Mietin ja funtsin, funtsin ja mietin... voi kunpa saisinkin kaik nää aatoksein puettua kirjalliseen muotoon. Asiat joilla ei ole oikeestaan päätä ei häntää mutta kummasti ne vaine aivojani kuluttavat olemassa olollaan...

   Talvella täsä oli ystävänäni eräs nuori poika. Poika miun näkövinkkelistäi sillä nuorihan hän oli miuhun verraten. Täysi-ikäinen, tekevä, raavas, ihan miehinen mies siis. Oli myös toinen mies. Puuhakas aikaan saava, juttelijas, jne. Hänkin nuorempi kuin mie.
Nyt sitten on tullut elämääni ystäväksein uusi mies. Mies nimenomaan hänkin kun on täysi-ikäinen ja enempikin, iältänsä. Mutta hänkin on "vain" kovin nuori.
Puhumatakkaan eilen ehtoolla minkä yllärin koin kun poikanen ( tod. näk. täysi-ikäinen hänkin ) haki miuta tanssien pyörteisiin lavantautiain parannellessain. Kovin nuori hänkin oli silti....
Mikä siinä - tahi siis miussa on kun "vedän" puoleeni noin nuoria heppuja? Olenko heille äidillisen turvallinen? Vai olenko nuorekkaan näköinen... tätä en mie kyl hevillä nielase, tätä väitettäin. Sillä en ole koskaan pitänyt itteeni kauniina, saati sitten ikäistäin nuoremman näköisenä! Joten sen saanen laskia poies laskuista. Jäljelle jääkin sitten "äiti". No, olenhan mie äiti: moni kummastelee kertoissain että 11 lasta 6 mukelon muksua, kertoin täsmentäin että synnyttämiäni heistä seittemän... Mutta silti - eihän se oikeestaan miteskään imartele että vierahat nuoret ( vasite kakslahkeiset ) kokevat ja pitävät miuta äidillisen turvallisena. Ei kiva. Voisin kyllä olla tuttava, ystävä, jne. mutta en äidillinen henkilö.
   Misä kaik "täysi-ikäiset" miehet ovat? Ovatko kaik eronneet, karanneet tahi muuten vaine maailmalle lätkimään lähteneet jottei heitä vastaani satu? Vahi ovatko kaik miun ikäsein parisuhteessa autuaassa? Niin etteivät he ole enää "markkinoilla" ollenskana?
Etippäs täsä sitten itelle toistapuoliskoa - jos niinkuin ettimällä ettiä tahtos ja yleensäkään olisi tarvista moisella ihmiselle.

20.4.2010.%20V%C3%A4%C3%A4rnin%20leirike

   Sitä olen pohtinut täsä "nuorten miesten maailmassa" seilatessain että miksi maailma pitää noin yleisesti jollain tapaa paheksuttavana ( vahi kuvittelenko mie vaine? ) sitä että nainen olisi vanhempi ja mies olisi nuorempi osapuoli jos ja kun on kyse parisuhteesta ( korostan: josta ei miulla nyt ole tässä kyse ). Ja nyt en puhu tuollaista vajaata kymmenen vu´uen ikäerosta vaan ihan oikeesti isommasta sellaisesta. Vähintään 20-30 vuotta - ja silleensä. Miksi se tuntuu olevan lähes tabu kaikille? Nimittäin jos sukupuolet käännettäisikin toisin päin; mies vanhempi ja nainen nuorempi niin hädin tuskin kukaan edes vielkaseis peräänsä - saati sit tölläis tahi paheksuisi mitenkään.
Miksi nainen ei saisi olla nuorempansa kera? Miksi vastaava sallitaan miehille? Ajatellaanko että "nais-raukka" ei ikäistään saa?: "Pitää sitten mennä ja "kehto" ryöstää!" ( Ikä-suhteessa vanhemmat "herrasmiehet" on tyystin laskettu tästä miun jutustain poies koska niitähän "ain saa" ja siinä ikäerossa ei nyt ole sen kummenmpaa nokkain koputtamista näin naisena ollessain, naisen vinkkelistä katottuna. ) Miehillä vastaava ikäero kun koetaan miehisyyskuntoa osoittavana juttuna: "Ompas siin viriili mies kun "hoitelee" noin nuorta naista." MIksi ei naisillakin/naisillekkin ajatella samanmoisesti?: "Onpas viriili nainen?" Toisaaltaan kyl toin kaneetti itteinkin korviin karahtaa vaikkas aikaslailla ennekkoluulottomasi näihin juttuihin mielestäni suhtaudun...
   Jos taasen ajattelen että nainen vanhempi ( siis reilusti vanhempi ) kuin mies niin kuinkas sitten aikanaan ( pätee kyl mies-nainen ikäeroonkin ) kun ehtoo käy? Hoivaako ja hoitaako tämä "poikanen" ( tyttö - tyttönen, poika - poikanen eikäs pieni eläinlapsi - poikanen ) sitten kumppaniaan? Kuinkas käy kun poika ( anteeksi siis täysi-ikäinen mies ) viel jaksaisi, haluaisi, pystyisi nuissa petihommiloissa mutta naisella tulee ikä vastaan: paikat kuivuvat, halut vähenevät ( kellä vähenee, kellä ei? ), eikä viittis moiseen hommaan enää ryhtyä - laiskotuttaa? Tuleeko "ero perheeseen - riita kahtia"? Vai onko vain tämän nuoremman puolen mukauduttava ja elettävä vanhemman kumppanin "tahtiin"? Tai sitten mies-nainen jutussa toisin päin? JA viel; tai sitten vahemman mukauduttava nuorempansa "tahtiin" ja jollain konstilla ( Herra ties millä konstilla? ) vaine pysyttävä siinä menossa ja meiningissä mukana?
Henkinen puolihan on ymmärrettävästi ( ainakin miusta ) helpompi hommeli. Jos kokee että on jonkun kera ( olkoon se sitten kummin päin vain nuorempi tahi vanhempi - ja nyt puhun edelleen parisuhteesta, enkä ystävyyksistä ) on samalla aaltopituudella, "surffaa" samoissa "sfääreissä" niin se on varmaan silloin ihan kumpaakin osapuolta tyydyttävä juttu. Kumpikin saa siitä suhteestaan sitä mitä haluaa ja mitä voi toiselleen antaa. Silloin ikä eroilla ei ole nähdäksein mitään väliä. Olkoon sitten 18v. suhteessa vaik kärjistetysti 100v. mukana!