Täsä kumittaissa pyyhkärillä hyllypintoja, siivoissa kevättä huusholliini ja samalla tehden myös ns. tavan viikkosiivousta, tulee taasen aivoihini näihin mutkikkaisiin monenmoisia hajatalmia...

   Kuis ihanaa et on olemassa pyyhkäri: ei vahingoitu lastulevyhyllyjen pintamateriaalit kun sillä kumittelee. Onpa ihanaa ku ei oo isompaa Majaa Mahtavaa ni on helpompi itekseen tätä kuunata puhtahaksi. Voi kun tään Majani Mahtavaisen saisin pitää eikä nyt tarviis laitella tätä myyntiin... ei olis sen Majani Matalaisen "lottovoitto" niin suuri et tämä menisi altain. Voi kun ei olisi. Siit on nyt tehty se arviointi. Perjantaina siit tulee mustaa valkosella ja sit kattelen mitä teen. Lakimiestä jo hommailin itellein. Jos vaik sattus tarviimaan. Saa nähhä mitä sieltä talosta paljastuu. Samaten mitähän tästä Majastani Mahtavasta kun ne koiraset tulevat nuuskii jokahisen nurkan ja kolon. Koirat nuo koirulaiset... Siinä tuossa Poika Poloisessain on entisellä omistajalla ollut mukanansa koirulaisia ja nyt tänään kuulin kun kyselin löytämästäni autopesuliikkeestä siihen jonkinlaista sisäpesua, että ne on olleet ne koirulaiset joihinka taatta sit Poika Poloisini haisee nyt ku RANKKITYNNYRI. Koirat kuuleman pruukkaavat "jättää jälkeensä" autoissa kulkiissaan sellaisen "ominaisuushajun" siihen auton sisukseen. Eivät siis välttämättä pissaa tahi kaki sinne mutta niistä koirulaisista jää vain karvoja, hilsettä ja ihorasvaa tahi jotain sellasta joka sit talven tultua, kostehiin ilmojen tultua, tappaa ns. muhia ja aiheuttaa sinne auton ilmatilaan sen "ominaistuoksun". Et ihan kiva juttu! Vasiten kun itte kiertelen yleensäkin koirulaisia vähän kauempaa tään klyyvarini taatta... Klyyvarin joka on sen viimosen räkätautini jäljiltä ielleen "käymistilassa". Nii-in, se nuhanen oli joskus viimekuussa ja yhä ielleen mie vainen "pitelen sitä paikallansa". Se on tätä miun "tapaa". Siitäköhän tuo johtuu tuo hampaan särkykin. Se rämmittiin taasen viimoviikolla uuvelleen auki. Siis otettiin juurihoijon jäliltä kaikki täyttehet poies ja laitettiin kaik uuelleen alusta alkain niin että täl viikolla taasen menen lekuriin ja sinne työnnetään sillon koloon tuohon uudet "hoitotäytteet". Saa tiijä kuis käy. Ei ainakaan toin ekan täytteen laiton jälkeen ole parantunna suuntaan tahi toiseen. En ielleen sil puolella pureskele mitään kovaa, tahi oikeestaan pehmeepääkää. Et "kivat sulle" - siis miulle. Kivaa on ollut huomata että nää miun kukkasein pienoiseni ovat kenties sittenkin "henkiin herkiimässä". Tänne kun syssyllä tulin ja kukkasein nää tullessain tänne toin niin tuntu, tahi siis näytti sille et kaik kukkain kuolevat. Ihan kaikki! Kaikki nuukahtivat kuin oisivat kärsineet jostain muuttotressistä. Tosin vähän ajattelin jotta kun tul talvi ni toisaaltaanhan kaik kukkaset tavallaan painuvat lepotilaan ja siin sivussa sit puottelevat lehtisiään uutterammin ku esim. kesällä. Ne siis tavallaan nuupahtavat jokahinen talvi kunne tulee kevät ja uusi kasvukausi alkaa. Niin-kö tapahtu miunkin kukkasillein? Mutta " "Toivossa on hyvä elää": sano täi tervassa" : jotenka toivoin itää että kukkain miun tästä pikkuhiljaa, hissukseensa, vartensa nostelevat, lehtiänsä kasvattelevat, uutta puskevat kohti aurinkoista kultaista. Etenkin kun niijen multansa jo vaihtelin ja myös näin kevään tullen aloittelin JO lannotteiden antamisenkin... Siit ne virkoo - toivon näin. Toivon, toivon, toista rinnallein. En eti - mut toivon. Tosin täsä huomasin mie et en taija sittenkään olla viel toipunna tosta edellisestä "suhteesta". En ole "päässyt kuiville" siitä viel. Vie näköjään aikasa kunne siitä selviän järelliselle tasolle. Sen verta kovan kolauksen se anto. Mutta tiijä tuota jos täsä joskus, jossain, jostakii, jokunen... mee ja tiijä. Sitä "salamata" vuottaissa -

17.4.2010.%20Kev%C3%A4tt%C3%A4%20rinnass

- ihanaa kevättä kohen purjehhin mie.