"Heikko hermoiset älkäätte vaivautuko"-tekstiä varmahin tulossa, jos mitenkään omaani mieltä osaan nyt täsä arvioida mitenkään, ja mihkään suuntaan, jotenka - pysykööt he sitten poiessa tältä saitilta nyt - kiitos.

   Tuossa päivänä taanoisena kysäisi Sukumme Mummo et et lähtisi häntä käyttämään mökillämme? Sievästi, kauniisti ja nätisti esitin hänelle, ettäs en nyt, kiitos. En halaja tällä kertaa, passaako se?
Istuin illan, nukuin yön ja seuraavana aamuna pirautin Mummolle tälle sanoin, ettäs lähdetään vaine. "Eväät mukaan, ja ei kun menoksi vaine."

   Mihkä kaikkeen sitä mieli mitoksensa käätääkään?

   Täsä juuri tänä aamuna, tätä kun täsä nakuttelen, niin selvittelin erästä läheisteni proplematikkaa sen verta, ettäs itkut on itketty miun ittein toimesta jo varmahan sen puolen kymmentä kertaa.
Eilennä keskustelin Pomon kera ja siinä sitten muutamatkin hiirulaisten vedet tuli keiteltyä oman neuvottomuutein, kykenemättömyytein, ja kroppain heikkouksien tähden.
Samoin kuin siin tunteina ehtoisina sitten jutskasin puh-elimen välityksellä yhden uuden tuttavauuden kera ja kuuntelin mitenkä ihmiset toimivat nyky-maailmassa toisiaan kohtaan.
   Jymmärrän hitsin hyvin kaikkien heidän näkökulmansa. Ymmärrän kaikkien mielipiteet hyvin. En tiedä tosin, ettäs onko näin todellisuudessa, olenko näin avarakatseinen ihan käytännössä sillä hyvin puolueellinenhan mie olen itsestäin mitään ilmi sanomahan. Muttas mielelläin kyl sanoisin, ettäs jymmärrrän sankkevan hyvin jokahisen kantin näistä kyseisistä jutuista. Ymmärrän ns. kärsijän, ja ns. provosoijan puolenkin. Ymmärrän myöskin ne. erilaisen ihmisen sekä ruumiillisesti rajoittuneen ihmisen kantit. Ymmärrän ja tajuan senkin kuin nämä kyseiset rajoitteet, "ongelmat" jos näin näistä saanen sanoa, sitten taasen joku ulkopuolinen näkee ja kenties kokeekin - sekä sen ettei hän niitä välttämäti tajua ja näe.
   Sitä vaine en millähän jymmärrä ( enkä halua jymmärtää saati suvaita ) et mitenkä voinekkaan aika-ihmiset olla NÄKEMÄTTÄ asiain toista puolta, toisten ihmisten kanttia näistä jutuista?! Miten voinen ihminen nykyaikana olla tietämätön eroavaisuuksistamme, mitenkä voinen olla vain yhteen suunta katsovia ihmisiä, mitenkä voinen olla "vain minä se yssi ja ainoa oikia", mitenkä sitä ei voi katsoa asioita "toisenkin silmin" - miten maailmasa täsä ei ole kuin MIE ITSE olemassa!
   Eiköö ihmiset voine vaikkas tovisen vetää henkkevä ja sit ajatella asioita uusiksi? Eiköö voine yrittää laajentaa ajatusmaailmaansa, ja "kääntää sitä toista poskea" ja olla "heittämäti ensimmäistä kiveä"?
Eikö täsä Maailmassa Avarassamme, tällä Telluksellamme stallaavattavalla ole mitään jymmärrystä lähimmäisiämme kohtaan? Eikö olekkaan mitään tasa-arvoisuutta olemasakaan? Emmekö olekkaan kaik´ saman arvoisia ja emmekö pidäkkään heikompiemme puolia? Mihkä onkaan hävinnyt ( vahi onkoo sitä edes ollut olemasakaan? ) lähimmäis-rakkaus toisiamme kohtaan? Mihkä toistemme kunnioittaminen?
Emmekö enää kohtelekkaan toisiamme "kuten haluamme itseämme kohdeltavan"? Onko se oma napa lähin ja tärkein "pointti"? Mikä laittaa ihmisen näin ahdasmieliseksi, suppeasti katsovaiseksi, minä-tietoiseksi.
Eikö enää olekkaan hyvä tehdä toisellekkin hyvää? Eikö olekkaan lähimmäisen avittaminen, ja apu tärkeää? Eikö toisen tunteet, ajatukset, mielipiteet, ja näkemyskannat merkitse mitään?


   Näinpä sit näiden ajatustein kera ja jo ennen näitäkin matkalle tuolle läksimmä mie menemään.
   Kamerain mukana ja kuvaten. Metakaa ajan ker tehden. Piskuinen kiirus takaraivossa nakuttain; Mummo kun hommilleen mökillemme halajaa suuresti, mut mie taasen sitten valokuvatakkin matkallain....

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Maamuna ( jokin tieteellinen nimi tällekkin on kait olemasa, mut muistissahan sitä miulle ei tietenkään ole olemasa.... ) hivenen isomman puoleinen löytyi pinnalta maan kussa eka kerran maihin nousin.... ei kun laskeuduin.... Hepo Hopiain kyydistä.
Ja kun tään tällaisen ISOmman äkkäsin, niin mielihän heti matkasi Luovolla olevaisiin isoihin Maamuniin ja sitä tietä sitten itse Luovolle....


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Tällä kertaa mentihin sit valokuvaten näin "vain" kahdella Aurinko Armahalla.
   Sekä siitepölyllä pinnalla veen jok´ koivuista kukkivista nyt on laskeutunut ja laskeutumassa pinnalle maan kamaraisen.
 
   Täsä oli muutamainen yö sitten ( itseasiassa ennen mukelon tykönäin oloa ) piskuinen sade ja sitten tulivat nää lämmä ilma ja tilat. Täsä yhtälöstä sitten seurasi se ettäs koivut tosiaankin "puhkesivat kukkaan". Tulivat hiirenkorvat lehtiensä nuiden ihanan vihiriöiden kera ilmoille iloiksemme, muttas samoin tein sitten tulivat myöskin kömpsänä kaikki ne kukkasensa pölyäväiset!
   Nyt ovat sitten kaikki ulkoiset pinnat, jotka vaine vähäkään olla voivat, peittehessä tuon siitepölyisen. Keltainen "utu" peittävi seutukunnat nämä läpeensä. Ei paikkaa, ei kohtaa, joka siitä puhtahana olla vois.
Nyt ei sitten passaa, vasiten näin allergikkona, ripostelyy mitään pyykkiä toviin ulos ulkoistain kuivumahan.
Ei ole tarvista toviin tarttua siivousluuttuun märkään tahi himpun edes kostiaan, luututaksein esim. patioin pinnan tahi porstuain pielukset, sillä se on aivan turhaa tötä täl haavaa. Jos pyyhkäsen niistä tuon tomusen tunkeutuvaisen, niin se on se-ja-sama kotvasen kuluttua sillä sen paikkasen peittävi jo silloin aivan saman ja moinen massa! Eikää siin viel mitä; tätä hommaa vasten täytyisi joko suojautua, sonnustautua, jollahin maskilla työtä tuota tehdessä, tahi sit kärvistellä kärsässänsä sen jälkeisistä oloista ja tiloista nuista kipeistä! Not good, not!
Tuolla luonnossakin liikkuminen on vähän niin ja näin nyt sit? Ihanahan siellä on oleilla - ei siin mitä. Kuten eilennäkin. Mut kun... se siiten ja pölyinen tunkeutuu sisälle klyyväriin joten-kuten toimivaiseen, niin sit siitä sen jälkeen saanen tuta koko kroppa tää. Nenu-piskuinen yhä enempi tukkohon menevi, ontelot nuo olevaiset turpoavat kalloni uumenissa ja tuskaa täten tekevät. Simmuja painaa - eikä sit unikaan anna lainaa, sen jälkeen. Sitä on vaine alvariinsa väsy-olo ja tilassa yleisessä.
O-ou!

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Karkinniemen ja Pohjoissaarren välistä kohti Onkiveden Koivuselkää. Vasemmalle Suoniemi ja oikialla Akkalansaari.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   "Toist´ puolt´ jokkee"; Liponvirralla Akkalansaarensilta, itse Akkalansaari ja myöskin Liopnsaari....

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

.... sekä Liponsaari, Ulmansaaren Peukaloniemi ettäs horisontissa "mantereella" kansallismaisema Väisälänmäki.


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Pariskunta.

   Pariskunta uusi ja uutukainen, paikkassa uusi, josa en ole viel konsa nähnyt yhdenkään Joukkahaisen pesivän.
   Eivätkös Joukkahaiset ole iäksi pariutuvia lintuja? Kuten esim. Kurjetkin - tosin Kurjista tiedän nyttemmin sen et jos toinen puolisko kuolee, veivinsä jostahin syystä nurkkahan heittävi, niin nekin sit "osaavat" uudelleen pariutua.... Muttas mites nää Joukkahaiset - iän-kuun-päivän vahi onkoo näillähin uusio-liittoja jos toinen delaa?
   Joo, muttas... siis täsä paikkaa en ole konsa nähnyt Joukkahaisia pesintä puuhissa. Tää on tällainen vesijättö, matalikko, jonka lävitsensä kuitenkin piskuinen vesijupoa kulkevi viellä kuten valokuvastain tästä näkyvi, kun nää parina uljaana lähtivät lätkimähän isommille vesille kun mie näitä "kiikarillain" tähtäsin kaukaa ( kymmenien monien mertrien päästä ) isommalla objektillain.
   Mietin, ettäs häätyy olla jonkun, esim. viime vuoteisen pesueen jälkeläinen toinen näistä kun ovat tähän tulleet. Toinen on viime vuonna syntynyt varmahan tuolla josain lähistöllä ja kun tunku käy suuremmaksi kaikki ja alla, niin sitten on pitännyt kelpuuttaa tää tällainen vähemmän houkuttelevakin paikka omakseen? On nimittäin aikas näkysällä paikalla noin yleensä toisiin elikoihin, ja ihmisiinkin, nähden! Puhumatikaan, ettäs autot huristelevat päivien mittaan alvariinsa tuosta aivan liki; eiköö moinen melu näitä häiritse?

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


   "Vihdoinkin perillä."

20210513_132024.jpg

   Ja niin kuin mie kätein yhteen liitän ja muksujain kiitän... He kun tekivät äitienpäivänä mm. näitä kuvain klapeja täällä mökillä poltella. Ison pinon tähän liiteriin heinäisten kuin sit myöskin toiseenkin poltopuu-paikkaamme.
   Josko mie en ole osanutkaan kasvataa omiain jälkeläisiä ( muksuja siis, mut näin rujosti sanottuna nyt "jälkeläisiä" ) kurin, nuhteen, yms. alla ja täten "Ukko-Ylimmäistä pelkääväksi, lakia kunnioittavaksi ja toiset ihmiset huomioon ottavaisiksi", eikä toisia pokkuroiviksi, myötämielisiksi, valtavirroissa vaeltaviksi, niin siltikin - siltikin sanon muuten, ettäs olampahan vaine sankkevan ylpiä heistä! Piste!
   Siinä on ihmisiä jotka tietävät mitä pitää tehdä, ja mitä ei. Siin on ihmisiä jotka tietävät miten tehdä mitäkin, ja miten se olisi väärin tehtynä. Siin on ihmisiä jotka tietävät mitä on kun sattuu! Ihmisiä jotka tietävät, ettäs meitä on erilaisia päällä tään Telluksen vaeltamassa. Tietävät, että toista ei jätetä ja et heikoimpia pitää puolustaa!
Ovat itse sen verta "elämän koulua" jo nuoresta iästään huolimati saaneet käydä lävitse, ettäs osaavat katsoa sitä toistakin puolta sekä toisenkin puolelta asioita. Ei ole vain minä itse ja se yssi ainoa totuus - asialla kuin asialla.
   Muttas HUOM! Olenhan puolueellinen näine sanoineni - miekin.
Katson varmahan omalta kantiltain vaik´ kuin puolueeton yritän olla asiassa kuin asiassa - tässäkin.
   Ajatuksella kuitenkin, ettäs ei olla muksujen piennä ollessa "leviän leivän äärellä" eletty, ei. On koettu itse kunkin erilaisuudet ja niiden tuomat onkkelmat ja vaikeudet. On opittu suvaitsemaan toisiamme niine "hyvine" ja siin samassa sitten kaik´ muutkin vastaavasti erilaiset ihmiset heitin persooninen, ongelmine, ja vaikeuksine. On opittu antamaan vähäisestäkin toisille, jos vaine rahkehet ovat riittäneet, on opittu venyttämään silloista penniä ( nyyistä senttiä ) ja iloitsemaan vähäisestäkin; herkkua oli esim. eväsretket tontillemme tahi johkin lähistöllemme.... muksuille tekemäin aarteenmetsästykset ulkona tahi sisällä - ilo irti elämsätä tästä ilman isompia roposia!
On käyty lävitse niin henkiset kivut kuin myöskin fyysiset, ruumiilliset.
   Voinen sanoa et mitä ei näin lukuisessa sakissa olis ollutkaan... Joka ei olisi opettanut meitä kaikkia, ettäs täällä on olemassa muitakin kuin vaine se mie itse. Jopa muuten siinäkin määrin et nyt jo alkavai tuntua, ettäs voinen olla jo vihdoin MINÄ ITSE edes josain asioissa!? Voinenko ( onko sallittua ) opetella sanomaan joskus "ei"? Voinenko sanoa "en hyväksy", "en tahdo", "en jaksa"? Misä meneekään se "veteen piiretty viiva", "se viimenen kantamus joka katkaiseen kamelin/muurahaisen seljän"? Olisiko jo MIUN itsein aika "itsenäistyä" ja ajatella vaine itseäin?
Tosin tiedänhän se et "lapsi on lapsi niin kauan kunne vanhempi haudan poveen lasketaan".... ja vastuu on meillä kaikista, meistä kaikista ( kuten olen paasannut ), muttas siltikin.... Mitäs jos miullahin olisi vaine se oma napa?
   Kuin se maailma sitten makaisi, kuin Telluksemme tää pyörisi - pysähtyisikö se kokonansa ( tehi edes hidastuisi hivenen ) jos mie jonkin "tikun ristiin" jolloinkin laittaisin? Kuin läheisein siihen suhtautuisivat? Kuin mie itse sitten voisin - henkisesti ja fyysisestikin? Sitten kun sen "ei-n" sanoisin? Olisiko miul hyvä, olisiko toisille hyvä?
Eli taasen tulemma siihen kohtaan jos nostan pöydälle kymysyksen et mihkä se ihminen, me ihmiset, tarvitsemme itsekkyyttämme, minä-itseämme, asiassa kuin asiassa kun se sitten loppuin lopuksi ( saattaa ) koitua meitä itseämme vastaan; voimme kehenosti, sankkevan kehenosti...? Jos niin kuin terve, tunteva, ihminen on kyseessä.

20210513_094800.jpg

    Lapsuuteni maisemia....
    Ulkohuusin ovelta kännykällä napsittu kuva "istunnolla" ollessa. Ylen on kaunista katseltavaa nää mökki-olo ja suhteiden maisemat näin vessastahin käsin.

   Ihan varhaisesta lapsuudestain muistan sen aikaisen ulkovessamme. Se oli varmaan tään pihapiirin ihan ensimmäinen vessa.
   Rakennettu silloisen toimivan maatilan navetan taakse väliin kahden lantakasan; navetan ja tallin kasojen. Siitä kun se oli sitten helppo aina käsipelillä talikkoa käyttäin tyhjentää samalla kun tyhjensi niitä isompia kasoja ynpäriltänsä, pelloille viljeltäville. Ja josko ei aina ihan suoriltaan pelloille asti, niin ainaskin sit väli-tyhjentää huussin alusilta sinne isompien kasojen sekaan.
Se oli raakalautainen, maalattu kuten yleensäkin ulkorakennukset tuon aikaiset, punamullalla. Kaksi pönttöä vieretysten, ilman mitään kansia. Seinillä kenties jotain sen aikaisia lehtikuvia.
   Vessapaperina oli sanomalehteä pönttöreikien näiden välissä olevaisessa pahvisessa laatikossa. Näistä lehdistä otettiin tarvittava paperin palanen repäisten käsiin, rutattiin sitä koprien välissä pehmittäin kovaa pintaansa ja sit pyyhittiin tarpeellinen kohta takalistostamme.
   SE mikä siitä vessasta teki ns. ikimuistoisen silloisen lapsen ( nykyisen aikuisen ) mieleen oli se, kun meitä oli kolme muksua olemasa ja toisillemme sitten jäynää, pientä kiusaa tehdessämme, teljimme toisemme ( milloin kenetkin ) sinne vessan sisälle laittain sen ulko-ovensa hakasen säppiin ja kiini! Eipä siin sisälle jäävä paljoa voinut tehdä....
Ei huuto pihapiiriin navetan takaa kuulunut jos olisimma apua esim. vanhemmiltamme hihkuneet, ei....
Eikää tää telkijä varmasti kiusaa tehdessänsä armoa antanut, ei...
Onneksi konstit olivat monet jo silloinkin, ja vasiten piskuisen muksun mielessä!
Kun se huussi oli rakennettu laudoista ja lautojen näiden tiheys vaihteli aikaslailla, niin esim. yhdessä nurkkauksessa oli sen verta isot reijät/välit ja kiinitys huterainen ollen vaine ylhäältä yhdellä naulasella kiinitetty, saatihin sitä lautaa tahi kahtakin siirtäin lapsen lävitse mentävä kolonen aikasiksi siihen nurkkaukseen! "Ja maailma oli vapaa!"
Tai sitten - kun ovensa oli sekin aikas "lepsu" ja hakasensa sen verta "pitkällä kiinikkeellä" kiinitetty, sekä sanomalehtiset nuo pyyhintää varten olevaiset, aikas kovat ja kantavaiset, niin niillä murtauduttiin sieltä sit ulos ilmoille iloksemme kirmaten! Lehti vain pariin kertaan taittain ja työntäin sinne oven sekä karmin väliin, hakanen ylös päin nostain ja naks - vapaa kuin taivahan lintunen, oli pieni ihminen!

20210513_220810.jpg

    Lapsuus.
 
    Tääkin yssi niistä muistoista lapsuuden on. Tää tarjotin ammoisien aikojen. Muistan lapsuudestain tään...
Olikohan silloin perheemme ainua tarjotin vahi miksi mielehein jäänyt on, mut joka tapauksessa muistan hyvin.
   JA se mikä täsä tarjottimessa nyky-aikana on sitten mielehen painuvaa on se et kussa vaine tääl mökillämme muurinpohjaplättysiä paistammo, niin tää on se yssi ja ainua alusta näille paistetuille lettusille! Ei mikään muu kelpaa, ei.
Tähän vaine ensin voipaprua suojaksi, plättysiä paistettuja väliinsä ns. neljään osaseen taitettuna, ja sit ylimmäiseksi tuon voipaprun toinen helma taiteltunna.

20210513_101638.jpg

    "Vaimo matskuu?"
    Kaiketomia pitsiplättyjä, jam!

    Tää meitin notskipaikka on yhä iellehen tää tällainen maankamaraisella olevainen "tee-se-itse"-notskipaikka. Ollut vähintäänkin sen kaksikymmentä-kolmekymmentä vuotta jo.
Ensi alkuun tään kait rakensi tähän, tälle paikalle, Sukumme Mummon puoliso, elikkäs isäni miun ja sisarustein. Sittemmin tätä ollahan entrattu kuosiinsa mie, Sukumme Mummo kuin muutamat muutkin - kait...
Sillä muistissain kyl on et se ollahan oltu mie ja Mummomme jotka sen ollahan enin-osin tehty.
   Täsä näitä plättysiä tuolloisia paistaissain hokasin, ja Sukumme Mummollemme mainitsin, totesin, ettäs on se taasen tää notskipaikkamme peruslukemilla. Meitin kahden aikoinaan, muutamia vuosikkaita sitten, muuraamamme laastitkin ovat taasen lähteneet tästä lätkimähän jonnehin "muille maille vierahille" loistain täten kauniisti poissa olollansa!
"Pitiskö tehdä jotahin...?" Vahi jätettäisiinkö sittenkin tekemäti - kun kerta eivät huudeilla pysy uljaista yrityksistämme huolimati?

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Varpain jaloin.
   Mik´ ihanuus, mik´ riemu ja tunne kun näin pystyvi kamaralla maan käyskentelemään ihan vaine varpain jaloin!
Vasinten tääl/tuol mökillämme kun tietää et se on "vapaa vyöhyke" suhteessa maahan heitetyin ja sinne jätetyin kaikkinaisin lasin sirpalein, metallipalasten, naulasten, yms. pistävien, luonton kuulumattomin jutskin.
( Sori, kuvaan tunkeutuvaisen, kamerain hihnasen tuon kuikkivaisen, osalta... Nappasin tään valokuvain kävellessäin vaine esimerkiksi, näyttäksein et näin, täl viisiin.... )

   Valokuvasin me siel myöskin Sukumme Mummon kukkasia; "Äidin kasvimaalla... raparperin allaa..." -valokuvia, mut en niitä tähän pläjäyttele enemmälti kun luulen et ei ihan hirveesti Teitä Armaat Lukijain miun, kiinosta moiset kukkasten valokuvaset? Muutama vaine...

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Valkoinen Vuokkonen.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

    Talvivalkosipulit elikkäs -valkkarit, nousevat jo.
   Ja misäs ne nousevatkaan? Ne nousevat täsä näin. Sen äsken kertomain, lapsuutein aikaisen navetan paskatunkion kohdalla. Tuossa navetan kivijalassa näkyväinen reikä-kolo on silloisen vasikkain karsinan alusilta ulos tuleva ns. kusi/nestereikä! ( Lannathan olkikorsineen/perkeineen luotihin sit talikoilla päivittäin kansinoistaan poies paskaluukun kautta! )
Miks onkaan nuilla täsä olla ja kasvaa. On ravinnetta silloista maaperässänsä viel varmahan jäljellä, vaik´ kuin ovatkin -tunkiot nuo jo vuosikymmeniä poiessa ollehet...

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

    Sukumme Mummo, tuo armoton Durasell-pupu ( veil enempi kuin mitä mie! ) ahersi koko tuon uolla olemasa olomme ajan ain jotahin - ja tietenkin viel työnsä "kesken jäivät"...
Tein siel miekin jotahin töitä. Ei, sinne ei lepämään mennä - vasiten kun Mummomme on mukana!
( Mm. talostamme harmaat-vedet ulos tuovan putkiston maahan laskupaikan putkiston päädyn kävin putsi-putsistamassa jälleen auki. Tai no - tarkistamassa, sillä ihan hyvä oli sen tilanne; ei siel mitään tukkoja ollut. )
   Tää tällainen Hyönteisten-hotelli laiteltiin yksissä tuumin navetan ETUpuolelle ( ei siis tuonne paskatunkioiden ollehin puolelle... ) seinään kiini. Mie kalusin olemasa olevaisten härpäkkeiden, ns. Miljoonalaatikkoihin pohjilta...
( Miljoonalaatikko on nimite, niin mökillä kuin sukumme muallahin - ainaskin miun kois - olevaisille pahvisille tahi muista materiaaleista koostuville laatikoille, tms. koteloille, joissa on sen millona erilaista nippeliä, nappelia, tavaraa, osasta, tms. pientä hilpetööriä. Sellaisia joita ei juuri nyt kenties tarvita, mut voidaan tarvita sitten joskus... Pääasiassa ns. miehisiä jutskia; mutteria, ruuvia, väänitä pientä. On vanhoja avaimia, jokunen piskuinen ruuvimeesseli, jokin lampun poltin. Avainpesän heloja, rautalankoja erinäisin piskuisine kerineen, saranoita, heloja, kulmarautoja, viiloja reikien. Kumin paikkauslaatikoita, ruuveja, kenties pienen pieniä naulasiakin josain piskuisessa purnukassa. Kaikkea!
Sitten kun jotahin tarvihtee johkin ja ei tiedä mistä sitä etsisi, onkoo sitä sellaista olemaskaan tontilla tuolla, niin ei kun vaine Miljoonalaatikolle; mitä sieltä ei löydy - sitä ei tarvitakaan. Ja ainahan voinen soveltaa - kuten miekin nyt tuon -hotellin kiinikkeet... )
... kiinikkeet kasaan ja rakentelin niistä sellaisen tällingin, ´notta hommansa tuo tuli hoidettua. Nyt on Mummomme tytyväinen, ovat mahdolliset hyönteisetkin tytyväisiä. A´ vot sie, ku hyvä tul!

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   En tiedä saatteko te Armaat Lukijain miun, tästä valokuvastain mitään irti mut miusta vaine ovat nää tällaiset sammalikot piskuisine kukintoineen niin ihkuja ja ihanaisia!
   Tää kyseinen sammalikko on ääreltä pihakaivomme; tienoommeko olisi suo-peräistä? Eihän?
  
   Kaivomme ei viellä tältä kesältä toimi, ei ole toiminnassa. Pelkäävät ( mie kun en itse tiedä näistä tällaisista konehista mitään ), ettäs jos pumppu paikalle tuotaisiin jo nyt, niin se voinen viel jähmettäin jäätyä ja täten rikki mennä.
   Näinpä ei ole talousvettä äärettömästi viel käytössämme; sen minkä kannamme paikalle tälle, sen tieten ja taiten kulutamme. Säästellen ja säätäin. Vainen välttämättömimpään tarpeeseen. Ja AINA mökille mennessämme mukanan uutta lisä-vettä kantain, jotta siten on mm. tiskeihin vettä hivenen enempi kuin esim. kaffeen keittoon, kun tarvista tulee. Ei, joka kerta ei esim. tiskata kun vesi on näin kortilla. Osamme sen verta säänöstellä kulutustamme; käytämme mm. nimikko mukeja.
Huushollin siivous talven jäliltä saanen viel vuottaa kotvasen, mattoinpesuista puhumatikaan tahi saunomisesta!
   Niinpä saunomisesta!
   Voi, kuin miun mielein tekevi jo saunomaan mökillemme, mut kun... ei ole vettä ottaa pumpulla tuolla viellä, pumpun tuon täten poissa ollessaan. ENKÄÄ mie jaksa kammeta käsipelillä kantta tuota uutukaista syrjällensä sen verta, ettäs sieltä vaik sankolla tahi tonkalla vettä ylös ottaisin ja kylpeä saisin - kun etenkin nyt näin kesäisin vettä siihenkin olisi käyttää talvisten lumien sulaessa ja keväiden vesien liikkuissa, valuessa, porakaivomme syvyksiin. Sen kun melkein käden ojennuksella sieltä ylös silloin saisi...
Olisipa viel se entinen vinssi-kansi paikallansa... Olisimma mie jo varmahan lämmähyttänyt saunasen tuon muutamiakin kertoja, olisin... Sen kera mie toimehen tulisin, sen "käsikäyttöisen" kannen.


    Kotimatkalla:

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   "My heard will go on." ... kera hanhien näiden Meristen.
   Äkkäsin paluumatkallain Patalahden lintukoisteikon vierustan peltoin pinnalta parven Merihanhia ( siksi mie nämä olin tunnistavinain - sanokoon joku, jotahin toista, jos sankkevan vääräsä olenkin? ) jotka sitten täl viisiin lentoon pyrähtivät kunne kerkesin kauko-objektin kamerain killuvaiseen vaihtaa ja aloimma niitä "tähtäilemään piipullain".
   Mieron miettehet täsä vaiheessa: "Samalla viisiin miehin halajan kaukokaipuuni kera liidellä äärille maan." "My heard will go on; täältä  - jonnehhin." "Kuhan nyt jonnehin vain..."
   Ette uskokkaan ( tai, no, kenties usottekin... ) mitenkä sitä on meikä Mummeroinen ollunna jo tovin tahi toisenkin, toinen varvas oven raossa valmiina lähtemään! Ihan millon vaine. Vaikkas nyt heti! Ihan täsä-nyt-näin. Lähtisin ihan heti-miten jos vaine ( ja seli-seli taasen! ) ei esim. nyt tartteis vuottaa et milloin saan tuon virus-rokotteen itsellein; odotan parhaillaan soittoa sieltä päin et aika-antavainen sovitellaan pistokselle tuolle. Jos ei olisi Mattia Kukkaroon kurkistavaista. Jos olisi vakaa ja varma tieto sadettomasta kaudesta... Jos, ja jos - niin "lehmätkin varmana oppivat lentämään" ennen kuin mie mitään matkalle aijotullein pääsen nytten.
Pakannut sen sentäs viel ole valmihiksi, muttas sen verta olen kategoroinut et jos laitaisin vaateriin kuppeihin esim. ( hei - mie olemma tästä jo aikaisemminkin jutellut! ) itäisen Suomemme maan josa käynyt en ole kotvaseen, ja toiseen sitten läntisen kera MERIsten rantojen, niin tiedättehän varmana kunpi kuppinen, kunpainen vaateri, pisimmän korren silloin vetävi? No, MERIpä tietenkin.
Ja se, ettäs tuttuun ja turvalliseen on ain kiva ja mukava "palata", niin sehän sit tarkoittavi Luotoa tietenkin...
   Voi ettäs kospo sitä pääsisikään - yssin.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Patalahden lintukosteikon, luonnonsuojelualueen halkovan 77-tien kupeelta, mm. Tavinrannan kautta Haalanseljälle Maaninkajärvellä...

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

...sekä itse Patalahden lintukosteikolle sen kulkusillalle.
   Voi, ettäs mie niin rakastan sinistä luonnossa... vesistöissä ( mutten misään muualla )! Onni on omata, on asustaa, tällaisessa Järvi-Suomi alueessa, niin saapi edes himpun "lääkitä" vesistön kaipuutaan suunatonta.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


"Vesimittaria." - ja sen itsensä peilaamisia pinnalla vejen peilisen:

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Viannankosken pato näin Koskilammen puolelta valokuvattuna. 
   Taisivat muuten olal alli hopa luukkuset auki ja vejet vapaana virrata, kun näin kevättä pidellään kohillaan nyt.


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

    Iellehen ollahan Maaningan puolla ( Kuopio ) ja nyt Jynkänlahden rannalla.
    Tään valokuvain tähän jätimmä/otimma mukahan vaine siksi et tästä saanen kuvaa kuin oli utuinen keli kun Aurinko Armas sen verta kovin mieitä Maan Matosia helli tuolloinkin. En paljoa pistä "paremmaksi" jos sanelen, nottas se on pidellyt nyt täsä ainaskin kolmatta, vahi neljättäkin, päivää jo sen +28-30´C lämmä alli hopa! Niin et: "Huh hellettä"; sano jänis pakkasella....
Ovat Taivahanrannat usvaisena heltehen helmoista, on utua lämmön lepääväisen, on aaltoja lämpöisiä jotka leijua lepäilevät pitkin seutukuntia näitä, ilmoja itse kunkin, pitäjän kuin pitäjän piteleväisten.
On tosin myöskin sit sitä pölyistä siiten koivujenkin jotka osasen tuosta "utusta" silmillemme suo...

   Tällä hollilla, näillä main, tekstailin mesen kautta erään miulle tuntemattoman hmisen kera joka kertoili olevansa hamslankarina yhdessä Karviolla olevaisella rakennuksella...
Rakennuksessa jos sitä miekin olen piskuisena pirpanaisensa useastikin käynyt kyläilemässä kun se silloin, vuosikymmeniä useitakin sitten, oli sukumme erään jäsenen omistuksessa. Hän/he sen omisti/vat ja siinä kortteeria sekä yritystä pitelivät paikallansa.
Kivat ovat muistot nuo siitä paikasta, silloisesta. Lapsen näkökulmaiset, vanhempien mukanan paikalle tuolle tuomat.
   Tosin olemma sittemmin myöhemminkin siellä käynyt itse:
Ensin olimma ensimmäisen puolisoin, lasteni biologisen isän, kera siellä ns. häämatkalla yötä - tuossa vaiheessa se ei tosin enää ollut sukumme omistuksessa olleskana.
Sittemmin olemme muutaman kerran reissunut siellä muksuin kera kun he piskuisia olivat. Ja sittemmin ihan vane yssin käväissyt tienoilla nuilla olen. Huomaten mm. viimo kerralla, ja kuulen nykyiseltä ( silloiselta ) omistajaltaan et talo tuo oli ollunna jo useammankin vuoden tyhjillänsä.
Nyt sitten näin ihan erään uusimman netti-saitini tuttavuuden kautta sainen tietää et sillä on kait taasen uusi omistaja kehissä joka ei tosin asustele tuolla paikkakunnalla, ja et sitä taasen rempatahan uutehen uskoon, kuten ain ihmiset tapaavat tehdä kun jonkin rakennuksen omiinsa ostavat...
Olisipas jänskä pitkästä aikaa käydä kattomassa sitäkin et "misä menhään" sillä huudeilla tätä nykyä?

   Tästä kohilta lähdettyäin ja juurikin liikenteen mukaan päästyäin: "Krääks!"; ja jarrut pohjaan - tieliikennelakien mukaisesti, tieliikennelakia noudattain, ja äkkiä ulos autostain, maankamaralla Hepo Hopiain seljästä heittäytyen!
   Hokasin nimittäin, ettäs siin ajokkiain tätä omaani ohjastaessain, kaareja ja kurveja kierellessäin, vauhtia tinepintaan sopivaiseksi sovitellessain, kinttujain pitkin kiipesi yssi.... kaksi... kolme... "HE-LE-KATTI sentäs - kuin paljon näitä nyt onkaan!?" PUNKKEJA!
Siin mie sitten seistä töpötin tienpientareella liki ilkosillain ( yhdessä vaiheessa enää vaine pikkarit, pi-pöt, jalassain ollen ) ja tein täydellisen ruumintarkastuksen kehollein kun halajin kaikista niistä lukemattomista yksilöistä kutsumattomista erohon! Viisi tsipaletta mie niitä taisin laskeskella, olevaiseksi. Viis hyvinkin eri kokoista, eri näköistä, kutsumatonta vierasta! Inhottavaa vierasta. Vaarallista vierasta!
Onni onnettomuudesta kuteskin, ettäs äkkäsin ne "jo" tuossa vaiheessa kun ne tyköni ämpesivät, enkää sitten vasta kun ne ihooni pihtileuoillansa pitävillä kiini olisivat tarttuneet, ihokkani alla pyrkineet sukeltamaan!
( On siin varmahan ollut tuossa vaiheessa lähi taloille tienoon tuon sirkusta kylläksensä kun Mummero tälläinen siel tienposkessa esitystään tätä moninaista piteli ja itäisiä pituuksiaan sekä läntisiä leveyksiään siin esitteli! )


   Liponvirta, Lapinlahti.

   Miten oli keraankin onni onnettomuudessa, miun iloksein, miun hyväksein, ettäs sattui näin samaan aikaan miun kera paikalle tälle MUITAHIN ihmisiä! Ja kiitoksia heille, ettäs antoivat luvan valokuvata "ihmisiä suvi-ilmassa" ( ja tietenkin luvan myöskin valokuvian näitä sit käyttää ).
Mik´ olikaan ilo valokuvata, jututtaa ja kuulla tarinoitaan. Olla ns. sosiaalliseessa kanssa käymisessä täl viisiin. Nautin sankkevan paljon, nautin.
   Se kun on tämäkin varmahan yssi sellainen ( riippuen tietty ihmisistä itsestänsä ) sellainen sosiaallinen hetki kuten esim. se kun kaksi koiran omistajaa tulevat vastatusten... tahi ainaskin joku koiraa taluttavainen ihminen nyt kuiteskin jotahin toista ihmistä vastahan.... niin syntyvi sellattiis ns. luonnollinen kontakti. Ei mitään teennäisyyttä, ei jäykistelyjä.
Vaine kaksi ihmistä toisilleen täysin tuntematonta.
Valokuvaan, juttelen. Jututan, kyselen. Lähinnä tietysti aina ensimmäiseksi luvan valokuvien käyttöön ja sitten ain taustoja ihmisestä itsestänsä noin yli-malkaisesti. Kenties nimen käytön lupaa. Kenties et mistä ihminen on siihen tullut ja miksi? Mitä hän ajattelee silloin, mitä tekee? Siis kaikkea mahdollista Taivahankannen alta - ja näin tälla paikalla ollen Maailmankaton alla, tahi ainaskin sen äärellä ollen.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   "Leppoisasti."

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Sieltä se tulevi, tänne päin se menevi - soutain virta venhettä vievi.
   Kuhaa kuuleman pääosin. Oliko, ettäs ahventakin ja haukeakin?
"Kuhan nyt kalaa kuiteskin ja et kutu-aikaan etenkin. Juhannukselle se usein-miten ohitse jo menevi, se kalastus-aika tässäkin paikkaa. Mutta monesti saapi tästäkin paikkaa senkin jälkeen hyvin kalaa..."
   NIIN perin savolainen vastaus: "Saattaappi saaha, mut saattaapi olla saamatakkin." - vastaus on kysyjän ajatuksissa.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu
 
    Maailmankaton alla, ja -katon tuon kaarevaa kauneutta suurta.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

    Pihilijan kukinta kaunis aluillansa on.


   Työpaikalla. 

   Pomoa vuottaissa pyörin rannalla ja pihapiirissä valokuvaten, kuin se kuuluisa väkkärä - siellä yhdessä paikkaa....  

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Honkasalmi ja 5-tie sit ns. hori ja sontissa, näkysällä.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   "Kuvajainen."...

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

... ja "Särkynyt." pintansa sen.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   "Pesämuna."

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu

   Tuomen ja Tuijan kukintojen kauneuksia.

2021.5.13.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20ja%20Lu


   Turistiin Pomosen kera ummet ja lammet. Varmahan siin vierähti tunteroinen josko toinenkin kun rupateltihin. Vaihdettiin kuulumisia, juteltiin Töistä ja Töidenkin vierustalta. Ihanainen Pomoin miun.
   Mikäs oli pihanmaalansa istuskella, kerrankin itsekkin nautiskella paikan tuon tunnelmista, sfääreistä, ja Aurinkoa Armahan tuolloisesta kilosta, kun siihen kerrankin tuli mahdollisuus. Töissä ollessa kun se ei ole mitenkään päivänselvää - päästä nautiskelemaan nuista siellä ollessain, sillä sen verta touhukasta sen hommelin pyörittäminen kyl on.
Ihan oli paikan tuon viihtyvyys, rauhallisuus, kauneus, kodinomaisuus, tervetullut-henki - ja se kaikki, yhä tallessa. Paikan päällä, liki. Ah, ihanuutta moista! I like it!
   Se mik´ ihanuutta kun Pomollein kertoilin tästä omastain olosta ja tilastain nykyisestä ja siitä kuin se onkaan nyt ikäväksein täsät puolen vuoden sisällä ( sitten jouluisen työ-rupeamme jälkehen ) mennyt alaspäin, niin hän ymmärsi tään kaiken. Sovimme et kassotaan nyt kuin täsä käy?
Aloitan joka tapauksessa täysiviikkoisena, täysipäiväisenä ja täysi PÄISENÄ. Sitten jos tuntuvi et joko henkinen tahi fyysinen kantti pettävi, niin höllenetään tarpeen mukaan.

   Rispektiä annan Pomollein suuresti. Annan todellakin. Täsä tällaisessa tapauksessa voisi olla et joku pomo sanoisi: "Älä sit tule olleskana. Mitä sie edes kuvitteletkaan moista.", tms..
Rispektiä siitä, ettäs hän voinen viel kuiteskin nähdä miussa mahdollisuuksia. Nähdä et voinen kuitenkin ( edes ) jonkilaisen panoksen paikalle tuolle antaa - edelleen. Että vaikka ihminen rypee pohjamudissa, on kenties fyysisestikin jollahin tapaa rajoittunut, niin hänhän on kuiteskin ihminen. Osavainen, kykeneväinen ( omalla tavallaan ) ja täten ihan työkelpoinen "kansalainen".
   Ihanaa kun on sittenkin olemassa ihmisiä jotka eivät katso ihon väriin, rotuun, uskontoon, tyyliin, tapaan, pukeutumiseen, ikään, fyysisiin rajoitteisiin, henkiseen oloon ja tilaan, tms., vaan kohtaavat ihmisen ihmisenä ilman ennakko luuloja ja -käsityksiä. Antavat mahdollisuuden - olemasa oloonsa. Mahdollisuuden ihmisyyteen.
   "My heard will be go" tämänkin ansiosta.
Onpahan vaine täten helpompi taasen Töihin ekana päivänä ureta kun tietävi et olemma sittenkin ( vielä ) tervetullut. Olen ihminen. Olen olemasa.