...saane pyytämätäkin?


   Aamuna tunteina nuine aikaisempien ajelin mie mökillemme aikomuksenain et otan ja vosekin siellä vosekkimista vuottavaiset vanhat tuolini ja voikirnusen. Muttas... niin "tyhjää saanen pyytämätäkin":
   Tiedättekö tunteen:
   Kello on jo vaikka mitä näin aamulla myöhä ja kaik nukkuu vielä, he joilta apua vois saaha.
   Liitin painepesurin letkuineen, yms. enkä siihen painetta saa. Pestävää olisi kuitenkin. Veisin mökiltä omain poies kuleksimasta, kotiini maleksimaan...
   On hetkiä, on tuokioita, kun kaipuu iskee entiseen; olisipa viel puoliso rinnallain - auttavat kädet osaavat.
On hetkiä kun toivoo et olisi joku joka olisi rinnallain. Joku kaks' lahkeinen joka osaa, taitaa ja avittaa; aamulla aikaseenkin...
On hetkiä kun sitä noituu, puree hammasta, yrittää uudelleen ja uudelleen, toivosa-suuresa-väkevässä; kyl tää viel tästä - onhan miulkin ne "munat", osaan miekin... osaaha...?


201963906_4400064270026945_7343031199710

   Sainen mie kuitenkin vosekittua sillä vähäisellä vesi-lirulla, minkä sain masinasta tuosta aikaseksi kuitenkin, yhden vanhan hiekkasihdin jonka eräs tuttavani oli roudannut jo taanoin tänne mökillemme miuta vuottaa. Onneksi edes yhden tällaisen... Otimma mukaani sen tänne Humisevalleharjulle ja nyt sit täsä funtsin, nottas mihkä sen laittaisin, kuin sitä hyödyntäisin vahi jääkö vaine vuottaa päiviä parempia ja "aika tavaran sit joskus kaupihtee"?
    No, mökillämme kun kuiteskin näin olimma, niin laittelimma notskin pystyyn, käräytin makkaraisen ja kaffittelin kiirusta pitämäti.
Valokuvasin hivenen "Äidin kasvimaalla.... raparperin alla":

IMG_0006.jpg

   Höppiäinen mut mikä Höppiäinen - sitä tiedä en. Oli vaine kantosen päässä ylen äijy prihai etten voinut olla valokuvaamati.

IMG_0015.jpg

   Unikko. Idänunikko.

IMG_0030.jpg

   Tornionjoenlaaksonruusu.

IMG_0034.jpg

   Iiris mut en tiedä mikä Iiris.

IMG_0042.jpg

   Juhannusruusu.


   "Aikainen lintu madon nappaa." ja "Kun aikaseen lähtee, niin aikaseen pääsee sit takaisinkin." - varsinainen "mato" kyl jäi nappaamati ( tyhjää sain pyytämäti ) vaik´ kuin aikaseen olinkin liikenteessä, muttas aikaseen kyl kotio takaisin olimma mie.
Sen verta aikaseen, nottas sen minkä huomenna vasta meinasin tehdä - päätimmä tehdä sen sit jo tänään; "Minkä voit tehdä tänään, älä jätä sitä huomiseksi."...
   Käväisin vaine kotonain pyrähtämässä, jätimmä mm. kamerain kotoilemaan ja suuntasin nokkain Kalakukko City go go:hun. Tosta vaine... Noin vaine...
"Paneppas siihen äkkinäinen" tahi ajatuksella et jos olisikin joku toinen tuossa rinnallain.... enpäs tosta vaine olisi kenties voinut tätäkään tehdä, en. Nytpäs tein!
   Kiersin kirpparin ja tein löytöjä sieltä:

20210620_145145.jpg

   "Kuka sanoikaan et MIULLA ei ole VÄRIÄ?"
   Alla puseroinen jonka väriin ihastuin ensi silmäyksellä. En edes koklannut yllein vaan kappasin vaine mukaani ihanuuden tään. Ja jos mie en tätä pidä, tahi pidänkin, niin kyl varmana sit toi yssi muksuin mukelo tulee tätä itsellensä lainahan kyselemään...
   Yllä ihanaisen värinen pussilakana johka ihastui sit toinenkin nais´ihminen saman aikaisesti siellä kirpparilla. Yksissä tuumin tätä katseltiin siinä ja kääneltiin. Todettiin ihanaiseksi, edulliseksi, puuvillaiseksi, hivenen suttaisesti; mikä kenties pesulla lähtisi poies? "No, ota sie kun kerta ekana löysit...." "Sie lausuit ääneen et OUH! - ota sie...." Siinä peistä taiteltuamme kotvasen, mie tään sit issellein sainen.
Pesaisin jo ja huomasin et on siin yhdessä kohtaa parsimistakin, muttas eihän toi haittaa kun sen osaa taiten persia. On vaine ihanainen kuvioltansa, ja väreiltänsä. Ouh!

20210620_145237.jpg


20210620_145500.jpg

   Rakkautta ensi silmäyksellä tämäkin: kuppi vanha ja ihanainen. Ohitsensa en voinut mukaani ottamtai käyskennellä!

20210620_145432.jpg

   Ja entäs sit tää!? Tällainen Rubikin-kuutioinen jollaista en ole konsa viel nähnä ( niin kuin nyt näitä tällaisia alvariinsa muutoinkaan näkisin....? )!
Pitihän tää mukaani napata sieltä hyllyiltänsä maleksimasta.
Itse asiassa tätä en suunitellut issellein vaan yhdelle muoskain mukelolle koska hänellä on joululahjaksi saamansa se perinteinen vastaava ja hän sitä tykkää sekä osaa ratkoa. Täsäpä hänelle toisenlainen ja erilainen kuutioinen tuollainen. Tuskinpa vaine hänkää on ennen tällaista kohdannut?

   Ja sitten kaffeelle torille? Jep. Kaffeelle ilman kaffeeta, mut näksimpä söin kuitenkin istuin ja nakottain siellä kotvasen. Tuumaille siin et kovinpa on autioinen näin sunnuntaina ja päiväsellä torinen tuo? Tyhyjä suoraan sannoin. Ei paljon myyjiä, ka, ei asiakkaitakaan.
   Kamppeet kasaan, ruokakaupan kautta ja kotio. Joo....


  Pohdin näin jälkikäteen tekstieni näiden ja kuvieni näiden jälkehen et enpäs tuota ole nyt vähään aikaan suoltanut mitään tänne bolgiini, mainninnan arvoista asiaa. Miksi?
   Itse löydän itsestäin sen et...
   Töissä olemma nyt ja näyttäisi et aikaslailla ihan ns. täysipäiväisesti ja täysivoimaisesti. Sen verta "voimallisesti", notta mehuthan se jo vetää tällaisesta vanhuksesta olemattomiin. Jokahisen päivän jälkeen tunnen olevani vaine piskuinen, pahainen, Rusinantte josta mehut on olemattomiin imaistu. Ei pyöreyttä, ei kuvetta siliää, ei mehukkuutta, eikä vasitenkaa ravitsevaa mureutta, misään kohtaa hipiääni miun.
Hyvä kun raahautua kotia jakselen ja rojahtaa tuohon Itulaatikkooni pitkin pituuttain. Teeppä siin sit viel jotahin - kenties kotiaskareita; ei, ei kiitos. Tahi vaikkas AJATTELET jotahin - oih, miten ylitsepääsemätön tapaus!
Vaine ne aivan pakollisen pakolliset onnaa tällä hetkellä, ei mitään muuta.
   Koklasin täsä kipuihini näihin nivelten erään lekurin määräämiä lääkkehiä kun vihoin sain sen verta Mattia Kukkarooni et voinen ostella ne...
Otimma niistä yhden tabun aamusella kitusiini ja jo päivän mittaan alkoi allergiset reaktiot siitä nousemaan; ontelot turpoamaan, kivut niissä kasvamaan. Väsytti koko ajan lisää, olo oli hiven turta. Kunne Töistä kotiini raahauduin, niin olimma ihan "kanttu vei". Ei ni mitään "tekemistä". Fysiikka oli turta, ajatukset turta. Väsy armoton - nukuin ennen aikojain ehtoon korvalla. Koski.
Silloin päätin et siihen loppui se "koe-kaniinina" oloni sit. En enää yhtään tabua vaik´ kuin olisikin pitänyt koklata ensin 28 päivää jolloin olo ja tila tuo olisi kait ns. tasaantunut.
Muttas jos ajatellaan et miun kuitenkin pitää JAKSAA käydä Töissä, niin enhän mie olisi jaksanut sitä tehdä niiden tabujen vaikutusten alaisena, en. Ja ajatelkaas mitä järkeä siinä olisi et... lekurin ohjehen mukaan kun olisimma saanut syödä tuohon kipuun jonka nämä lääkkeet aikaan saivat onteloihin ( mm. ) toisia, tavallisia, särkylääkkeitä! Hei haloo! Söisin särkylääkkeitä jotta toisen särkylääkkeen aiheuttamat kivut sillä peittoaisin!
   Olimma viikkosen autotonna välleen - en siis liikkunut missään. Matti Kukkarossa asustaa - en liikkunut misään kunne sit tänään "annoin palaa"; annoin mm. Heop Hopiallein apetta sisuksiinsa.
Ja huomasin reissullain tällä kuin se on tuo kesä taasen harpannut etiä päin miun siitä tietämäti mitään, huomaamati mitään! Sitä on aina kuin olisi josain säkissä kun vain Töissä kulkee ja käy, eikää muualla naamaansa näyttele! En vain tiedä mitä muualla tapahtuu, miten vuosi iellehen kulkee ja luonto sen mukana.
Sit kun sinne joskus näin lähteekin ( tuonne Maailmalle Avaraiselle ), niin kokee oikian "a-haa- elämyksen" kun hokasee et oih, tuokin on jo kukintansa lopettenut - vastahan se nuppujansa kasvatteli? "Voi, nyt ovat jo AIV-rehun ekan tehneet - vastahan nurmi oli itämässä multain alata maallisen?" "Mitä - omppupuut kantavat jo hedelmiään?" "Onko uintivedet todellakin nuin lämmä jo?" "Mitä - huomenna JO alkavat päivät lyhenemään ja yöt pitenemään? Vastahan tuota talv i taitettiin....? "

   Voi, Mummero - kuin tyhyjää saanet sie ihan pyytämätikin.