Tänään oli vaihtoehtonain aamun auettua aikaisen; joko olla vaine ja öllötellä, tahi sitten asettua perennapenkkini ylle "pers...suoli yläilmoja kohti sojottain".
Arvatkaas Armahat Lukijain miun kumman valitsin?
Niinpä - enhän tuota osaa paljoa olla vaine jotenka perennapenkillehän mie...
   Ihan ekas´ teks´ otimma ja levitelyy kaikki kahdeksan säkillistä ( á 40l ) multaa pitkin pituuksian pinnan tuon. Sen jälkehen miulla oli tarkoitus et alan ja kääntelen pintansa tuon uuden mullan kera sekä viime syssyisten Omppu-Pomppu-puun lehtien jotka jäivät täten uuden mullan alle, muttas totesimma et on muuten aikas kylmää ettäs osin viel jäistäkin pintansa tuo. Täten "asetuin" ja ajattelin, et tulee se viellä ennen kesää pareekin aika moiselle hommalle; antaapas nyt sit olla vaine nuin.
   Muttas ko ei osaa ihminen olla vaine ( kun en nyt päässytkään multaansa möyhimään ), niin otimma ja vosekin puhtahaksi kaik´ akkunoitteni suojapellit sekä etuporstuani ettäs takapationikin. Jee, hyvä mie! Jotahin edes sainen aikaseksi!




   Tuossa vaiheessa Aika Rauta ei viel paljoa näytellyt joten vaikken tietänyt etukäteen mitä ne nuo Ilma ja Tieteilijät olivatkaan luvanneet päivälle tälle sää sekä tilaa, niin ajattelin et nyt muuten Mummeli lähdetään!
Ei sillä väliä et sataako vahi eiköö. Pääasia et jotahin tapahtuu ja mennään johkin suuntaan. Pääseehän sieltä Maailmalta Avaralta sit kotiakin - eiks vaine?
   Kamerain mukaan - ehdottomasti! Eväät - mitäs eväiksi? Ehken en heti palaja kotio; tarpeeksi päiväksi siis jotahin syödä, sekä juodakkin. No, kaffeet sit vaik "lakossa" olenkin.... muttas kun ei "mökkielämää" ilman kaffeja ole olemassakaan!
Näiden lisäksi leipää, hivenen hedelmiä, ja menoksi!




    Karkinniemen ja Pohjoissaaren kohdilla kohti Akkalansaarta oli jo aikas pitkälti sulia vesiä.

   Ihanalta tuntui ajella. Poikkeuksellisesti pidin autoni radion koko matkain tuon kiini; tavallaan se soi miulla tuokoamati ja aina. Nyt ei; nautin hiljaisuudesta vaine. Kesäiset tassukat alla; ei edes nastojen rapinaa Hepo Hopiain alla.




   "... anna mun ajaa mökkitie."




   Ihan ekas´ teks´ Sukumme mökille päästyäin kipaisin tämän Noitaisen Akan tykö ja vein sillä mukanain tuoman luudan tarpehet tuonne mekanisen luutansa huipuksi.
Tein työtä, et sainen sen tuohon naruilla "hirtettyä" kiini. Saas nähdä kuis kauan siinä paikallansa pysyy?
   Juuri nyt tätä nakuttaissain, lähetin "uusitusta" leidistä kuvan taiteilijalle, tekijälle, tämän leidin ja kyselin et passaako? Tuntu passaavan. Hyvä jutska siis.




   "Tauko." ( kännykkä kuva )
   Hyvä et otimma evähiä sekä juoda mukaani. Ihan vettäkin vaine kun ei mökillämme enää juontivettä ole ollenkaan nykymaailmassamme täsä.
Kaik evääni söin taukoja pidellen; eka tauolla tein notskin ja "kärtsää" paistelin. Pitkin päivää tätä  sit söin niitä pidemmän kaavan kautta ja niin vaine evääni riittivät koko täksi päiväksi menneeseen. Hyvä mie!
Se vaine, ettäs ennen kuin pääsin ihan oikeesti sytyttämään tulta notskiin, piti miun se talven jäljiltä puhdistaa. Myöskin kun huomasin et ritilänsä ( katiskaverkkoa kiedottuna metallitankoisen ristikko-ritilän ympärille ) oli mennyt jo aivan "puhki" tulien lämpöisien ansiosta kesien mennehien, niin purin sen alkutekijöihin, etsin uutta katiskaverkkoa tilallensa ja asentelin sen siihen paikallensa. A´ vot sie ko tuli hyvä!  Nyt taasen kestää piiit-kään kunne puhki palaa!




   Noin kuusi-seitsemän tuntia lyhyvien, kupillisen vertaisten, taukojen kera ja näin mie vaine sain krapsuteltua KOKO Sukumme mökkisen ns. ydin-pihan puhtahaksi! Wau! Hyvä mie - taasen!
   Ja nautin! Jeeru et nautin kun yksin sainen töitä näitä tehdä.
Ei muita mukana, ei kiirettä mihkään. Ei kenenkään aikataulujen mukaan menemisiä, ei tulemisia - vaine miun itsein mukaan. Ei edes Sukumme Mummoa kun näin nyt päätin, vaik tiedostin kyllä, et jos olisin kysynyt, niin hänhän olisi ollut heti valmis mukaan lähtemään.
    Se vaine et mieleeni hiipi ajatukset mennhet....
Miten kiva se oliskaan iellehen olla puolisoin kera päällä tään maan. Miten kiva olisi kun hän olisi viel täsä rinnallain ja me kahden edelleenkin käytäs näin kevähällä, kesällä.... aina... Sukumme Mökillä ja siellä puuhattais kahdestaan. Saunottas, oltas ja - yksissä oltais.
Kyllä tuli muuten ikävä häntä ja hänen olemasa oloansa vaikkas nyt jo tulee tänä vuonna kymmenen vuotta kun hän Tuonilmaisiin siirtyi....







    Hanhien ylilentoa kaarella Taivahankannella.
    Näin tänä pänä näiden Hanhien lisäksi vähintään sen kolme-neljäkymmentä Joukkahaista, "meidän" Kurki-pariskunnan sekä yhden Teeren.
   Sitten näin yhden pyöremyrskynkin piskuisen.
Kraps-krapsuttelin melkein jo viimeisiä paikkoja kun tuossa päivän jo kääntyessä iltamaan alkoi kuulumaan lehtien kahinaa ja kohinaa. Ensin mietin et hei, mitäs nyt? "Mitä, misä, miksi?"
Sitten kun tähysin äänen suuntaan, näin kuin Tuuli Tuittupää nostatti maankamaralta lehtiä Ilmojenteille, pyöritellen niitä yhä korkeammalle ja korkeammalle Taivahankantta kohti. Olipas kiva seurata sitä pyörettä mahtavaa iltaman lämpimien ilmavirtauksien mukana. Aikas korkialle se lehtiä nuita nosteli ja pitkään piti  Ilmojenteillä niitä.







   "Hiuskarvan varassa."




   Mökkimme "hyönteishotelli" ihan "eläväinen", elikkäs pystyyn kelottunut puu.
Muistissain ei ole mikä olikaan tämän puun laji, muttas olemma "taistellut" tämän puolesta aikas hyvin menestyksin.
Sukumme  ( lähinnä Sukumme Mummo ) kun olisi tämän jo "pil...n päreiksi" laitellut, muttas mie olen vedonnut aina tähän, ettäs miksi moista tehdä kun tämähän on oiva "hotelli hyönteisille"!




    Lehtikuusi kukkii.


    "Päivä pääskytysten" ja nyt jo takan. Päivä ihanainen ja nyt jo ehtoinen aikas myöhäinen.
Eipäs täsä kuiteskana mitään hoppia tahi kiirusta mihkään ole, ei.
Ajatukset Sukumme Mökillä vielä vaeltavat kotvasen ja sitten jo taitaa Höyhensaari kutsua Mummelia tätä kera Uni-Jukkasen tuon hiekkaa heittäväisen.
    Öitä siis.