...ja vasiten huomen tään aamuinen jälkehen aamuisen "hutun" syönnin, jälkehen aamuisen aamupalasen ja simmuimme auki saannin kera muoskain mukeloihin - alakouluikäisten. Silloin, siihen aikaan, kun tuo aivokoppanen alkoi joten kuten jo jekkasemaan niin ettäs voi aamun raikkain simmuin sanoa ettäs jotahin älyllistä toimintaa siellä jo kulki ja kehkeytyi...
Tai no, Armahat Lukijat, päätelkäätte isse jekkasiko se sittenkään...

2008.8.24.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

- Lehmillä on isot tissit.
- ...tai ne on oikeesti utareet.
- Niillä on vetimet joita vedetään ja joista tulee sitten maitoa.
- Naisilla on myös tissit... lehmillä on yksi tissi ja naisilla kaksi.
- Mitä olisi jos naisilla olisi yksi tissi ja neljä vedintä?
- ... mutta nehän on naisilla nännit!
- Entä jos naisilla olisikin tississä neljä vedintä - ei kun siis nänniä?
Tai yksi tissi ja neljä - nänniä?
- Entä kun lehmä synnyttää yhden ( korkeintaan kaksi ) poikasta ja ihminen sitten yhden, kaksi - joskus useammankin?
- Miksi on kaksi tissiä, kaksi nänniä ja yksi vauva - ja lehmillä monta vedintä ja yksi poikanen?
- Lehmillä on ISOt tissiliivit - ei kun utaresuojat.
- Naiset pukevat päälle utaresuojat - ei kun tissiliivit.
- Ajatelle jos olisi yksi tissi ja yhden tissin tissiliivit...?


    Asiasta toiseen - ja kolmanteen...

   Olen saanut täsä taasen vähälle aikaa oleskella useamman kerran ja erinäisiä aikoja muoskain mukeloihin kera erinäisissä kokoon panoissa. Aatoksia kaikenlaisia mielehen päälle nostattavia tuokioita saanut olen kokea.
   Voi, kumpa saisikin jokahisen esim. tällaisen oivaltavan keskustelun laitettua johkin ylös ja taltehen. Miten niihin olisikaan sit joskua myöhemmin ain kiva palata ja muistella et kuis se ja se menikään. Tahi - vahi, sitten kun HE itse ovat jo aikaihmisiä niin antaa heille niitä luettaviksi ja muisteltaviksi! Miten se avartaisi heidänkin maailmaa silloinkin - josko nämä tällaiset keskustelumme avartavat heidän maailmaansa jo nytkin...?
   Nyt ovat kaik´ nämä omain jo koulukkaita, ja puolisoin omista osanen on ihan vasta syntyneitä. Ja toisaaltaan sitten taasen vanhimmaisensa omiain vanhempiakin.
En mahda mitään ettäs kun katselen ja seuraan näihin mukeloihin touhuamisia, tekemisiä, keskusteluja, yms. niin et aina tulee mietittyä et mistä PAITSI hän ( puolisoin ) jäikään kun siirtyi jo niinkin varhain rajan toiselle puolelle? Mitä hän tuumaisi tästä, tuosta, ja varsinkin nytten tällaisestä jutusta näihin kera? Mitä hän tuntisi, mitä näkisi sielunsa silmin ja mielessään? Mitenkä hän kokisi eri jutut, tekemiset, yms.?
   Puhumatikaan siitä et mitä se olisikaan JAKAA jonkun kera tällaiset isovanhemmuuden ILOT ja SURUTkin? Voi, kuinka kaipaankaan jota-kuta tähän rinnallein et voisin iloista ja surra nää kaik tällaiset jonkun kera!
Sillä kuten tänään tuossa erään tuokion temmellyksessä, niin hokasin ettäs jos mie samaisen jutun vaik´ heidän vanhemmilleen, tahi vaikkas Ystävällein, Hyvälle, Rakkahelle ( jollekkin heistä ) kertoisin, niin eihän hän sitä samasta vinkkelistä kuitenkaan katsoisi! Ei hän näkisi ja kokisi sitä isovanhemman silmin ja tuntemuksin! Sen sijaan toinen isovanhempi, kenties juurikin näiden SAMAISTEN mukeloihin toinen isovanhempi, ja viel siin samassa hetkessä läsnäollut isovanhempi, sen "yskän tään ynmärtäisi".
   Senkin hokasin ettäs on se tää ihmis-polon ajatusmaailma, simmuille näkeminen, ja kaikkinainen ynpäristön hahmottaminen aikas ovela jutska!
Meinaan ettäs yhä edelleen mielessäin ovat ne hetket kun he pieniä pirpanoita olivat. Ajat ennen puolisoin poies menoa ja silleensä. Kun he tosiaankin pieniä olivat; eivät edes koulukkaita siis vielä. Pienimmäiset silloin ns. tissiruokinnalla, ja silleensä... Kuin heitä pitikään silloin öisin yökyläilessään tykönämme ruokkia -korvikkeilla, annella tuttia yön pimeydessä, vaipotella, jne.. Vaatettaa, riisua, pestä vannassa. Opettaa potalla käyntiä, opettaa kävelemään. Passata ja "palvella". Sittemmin opetettiin mm. polkupyörällä ajamaan, yms..
Ja nyt, nyt he ovat tälläisiä "aimo" vonkkeja"! Isoja kuin mitkä. Ihan nuin vaine huomaamati kasvanneita?
Mihkä se tää väli sieltä pienistä pirpanoista tähän päivään ja teini-ikään onkaan mennyt? Mihkä hävinnyt? Mitä on tapahtunut? Ei enää pieniä olekkaan?!
   Nyt ov "vain" ihania, "isoja", omilla aivoillaan ajattelevia, asioita hyvin käänteleviä, pohtivia, tuumaavia, ihmisen taimia - kaikki he!