...Alli Hopa!

   Pitäin nenga olla ilo ylimmillään. Heilua, hihkua, riemuita, iloita. Kenties ryypätä ja rellestää; joita taitoja en omaa enkää osaa... Muttas, joo, siis juhlia ja juhlistaa joka tapauksessa tätä ns. työväen juhlaa, opiskelijoiden, teekkareiden, yms. juhlapäivän aaton ehtoista iltaa, sekä sitten huomenna sitä varsinaista juhlapäivää.
   Mieli vaine ei ole tällä hetkellä miteskänä mukana. Kyllä, kyllä tiedostan, että on juhlan aika. On kevät, Aurinko Armas pilkahtelee vällehen lumisten sadekuurojen välistä näkysälle; tuo tullessansa loistehen iloa meille Maan Matosille. Kohta koittaa luomakunnan vihreys ja vehreys, alkaa varsinainen kevät ja kasvun aika. Tulee kesä, kärpäset ja "köyhällekkin rikkaus" sitä mukaa.
On lämmä, on kaik hyvin.
Mieli vaine ei näe, ei tunne niitä. Tyhjää on kuin "hollin tallissa", tahi siinä kuulussa tyhjässä tynnyrissä joka kolistaa pitkin mäen rinnettä alas - kalina vaine käy... Kulakovaa ei näy...
   Mitenkä sitä voikaa ihmisen mieli olla TYHJÄ! Miten mieli voi olla TYHJÄ? Eikös aina ole mielessä jotahin? Ihminenhän on ajatteleva eläin, nisäkäs! Hyvänen aika sentäs! Pitäisihän siellä, tuolla aivokopassa, olla aina ja alvariinsa jotahin työstettävää.
On siellä kyllä, sen myönnän, kaikkea ns. arkipäiväistä, muttas ei mitään syvällisempää. Muutoin se on tyhyjää täysi, turta. Joo, se tuo turta on muuten paree ilmaisu tähän oloon ja tilaan. Olen turta. Tunnoton. Ei tunteita.
Turta ja tunnoton. Niinpä. Mitenkä sitä voikaan olla tällainen. En ihmettele kun ihmiset kertovat et on masennusta. Tätäkö se on? Ei tunnetta, ei iloa - on vaine tunnotonta turtaa.
Ja mistähän se sitten johtuu - arvanne kenkä sen...?!
   Pitishän tuota jo tällä aikaa, tähän mennessä, saada jostahin "kulmauksesta" kiini, eikös vaine?

   Muttas - hei! Kaikesta tästä ilottomuudestain huolimati: iloitkaatte oi, Armaat Lukijain miun: nyt on ilon juhla, on Klaara Vappen! Hyvää Vappua siis Alli Hopa!