"Klaara vappen!" :sanotaan. Iloista ja riemukasta vappua kaikille. Itelläin mieli taitaa mieluummin mataa Manan Majoille tänään kuin pilviin, korkeuksiin, ihanaisiin...

   Mitein tässä että mitä oli viime vappuna - vuosi sitten? Missä olin? Mitä tein? Ei muistia ni mitään. Ei harmainta aavistusta. Ei ni mitään. Kunne klikkasin valokuviini ja sieltähän paljaistui koko "komeus":
Vappupäivänä kävin eka ( ja viimeisen ) kerran puolisoni kalastuslammella! Kävin muistelomatkalla pakollisella. Ilmankos se ei jäänyt mitenkään erityisemmin mieleeni kun sekin oli itkuinen, surullinen, mieltä mataava muisto... Nytkin viel painaa mieltä alas muistot nuo.
Silloinkin on ilma ollut kehenonlainen - kuten nytkin on. Silloin mennessäin, kävellessäin, kohti lampea tuota, ei satanut mitään vaan Armas Aurinkoinen porotteli täydeltä terältänsä. Mutta annas olla kunne pääsin perille: lunta alkoi sataa "akkoin kokoisina lämpäreinä". Ja yhä sakeni kun nokkain käänsin kohti kotiain..

2014.5.1.%20Maunon%20lammella.%20Oravain

 

   Tänä vuonna meininki on tätä:

i%20004.jpg

Tämän kuvasin toissapäivänä...

2015.4.30.%20Myr%C3%A4kk%C3%A4%20004.jpg

...ja tämän tänä aamuna!

   Suunilleen samalta kohdasta kuvattuna. Kuvassa samainen tonttini nurkka mutta päivissä on vain näköjään menty jotenkin kummasti "takapakkia"...
Tekee mieleni tokaista: "Joko se kesä meni ohi? Enkö huomannut että se joskus tuli, oli, ja nyt jo mennyt on?
"

   Ilon aihaita olisi - tai siis ON, "muitakin" juuri tällä tienoolla. Nuorin tytär täyttää 18 vuotta tänään! Huomenne poika täyttää 22 vuotta! Ja kuukauden päästä ihan nuorimmainen ( poika ) täyttää myös 18 vuotta! Että ilo irti elämästä vaine...
Mutta voi kun mieltä painaa se ettei puolisoni ole tässä. Ei ole ilossa mukana. Näkemässä kuinka muoskamme nuo kaikki ovat sitten-kin aikuisia. Nyt jo kaikki! Ei ole enää "lapsia", ei.