... tänä pänä mukana ( jällevän kerran ) vapaaehtoistyöntekijänä kamerain kera heilumassa.
   Tiedän ettäs mikä oli/on sanoma tällaisen päivän, tällaisen tapahtuman, muttas kirjaanpas nytten siitä huolimati omia mietteitäin tästä päivästä ja nimenomaan MIUN näkökulmasta, MIUN ajatuksia, joten "kiitos-ja-anteeksi" jos tulee Mieron mietteitä jotka voivat "loukata" jota-kuta tahi käydä jonkunsen ajatuksiakin vastaan.
   Siisipä muistakaatte: NÄÄ ovat MIUN ajatuksiain!


19.9.2020.%20Yhteysp%C3%A4iv%C3%A4t%2C%2


   Latilainen risti, paavin risti, kelttiläinen risti, ortodoksinen risti, jne.. Paljon ristejä, kaik liki toistensa kaltaisia.
Onko kaikkien ollut pakko kehitellä omansalainen risti? Eikö yssi ja samainen olisi kaikille kelvannut?
   Alkujaan ristikunnalla ( siis näille kristillisen uskonnon tunnustavilla väestöillä ) on kuuleman ollut tunnuksenaan kalan kuva. Tyyliin johkin kenties nimikoituna, tatuoituna tahi vaikkas kuuleman piirettynä kenkäsen/jalan kärjellä toisensa kaltaisensa tavatessaan kasvotusten, maahan.
Jep, jep. Nyky aikana nähdään tällaisia kalan kuvia mm. autojen takalistoissa. Joo-o. Luullut olen ettäs ne ovat KALASTAJAMIESTEN... ei kun siis KALASTAJAHENKILÖIDEN tunnuksia itselleen; täsä menee kalastava henkilö. En tuota olisi osanut mitenkään yhdistää kristinuskoon! 
 
   "Älä pidä itseäsi muita perempana ( sillä kukaan ei ole täydellinen )." 
Todella hyvä sanoma, siis lausahdus. Näin miekin olen oppinut nyttemmin ajattelemaan kun on tullunna tätä iän tuomaa järkeä ja tietoutta tähän "paksuun kallooni" miun.
Ja kuten erään iäkkäämän henkilön kera tänä pänä pitemmän ajan keskustelun keskellä tuli puhetta, niin mitenkä me misään tapauksessa näin voitaisikaan tehdä? Mitenkä esim. uskonnoissa kukaan voisi sanoa että sinä olet väärä uskoinen ja mie oikia uskoinen? Kenellä meistä on oikeus tähän; "kenkä meistä on synnitön ( oikea uskoinen ) se heittäköön ensimmäisen kiven" - jos voi!
Kenkä meistä uskoo itseensä josain asiassaan niin vakaasti että muut ovat väärässä ja mie oikiassa niin lausukoon sen ensimmäisenä ääneen?!
Eiköö olisi paree sovitella. Kuunella mitä toisilla-kin on sanottavan, mitä muut ajattelevat? Kuin he näkevät samaisen asian? Ja sitten etsiä yhdessä sitä kultaista keskitietä - vaikka sen tien suoruuden kohdalta jos nyt vaikkas tietä rakennettaisiin.

   Kuulimma täsä taanoin sanonnan "isä ja poika". Mielessäin lisäsin siihen ettäs ...ja pyhähenki. En siis ajatellut mitenkään uskonnollisesti näitä sanoja ja tätä sanontaa, muttas sitten kunne tähän sanontaan tänä pänä törmasin niin mietin jottas...
"Se siitä Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä!"
Vasta aamusella ajattelin tätä "kolmikkoa" ja sitten "löydänkin" itsein yks´ kaks´ yllärin-pyllärinä samaisena päivänä tällaisesta tapahtumasta jossa puhutaan heistä. Ja joiden "takia" sitten olen ( olin ) tänään täällä vapaaehtoistöissäin.
"Tutkimattomat ovat herrain, ja Herrain, tiet."


19.9.2020.%20Yhteysp%C3%A4iv%C3%A4t%20%2


   Joku kertoi kuinka toiset uskonnot pyrkivät pitämään ns. alkuperäisen uskon yhtenä ja ainoana oikeana uskona ( "Hän heittäköön sen ensimmäisen kiven....; sanoisin mie tähän väliin, omana ajatuksenain ). Kuinka nämä uskontokunnat pyrkivät noudattamaan ja noudattavatkin, vanhan testamentin mukaista uskontoa. Heistä esim. uuden testamentin kirjoitukset ovat uutta tulkintaa, väärää oppia.
Kristinuskoiset taasen tulkitsevat, sekä uskovat, vanhan testamentin ohella myöskin tätä uudempaa "kastia". Näin sitten kristityt kykenevät, ja voivat, jutella oman Jumalansa kera. Käydä ns. vuoropuhelua Hänen kanssaan. Olla yhteydessä Häneen. Tätä kun eivät sitten vastaavasti voi nämä jyrkemmin tätä kirjasta tulkitsevat, tehdä.
   Tästä oli hyvä vertaus, ja tään MIE allekirjoitan!, se kuinka ME isovanhemmat uudistumme, "kasvamme" muoskain mukeloihimme kera. Heidän kera eläessämme ja toimiessamme.
Ja näin miekin ajattelen; ME opimme heiltä aina uutta. Josko lie uusia uutukaisia tapoja, niin myöskin ihan vaikkas vaine sanoja, sanontoja, tietotekniikkaa ja sen saloja. Pelejä, leikkejä, kieliä.... Kaikkea.
Miksikäs sitten emme voisi uskoa ja luotaa myöskin uuteen jota eteemme tulee? Vaikkas se nyt sitten olisikin josain tapauksessa vaikkas tällaista kirjoitettua sanasta johkin kirjaan ja tuhansia vuosia sitten jo?

   Toinen jutteli siitä ettäs mitä uskollisuus ( siis uskonnollisuus ) on? Se on mm. sitä ettäs tekee sen, vaikkas vaine vähäisimmänkin, teon heti eikä vasta "viidestoista päivä". Ettei siirrä tekoaan tuomemmaksi.
   Tiedä en mitenkä tätä toiset näkevät ja toteuttavat muttas näin henk. koht. ( ilman mitään uskontoa ja uskomuksia ) kyllä ainaskin mie "vannona" tämän oikeudellisuuteen, hyödyllisyyteen ja ns. paikkansa pitävyyteen.
En vaine voi jymmärtää ( ja tästä olen puhunnut Teillekin Armaat Lukijain miun, jo aikaisemminkin ) ihmisiä jotka jättävät jotahin tekemäti tahi siirtävät sen tekemisensä johkin myöhemmäksi, "tulevaisuuteen sitten..."!
Mitä se sellainen "hyödyttäisi", ketä se hyödyttäisi, ketä se "palvelisi"?
Jokin "rotihan" se olla pitää....
Uskonnossa, uskomuksisa, tahi misä vaine!

   Mietin päiväsen tään mittaan mm. sitä ettäs onkoo meidän asia opettaa, viedä uskoamme, uskomuksiamme ja uskonsanomaa, toisille? Eikös se ole jokahisen OMA asia mihkä uskoo, ja mihkä ei? Kuka on kenellekin sanomaan mitä toisen pitää tehdä, mihkä uskoa? ( Taasen tuo samainen jutska: kuka on ketäkin käskemään ja toisen puolesta päättämään? Kuka on se oikea uskoinen... kuka sen "syyttävän sormensa" voi toistaan kohti ojentaa? )
   Aina puhutaan, tuollakin, "Jeesuksesta, Kristuksesta" ja siitä kuin hänen kauttaan ollahan yhteyksissä Jumalaan.
Anteeksi vaine - miksi Jeesuksen kautta, miksei suoraan Jumalaan?
Ja sitä paitsi - ( kun ollahan uskossa, tunnustetaan uskoa jotahin niin... ) kun esim. ehtooolla ristitään käjet ja ruokillaan iltarukousta niin rukoillaanhan "Taivaan Isää"!
Jotahin ristiriitaa on siis havaittavissa?
   "Selvinnyt" on ( mm. miulle ja täsä tapauksessa ENNENKAIKKEA miulle! ) näiden esille tulleiden juttujen ja puheiden ( sekä monen muunkin ) kautaa se mihkä sielumme menee/toivotaan menevän, kunne kuolemme, muutamme täältä iäisyyteen, heitämme veivin, delaamme, astumme laiden ylitse, menemme Tuonilmaisiin, jne. MUTTAS mihkäs se meitin ruumis sitten menee tahi joutuu?
Siitä kun ei kukaan puhu, ei kerro mitään!
Onkoo siis sitten ihmisellä tällä, Maan Matosella matelevaisella, olemasa muuta kuin sielu? Ja onkoo meitillä olemasa muuta "pelastettavaa" kuin tuo sielu-parkamme? Eiköö kehoillamme, ruumiillamme, olekkaan niin väliä - mitään väliä?


19.9.2020.%20Yhteysp%C3%A4iv%C3%A4t%20%2

   "Ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessansa..." jne., enkää tuota miekään tiennä viel tänä aamusella anivarhain kun simmuin nämä omain aukaisin...
   Voi kuulkaatte jos mie voisin käyttää tään KOKO loppu ehtoisen aikain tässä tuolillain istuin ja kertoa mitä "tänään koulussa opin lapsi tummapäinen" niin sitten kenties ihan kaiken kertoa voisin.
Muttas aika on vaine aina rajallinen, ja teidän hermonne viel ( kenties ) rajallisemmat, Armaat Lukijain miun - sori - jotenka kerron nyt sitten vaine viel yhden pienen osasen tästä kaikesta:
   Se että on olemasa "korkea lentoista kulttyyria" ja korkea-kulttuuria niin tänä pänä saimma kokea ( kaiken muun ohessa ) tätä jälkimmäistä!
Sopraano Eeva Hartemaa ja tenori Timo Turunto - WAU!
En koskaan, en ikinä, en kuuna, ole ajatellutkaan meneväni mihkään misä tällaista kuulla saisin, ja ettäs siitä viel nauttia voisin?
Nyt pitimmä sanani ja ajatuksein nämä syödä kirjaimellisesti. Totesimma itse astistille toiselle näistä hienoista ja taitavista artisteista, ettäs wau ja kiitos! "Nautin sieluin syvyyksistä asti - kiitos"


   PS. Uskon itse. Muttas se mihkä uskon - se ei liene kuulu ( teitääksein ) kellekkään.
Se mitenkä uson - ei myöskään.
   Muttas kuiteskin täsä/siinä samalla myöskin: "Ajattelen, siis - olen olemasa."