Ihan ensimmäiseksi, ihan ensi sanoiksein sanon täsä, nyt ja näin, tään meneillä olevan päivän tään kunniaksi jotta KUNNIA vanhemmalleni, kunnia isovanhemmillein miun jotka evakkoina tänne "mannermaalle" joutuivat tulemaan poies omilta synnyinseuduiltaan, poies sodan ajamana.

Kunnia ukeilleni, isovanhemmillein miun, nuille jotka isänmaatamma tätä puolustivat siellä josain hyisissä, Miestä kysyvissä olosuhteissa kysymäti että pitääkö miun, onko nyt aivan pakko, onkoo aivan "aikuisten oikeesti"...?
Kunnia mummoilleni, isovanhemmillein miun, nuille jotka isänmaata omalla hiellään, sisullaan, ja tahdon voimallaan, kotirintamilla pystyssä pitivät työtuntejaan laskemati, ynpäripyöreitä kellon ahersivat, ja vakaasti uskoivat että viellä joskus vapaa on tää maa!
Kunnia vanhemmalleni, evakolle tuolle, joka sieltä jostain tietämältämme paikalta tänne tuli, muutamaankin kertaan uudelleen, ja siten aikanansa tään uuden sukupolvan olemasa olon mahdollisti tässä ikäpolviensa urheiden henkilöiden ja vanhempiensa aikaansaamassa vapaassa maassamme - synnyttämällä mm. miut.



78492259_1482531661896104_91696602968374

Ilman heitä, ilman näitä esivanhempiain, en mm. mie tänä pänä istuisi täällä Humisevallaharjulla, täsä mummoin "rajantakaa" mukanaan tuomalla penkillä ja leipääni näin Itsenäisyyspäivänäin kunniaksi ahertais tekemällä äitini vanhan reseptin mukaiselle Piipparitaikinalle jälleen uutta erää Piipparimökkien kaavoja.
- vaan tekisin varmahan jotahin aivan muuta. Mitä lie se sitten olisikaan, sitä onneksein tiedä en, jotenka...

KIITOS SUURI näille kaikille ja muillekkin taistelleille!


 
74573040_2433432670250851_48022107504980 

   "Kenpä tietäis sen, ken arvaisi totuuden..."

Mut kenpä kertoisi sen Mummerolla Humisevanharjun ettäs minkä MUUN takia on olemasa tätä kylmää, valkoista, lentävän-höttöistä massaa maan peittona kuin ettäs siinä on sankkevan ihanaa ja hyvä tuulettaa sekä "pestä" räsymattonsa ain siivousten yhteydessä?

   Kuvanen ja tekstinen joka suuremmaltikin herätti huomiota naamataulun eräällä saitilla kun tään sinne pläjäytin täsä viikkosen tään mennehen alussa.
Miulle tosiaankin arkista huttua, asiaa sankkevan tuttua, sillä niin talvisin lumihankeen nakkaamalla, kuin kesäisinkun tantereelle nurmisen viskaamalla, raikastan/pesaisien mattoin nämä ain siivoustein yhteydessä. Tapa joka juontaa juurensa lapsuuteeni ajoilta jolloin sen opin äidiltäin. Siihen aikaan kun oli tapana ain siivusten aikana näin tehdä.
   Ja vasiten talvisin sitten aina kantaa KAIKKI mahdollinen ulos tuulettumaan, "russakan tappoon", talvipakkasiin. Mitä isompiin jos vaine mahdollista. Siin saivat mahdolliset russakat ( joita tosin ei enää miun lapsuuteni aikana täällä Suomemme maassa näin normi oloissa enää vilissyt... ) kuin kaik pölyiset punkit sekä muutkin Öttö-Mönkijäiset kyytiä kylmää kun ne ulkoisti ulos ain päivän siivouksen ajaksi.
Sinne kannettiin niin puiset sängyt, hetekat, täkit, peitot, viltit, saalit, kuin tyynytkin, yms. mattoin ohella. ( Hyvä ettei jopa perheen pienempiä jätetty "tuulettumaan" samoin tein sinne hankeen upottavaan... heh, heh... )
   Tämä tuuletus tällainen taasen ajatuksein juoksut juoksettavat aikaan tähän nykyiseen sekä ainaiseen "pääni vaivaan" siitä kuin eivät nuo muut naapurini täällä Kulmakunnalla mattojansa nykyaikaisia näin tuulettele... Joopa, joo, tästä olen purnannut täällä jo parisenkin kertaa joten jätämpäs sen nyt sitten sen kummemmin ruotimati - joops.
   ( Jos eivät olisi esivanhempain nuo käyneet sotaa itsenäisyytemme puolesta tästä tään aikaisesta, niin enhän mie varmaankaan liekuttelisi mattojain näitä äitini ja mummoin kutomia, täl viisiin tällattiis puhtahassa lumessa tuolla takatontillain Humisevanharjun tään. Lie misä sankian sankassa tehdas-lähiössä mahtaisinkaan asutaa - tahi Siperian hyytävässä kylmyydessä... - josa lumi olisi tuhkan harmajaa ja siin ei sit paljoa mattoja tuuletettaisikaan... ei... )



78926117_2530430600398312_79573749568561

   Hektistä elämää Mummeron tään Harjuisen humisevan, nykyistä, kuvissain näissä kahdessa.
   Se että kiirettä pitää - kyllä.
Se että jouten ei tarvihhe olla - kyllä.
Se että töitä on niin Töissä kuin kotonain - kyllä.
Se että vapaa-ajan puutetta olisi - kyllä.
Se että vapaa-aikaa olisi - ei.

78983442_504024987122499_506105876145661

   Töissäin on osanain hivenen taasen isompi "rooli" kuin mitä tähän asti on ollunna, ja se vetää Mummeron tään ( mius siis suoraan sannoin ) voimat aikas piippuun. Siihen kun lisäätään sitten viel kaikki muu elämä mitä miulla on olemasa sen Työni lisäksi ( sekin vähäinen mitä siihen enää jää aikaa "elää" ) niin aikas "tuli persuuksilla" saanut olen, aikas lailla "kynttilä palaa kahdesta päästä" yhtä aikaa. Ei todellakaan ole ollut puutetta siitä ettäs mitä tekisin? Päin vastoin: miettiä olen saanut ettäs mitä JÄTTÄISIN poies? Mitä en tee, mikä ei ole "prioriteetissäin" ihan ekaks´teks´?
Esim. olen nyt joutunut eka kerta elämässäin siivuoksein "jaottelemaan" osasiksi: matot yhtenä aamuna ulos ja sit  ehtoolla sisälle. Imuroinnin aloitus seuraavana aamuna, jatkain ehtoolla... Tulikin muita jutskia eteen; siivous seis. Jatkuen sitten kunne kerkiään, ehtoolla eräänä - uusiksi tosena päivänä kun väkeä astuvaisia tuvassa kävi useampiakin. Luuttuaminen sitten kunne joudan - matot lattioille kunne ehin. Vessa ja suihku pitis viel vosekkia - milloin? Joskus täsä... kohta. Pölyt, nuo "villakoiraset"? Joo, pitiskö täl kertaa laistaa moinen jutska kokonansa...?
   Ikävä kyllä ihan ensimmäiseksi se on tyttärein 24/7 joka saapi vuottaa "vuoroaan" ison henkisen ja fyysisen kuormituksensa takia. En vain jaksa "vetää", ohjata, opastaa, neuvoa, kasvattaa, hoivata, hoitaa, huolehtia, häntä tällä aikaa. En jaksa.
Näinpä sitten olen kertonut hänelle että se on nyt taasen tää työkausi ja sitten tään rupeaman jälkeen nähdään seuraavan kerran. Onneksi kuitenkin työkauteni, kausityötä kun tää tällainen työ on, on sen verta lyhykäinen näin talven aikaan ettäs tää onnaa aikas hyvin - kun kuitenkin täsä välleen ain nähdään muutoin mm. sukumme pippeloissa. Toista se on kesäkautena. Ja siinäkin onneksi on suvun pippeloita, mökkeilyä päiväseltään, yms. jojjoin sit kuiteskin nähdään vaik en tykäni häntä silloinkin varsinaisesti ole ottanut kun tiedän nämä voimavarani tällaiset.
   Muttas kuten kuvistain näistä näkyvi niin muoskain mukelot tykönäin käyvät välleen... Hekin tosin vähemmän kuin mitä  piskuisempanaan aikoinaan mutta käyvät nyt sentäs kuiteskin.
He kun jo sen verta isoja ovat ja itsenäisiäkin, ettäs ei tarvihhe kun ns. katon päänsä päälle antaa ja perään hivenen katsoa että eivät ihan "ruokottomuuksiin" mene elossaan, niin kaik sujuu heiltä todella hyvin itsenäisestikin. Eivät voima varojain näitä Töitteni jälkeisiä, vähäisiä, enemmälti täten verottele.
   Ihana oli nytkin yks´ kaks´ ylläri-pyllärinä saada heidät tyköni yhdeksi yönkaudeksi. Mik´ olikaan riemu ehtoolla kuin sit täsä aamullakin kuvain näiden otto aikana.
Kukin meistä teki omiaan, joko yssinään tahi yhdessä. Mie välleen osallistuin heidän mukaanaan mm. Hula-vantehen pyöritykseen ( nyt opettelen pyörittämään sitä ns. nurjaan suuntaan jotta haastetta uutta saisin taasen jostahin kun jotahin uutta opettelen! ), musaiikin valintaan You Tube-kanavalta, tms.. Ja sitten siivosin huusholliain joka täten hivenen piiiiiiiit-käksi on nyt venähtänyt "sattuneista syistä" kun ei tuota aikaa vaine ylettömästi päivissäin näissä ole ollut nyttemmin...
Ihastelin, tunnustelin, mietiskelin, ettäs on se vaine kiva kun ovat jo tuon verta isoja kaik. Tutkailin kun se kivalta tuntui että jokahinen meistä ( heistä ) löysi/löytää omansa toimen sen kummemmin erikseen jokahista ohjaamati ja ettäs siin tarvihtes jonkun isomman vierellään olla. Kuin ovat jo tosiaankin isoja itsenäisiä näiden asioiden suhteen kaik.
Tunnustelin tunnetta tuota kuin on kiva että on olemasa tällaisiakin ihmisiä elämässäin kuin muoskain mukelot! Wau!
( Jos ei olisi ollut niitä tään päiväisiä sankareitamme SUURIA jotka itsenäisen Suomemme maan työllä ja tuskalla suurella taistelivat niin ei oleisi olemasa varmaankaan miutakaan, muokiain miun, eikää siten myöskään muoskain mukeloita näitä! Ris-pekt siis tuonne jonnehin "Ylisille"! )


   Yssi syy ettäs Mummeron tään ( miun ) aikan niin "kortille" mennyt on nyt on tosiaankin tää Työni miun täl haavaa...

   78701324_475393373094872_880602357071190

... ja toinen mm. se ettäs kun täsä taanoin tein niitä Piipparmökkejä "muutamia kipaleita niin arvatkaas mitä Armaat Lukijain? Täsä on mennyt nyt vasta pari viikkoa Töissäin pakertain ja toiset olisi viel ejessä muttas yhtä vaille nyt ovat kaikki ne mökkiset jo uuden kodin löytäneet!
Siis aivan uskomatonta! Ja kun mie niin luulin jotta mie "hattu kourassa" niitä saisin viel kotiain kannella, muoskillein annella, ja kysellä isse kultahin et eiköö tuota joku tällattiis -mökkiä tarvihteis...?
Näinpä sitten kun siellä isse kukin kyselee ettäs olisko tällaistä ( isoa tahi pientä, mitä nyt kuin sit sieltä isselleen millohin etsiikään ) viel saatavissa...? niin eihän täsä voi olla reagoimati kysyntään tuohon! Eihän voi?
Eikös sitä sanota ettäs "silloin on taottava kun rauta on kuuma"?
   Jotenka....

  "Tehän TIEDÄTTE sen tuntehen kun kierrät kylä-pahasen KAIKKIA kolme kauppaa lävitse ja käteen "jää" vain tällaiset Piipparikoristeet!
Juman-kekka sentäs! KOLME kauppaa eikää missään punaisia, sinisiä, tms. värisiä kuulia isoina helminä! Kyl löytyy sen kymmentä sorttia pientä hilettä ( kermakakkuin päälle laitettavaa strösseliä siis ) ja sen tusinassa värissä, mut että kuvan-koristetta ni ei missään!
Et miksipä sitä sit turhaa lähtiä "merta edemmäs kalaan" ja isompiin keskuksiin kaupoille?"

...ei muuta kuin sitten uutta "evästä" tekemähän. "Toivossa, suuressa, väkevässä" jotta ehätän josain välissä sit moiset mökit rakentaa: arkkitehtuuria harrastaa, rakennusinsinööriä leikkiä, ja ahkeraa raksamiestä issestäin ulos usuttaa. Huh!
( Jos tätä itsenäistä maata mahtavaista ei meillä, ja miullakaan, nyt olisi niin tuskinpa vaine miekään mökkisiäin näitä tarvihtisin rakennella toimentuloksein tahi leiväin syrjässä joten-kuten kiinni pysyäksein, vaan olisin kenties jonkin tehtahin liukuhihnalla töissä - jos nyt mitään töitä olisinkaan kohdallein sattunut itsellein saamaan...
Joten kunnia tästäkin heille, joille kunnia tämä kuuluu! )


   On se vaine tää joulun alusaika aikaslaista vaik en noin muuten issellein mitään joulua tee tahi rakentele. Se vaine muutoin tuntuvi mehut kaik loputkin tiristävän kropastain tästä ( puhumatikaan mielestäin mitään... ).
   Tähän soppaan kun sit lisää todellakin kaiken muun ynpärilläin olevaisen... kroppain tään rajoitukset ( nyt remppaa toinen kyynärvarsi vuorostansa kera toisen jalan pikkuvarpin. Niin, todellakin PIKKUvarpin. Osaa muuten olla H-LE-KATIN kipiä! ), mielen virkiänä pysymisen ( Ystäväisein Rakkahan olemasa olosen ) kuin myöskin kaik Ystävät, Hyvät, Rakkahat joita tietysti haluaisin ihan näin, niin kuin, normaali-jutskasti huomioida ja elämäsäin täsä mukanain pitää ja huolehtia, niin aikas sopan sitä on vaine saanut isellein keitettyä kasaan! Oikean jouluisen Sekametelisopan!