löyvy. Ja onhan siellä... onhan niitä kaiken maailman gepsejä, ja muita vipstaakkeleita olemasa jottei ihan pusikosta itteensä löytäisi?

---------------------------------------------------

   Keskiniemeen, Keskiniemessä, Keskiniemestä.


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%281%2


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%283%2


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%284%2

   Piskuinen lampi mennessä/tullessa Keskiniemeen/stä, muttas siellä se on. Yhä edelleenkin...
Peilaa itteensä peilityyneen pintaansa ja ylen äijy kauniina peilaakin.


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%285%2

   Päivämme tään alkaneen "Pikku-Myy" bongasi matkaltamme tältä monen monta ihanaista kiipeilypuuta ja tään puun kohdalla se sitten "ratkesi"; hän pääsi kiipeämään vihoin viimein ylös korkeuksiin!

2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%286%2


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%288%2


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%289%2

   "El Liero.", alias "Käärme."


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2810%

   Keskiniemen Pooki.
   Tämän 1858 valmistuneen pookin on suunitellut Albin Stjerncreutz ja tämä on Luovon vanhin säilynyt merimerkki! Tosin tätäkin ennen, ainakin 1785 vuodesta lähtien on Keskiniemessä ollut merimerkki olemasa.
Pookissa on ns. tuuliankkuri joka on pookin sisällä oleva kivikerros, muttas se on tämän lisäksi tuettu tuulia vastaan nurkissaan olevilla viistoparruilla.
Tämän alunperin alaosaltansa punaisen ja nyttemmin koko valkian pookin kärjessä on kuusikulmainen nuppi. 


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2811%

   "Päivän Sydän <3"


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2812%

   Ihan kohta.... Kohta... perillä....


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2813%

   "Haa, perillä!" "Täällä taasen!" "Ihanasti tuulee!"
  Taistelimme nimittäin matkasen tuon metsäisen ajan hyttys-invaasioita vastaan sen minkä osasimme ja taisimme ( normi verran niitä oli ), muttas sit kunne tänne rannan sannalle päästihin, ni á vot sie - kuin oli hyvä ihmisen olla kun kaik ne höppiäiset kaikkosivat Tuulten Tuittupäisten mukana jonnehin taaksemme jättäneen metsän syövereihin.
( Paluumatkalla sit toinen "invaasio".... )


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2814%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2820%

   "Tuulen tuomaa."


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2822%

   Löysinhän mie: "My ocean island."


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2823%

   "Tuonne...."


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2824%

   Muitahin "eläviä" kuin vaine me ihmiset: hylje kuollut, "tassuset" jäljet räpyläin jonkusen.

2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2826%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2827%

   Taidetta sannalla.


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2828%

   "Yksin olet sinä ihminen."


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2829%

   "Onko kauniimpaa!"


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2830%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2833%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2834%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2835%

   Muiden jo lähdettyä "lätkimään" paluumatkallemme, mie otimma ja istahdin aloillein. Kuivattelin tassuin paljahat, laittelimma sukkaset asuiksensa ja sit viel kenkkäset "konkkin kantaset" allensa, poistuaksein sannalta hienolta tuolta.


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2836%

   Rannan ruohikkoa Tuulen Tuiteroisen tuudittamaa; yllä ja alla.

2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2837%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2838%

   Pyöreälehtikihokin ruusukemaista kauneutta.   


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2841%

   Miuta vuotetahan...


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2848%

   Ketosinisiiven kauneutta.  

2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2849%


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2852%

   Osanen matkalaisistamma....


2021.6.26.%20Keskiniemess%C3%A4%20%2854%

   "My palace!"
   Minun talo ja Luovolla. Olemma jutskannut omasta talosta muksujeni ja muksuin muoskien kera eräänkin kerran jotenka hänkin tään yskän nyt sitten jymmärsi hyvin....
"Minun talo!"
"Ompas muuten hyvä! Saanko tulla sinne?"
"Minun talo."
"Jos mie tulen tänne joskus sit käymään niin saanko tulle - mahtuisiko yöksi kylään?"
"Mahtuu. Pikkuinen tämä kyllä on...."


   Näin tuli kreippailtua tääkin "rasti", käveltyä ja kuljettua tännekkin asti , jällevän.
   Voi kuin olemma mie ylpiä itsestäin, muksustain ja muksuin mukeloistakin, ettäs me tää tehtihin. Piskuista niri-nari-narinaa tietty kuuluin mennen-tullen-palatessa kun oli näinkin lämmä päivä tää. Piti kävellä ne viimoiset metrit ( kilometrejä korkeintaan pari tsipaletta ) autolta sannalle ja sit viel takaisinkin. Ja oli ikatoita vaik muillehin jakaa.
Siltikin... sitkeän sinnikkäästi me vaine kaik taival tuo taitettiin ja toivossa-suuressa-väkevässä, olemma mie "perheemme" vanhimmaisena, ettäs tästä-kin retkestämme heille jotahin muistolokeroihinsa jälkeen jää.
   Ainaskin "ihmetys" oli se, ettäs täällä tällainen ISO ranta santainen on olemasa. Ranta josa ei muita ollut/ole ( konsa ollutkaan miun tuolla käydessäni ). Aallokko ( sattumoisin tänä pänä ) suurempi kuin Marjaniemen rantamilla - ja sen kaunis pauhannan ääni.
Argumentteja joita heidän suistansa kuulin....
   Itseni kantilta yhdyn kyllä näihin heidän tuumiinsa kauniisiin. Lisäksi korostan sitä "yksinäisyyttä" jonka tuolla kokee kun siellä ei tosiaankaan paljoa näkyile muita ihmisiä.
Ja se meri! Meri tuo suunnaton aaltoineen ja aallokkoineen; mie.