Koska voin! Koska tahdon! Koska on AIKAA! ( ja vielä tuohtakin edes vähäsen.... )

   Koko kesän mielessäin iti, koko kesän mukanain pidin, koko kesän unelmoin, haaveilin ja hivenen suunittelinkin jo.
Suunta ei vaine ollut vakaa; MERI sen olla pitää. No, muttas Itä-Suomi käymättä aika autuaallisesti vielä lävitse näin yssin ollessain, ilman puolisoain? Muttas meren rannalle länteen? Meri olisi siellä! Luovolle - totta kait, ehdottomasti. Muttas voisi sitä joskus välleen jotahin muutahin - eiköstä vaine? No, minne sitten?
Eilen tein litviikkiä. Laskin matkojen pituuksia, katselin Mattia Kukkarossain. Tuumailin - soitin jälkipolvellekin; mistä kandee ajaa jos nyt tuonne....? Toiselle soitin: kauhia summa menisi rahnaa?!
Tein päätöksen et en lähde mihkään. Samalla rahnalla käyn monta kertaa Luovolla! Tutussa, turvallisessa paikassa. Eikös se ole paree, onhan...?
   Annas olla. Yö tuli, oli ja menikin loppuin lopuksi, taakse jääden. Aamusella touhusin kaiken sen mitä pitikin miun tehdä ja silloin se sit ISKI!
Hitto - jos mie aikailen, jahkaan, vetuloin, "soudan ja huopaan", niin eihän tästä mitään tule!
Miksen menisi kun kerta vielä voin "Matinkin" puolesta edes hivenen? Miksen menisi kun miusta viel on edes joten kuten liikkujaksi, matkaajaksi maanteiden? Eikää tuota kukaan perään huuda et kun en ole kotona. Päin vastoin ne nuo jälkipolvein tirrijäiset, muoskain mukelot, vaine iloissansa ovat kun saavat taasen Mummelin asumuksen vallata itsellen ihan niin kuin vaine lystäävät!
   Näinpä sit ilmoitinkin muksuin mukeloille ihan ekas´ teks´ et nyt on asumus tyhjänä sitten epämääräisen ajan - sinne saapi mennä, olla ja asua. Seinänaapurille kerroin ja pyysin heitä pitää korvat auki et jos meno liian raisuksi seinänsä takan käy, niin käyvät hivenen toppuuttamassa moisia "huligaaneja"! Muksuillekin virkkasin et nyt menen - ja Pomollekin tuumasin kun tehtiin uusi työsoppari juurikin tänä pänä ennen lähtöäin!



Ja naamataulukaan ei jäänyt unholaan. Sinne huikkasin et nyt muuten sit on majanmuutto! "Nyt lähtee - eikä paluusta ole tietoa!" "Nähdään joskus, jossain....?"
   Niinpä. Nyt sitten olemmajo  täällä "mierontiellä", Maailmalla Avaralla ja Mahtavalla, kun tätä skriivaan. Ja häätyy sanoa et suunitelmat ovat suuret, muttas toinen jutska on sit et onnaavatko ne? Onkoo miusta niiden toteuttajaksi? Siksipä siis niitä en täsäkään loineh lausumahan näin "äänehen" vaan pidän moiset "mölyt mahassain" ja kassotahan mihkä meikä Mummelin rahkeet sit tulevat riittämään tällä "maailman valloitus" kerralla?

   Muttas juuri ennen kuin karautimma Maailmalle Mahtavalla, Hepo Hopiallain poies pihanmaaltamme suitsin, äkkäsimmä siitä juurikin, MIUN asumuksen kivijalasta, tällaisen suuruuden:



Sillä suurihan tään nyt on ko on näin järkkärikameran linssin läpimittainen....



.... kuvissain näissä sit tarkennettuna ensin pää-päätyynsä ja sitten alla tuonne siipiensä kärkipäihin;




   Matkain päässä tänä pänä, joka ei nyt kylläkään paljoa siirtänyt olinpaikkaani täl haavaa; noin tunteroisen päähän vaine, muttas täällä nyt kuiteskin olemma. Ystäväin yhden tuvassa lämpimässä.
Tänne tultuain vetäisin ulkokutehet yllein ( matkaani taitan aina hamonen ylläin kun se on itsellein sellainen helpompi olo ja tila olla autonratissa ) ja läksimmä stallade pitkin pitäjiä näitä. Kamerain kera - absoludiska!



   Täältä pihanmaalta "bongattu": Fiat 1100D.
Jos nyt oikein ymmärrän nettisfäärien tietokantoja, niin tämä malli on ollut tuotannossa 1953-1969.







   Matkaaja maantien.




   Sammaleista satumetsää... kera "puro-pahasen".
Vesi on nyt taasen matalalla - ei uskoisi et kevättulvilla tääkin puronen pauhaa ihan valtaisana koskena.




   "Katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän...."






















   ...niin, ymmärrän ettäs ihanaa kun läksin. Meni tää sit "syteen tahi saveen", niin joka tapauksessa lähdin. Sain, otin, itsestäin tään verta irti ja "repäisin".
   Nyt ( jo ) tuntuu et hyvä on ihmisen olla. Henki kiertää... ei rasita polla ( niin paljoa ).
   Toivotaan vain hyviä tulevia sää ja tiloja. Hyviä tienpintoja. Toivon et Hepo Hopiain kestää rasituksensa tään reissuin. Toivon et miulla kantti kestää ja jaksan.
   Onneva matkaan Mummeli!

-------------------------------------------------------------------------------

   Maalasinpas uudemman ker:



   "Illan varjot."







   "Illan pitkät sormet." - yllä ja alla;