... Luojaa, Luojan-lykkyä tahi jotain sellaista Ukko Ylimmäistä joka jossain tuolla korkialla istua tillottaa ja ohjailee meitä Maan Matosia jotka tääl Telluksella matelemme keskellä muuttuvaisen maailmamme. Liekkö Hän ne muutoksetkin aiheuttaneen...

   Kiitän Häntä siitä että nyt on tyttärein tuo raissaavainen jälleen kot´Suomessa, Suomemme maassa ja -maan kamaralla. Ehyenä ja hengissä.
Se on ain haikia hänet "laskia" tuonne avaraan maailmaan vaik kuin hänkin jo on aikas kokenut reissaaja ja porukassa sit siellä maailmalla reissaa paikasta toiseen. Ja vaikka hän ei täältä miun tyköäin lähde vaan omasta kotoaan joka hänellä on ollut milloin missäkin päin maatamme jotain 16-17 vuotiaasta lähtien. Mutta kuitenkin...
Onhan se kyl ain kiva seurata täältä netin sfääreistä hänen reissujaan ja katella hänen sinne laittamiaan kuvia. Lukea missä millonkin viipottaa ja mitä kuuluu. Ja eihän hää "kaukana" ole kun on tuo skype-mahdollisuuskin olemassa...
Mutta silti, silti on se ain IHANA saada hänet takaisin tänne "luoksemme".
Se tuntuu näin äitinäkin ihan erilaiselta, se et onko muoska kot´ Suomessa vahi jossain kauempana ulkomaille. Se on aivan erilainen tunne: kun muoska on kotona, Suomessa, niin aina on mahdollisuus nähdä koska vain jos tahtoo ja haluaa vain matkustaa toisen tykö; mut teeppäs se ulkomaille! Haloo! Ei onnaa tälläselta mummerolta tosta vain. Tuskin laisinkaan.
Mutta nyt vaine sit jännitän "peko persiissä" sitä että vanhin poika lähtee maaliskuun ajaksi Etelä-Afrikkaan työkomennukselle. Sekin kun on "Jumalan selän takana". Oi, voi. ( Varmaan biologisesta äiditä tuntuu viel kauhiammalta! ) Tuskallista sekin - vaikkakin ihanaahan se on nuoren aikuisen puolesta: pääsee matkustelemaan ja näkemään maailmaa. Se on ihan toista kun meikä-likan nuoruudessa jolloin hyvä kun pääsi/uskalsi matkustella kotimaassamme. Tyttöpäänä vanhemmat rajoitti, seurustellessa ei tehnyt mieli ja sit kun olin jo perhellinen niin sitten en taasen päässytkään... 
   Kiitän Tuota Järjestysmiestä Korkeinta siitä että taasen olin tyttö-reipas ja putsi-putsitin koko kotini miun. Taasen "kiiltää" kolkka jokahinen. Ei pölyt nokalleni hyvpi, ei ru´uan muruset "joudu" alle sukkain. Ihanaa.
   Kiitän Kyökkini Pääkokkia kun huomenna saan tehdä, siis teen... raakakakkusen uuden. Torstaina kun tulee tyköni kaksi ystävääni uutta sieltä homma-paikastain käymään ja meinasin heille sitä tehdä: maistaa ja syödä. Teen sen entisellä reseptilläin tosin taasen sitä himpun muunnellen... kuten homma-paikassamme ain tokaisimmekin: "Sovelletaan.". Ja kuten mie yleensä kotonainkin teen - sovellan. Harva se on leipomus jonka mie teen valmiiksi asti ihan tismalleen jonkin reseptin mukaan. Ain tulee sovellettua. Jos ei muun takia niin sit sen taatta et kuikkaan ensin kaappeihini ja katon mitä sieltä löytyy: mitä voisin entisistä ( jämä ) -aineksista juuri tähän kakkuseen käyttää...
   Kiitän Häntä joka on Pitkäpinnainen et nyt olisi Pyssykkäin-Myssykkäin enää hiippansa kavennuksia vaile valmis. Hyvä... kuhan saisin jotenki laskettua ja päässäin "sovellettua" aivojeni omien ohjehin mukaan ettäs kuis sen teen? Kuin monensista silmukoista kavennan ja kavennanko ensin niin ja niin monta silmukkaa ja sitten vasta tietyin vällein.... vahi miten teen? Huh! 
   Kiitän tuota Tuntematonta Maailman Historijoitsijaa siitäkin että olen jo jaksanut ahertaa puolisoin suvun tiedossain olevien edeltäjäsukupolvien kera niin et olen saanut niistä kirjattua kasaan jo 2/3 osaa! Enää "pitää" rutistaa kasaan se uupuva 1/3-osanen.
Ei sen puoleen ihan mielenkiintoista ja mukavaa hommaa se on. Kiinnostavaa on katella minkä nimisiä ovat suvun jäsenet olleet - ja ovat nyt? Minkä ammatin edustajia ovat olleet? Missä syntyneitä, eläneitä, ja kuolleita. Mielenkiintoista on peileilla ja laskeskella minkä ikäisiä ovat olleet milloinkin; naimisiin mennessä, lapsia saadessaan, muuttaessaan jonnekkin tiettyyn paikkaan, kuollessaan? Näistä ja monesta muusta muistiin laitetusta merkinnästä saa aikas paljon irti  ( itsellenkin ) jos vain, ja kun, niihin syventyy ajan kera.
   Kiitän että Luoja tuo Ylimmäinen jok siellä Taivahalla tätä Tellusta vosekkii, on ajatellut että ( tai ainakin ne nuo säätiedotusten lukiat näin kertovat... ) tämä tälläinen Siperian Arktinen ilmatila jo riittävi meille Maan Matosille ja tulevaan endiin mennessä pitäisi jo ilmatilan alkaa muuttua - lauhtua.
Näin miun Poika Poloiseni jo ( kenties ) voisi lähteä käyntiin... Hepo Hopiaista voisin alkaa suostutella yhteistyöhön ja muistuttaa häntä avunantosopimuksestamme jonka muutama vuosi sitten teimme sulassa sovussa kun hän miulle "töihin" tuli. Pääsisin kenties vaikkas vähän pidemmälle matkalle valokuvailemaan....

2.4.2012.%20Hangilla%20Kumpulassa.%20%28

   Kiitän Ilmojen Luatijaa Ylimmäistä, Ilmojen, Maiden ja Vesien Herraa siitä että nyt jo on havaittavissa päivien näiden Pohjolan pitkien, hiemoinen lyheneminen. Enää ei tarvitse pitää lampuissa valoa koko päivää päällä. Ny kuluu jo useampikin tunteroinen päiväsyönnä et lisävaloa ei tarvitse olleskana. Jee!
Yöt, nuo tuskallisen pimeät ja pitkät, lyhenevät ja antavat pikkuhiljaa periksi Aurinko Armahalle, tuolle Taivahankaaren matkustavaiselle. Enää ei tarvitse yksin "korvistella" niin pitkiä pimeitä öitä kuin keskitalvella, joulun korvalla, vaan ne tunteroiset jotka joskus joudun "sukuperintöni", lyhytunisuuden, takia valveilla "haamuilemaan", ovat enää vaine muutamia tunteroisia kunne aamun kajo jo kajastaa Taivaanrannalla. Ihanaa!
Hämärän hetket hämyiset haipuvat hiipien hippuskisi vain. Sekin on mukavaa kun siten ei enää tarvitse kärsiä ja kärvistellä tään iän tuoman hämäräsokeuden kera niin pitkiä aikoja aamuin ja illoin.

   Kiitän ja kumarran: "Kiitos."