...ja hivenen jotahin siitä makian vierestäkin, noin parin viikon ajalta.
Kotoisia askareita Humisevanharjun tuvan katon alla. Ajalla kun maailma musta on, eikää mikään maistu, mene alas nasuun piskuiseen...
Perunaliebuskat kaikista niistä potuista jotka sitten jäivät "seisomaan" jääkaappiini kun ei vaine nälkä ollunna minkähän lainen.
Päätimmä siis "ratkaista" "ruokahävikkini" tekemällä niistä potuista nää -liebuskat. Laittelin pakkaseen; kyl ne sieltä sitten aikanansa joskus JOKU syö...
Sitruunapiiraita ihan tavallisia; maidotonna kylläkin.
Tääkin sellainen kun "piti tuhota " jälkeen jäävää...
Sitä leikkaustain vuottaissa pitimmä nyt sitten olla ilman kaiken maailman vitskuja ja luontaistuotteita. Siin sivussa sitten myöskin ilman aamuisia smoothieitanikin KOSKA niihin kun aina olen laitellut myöskin nuita luontaistuotteita sekaansa. Ihan siis sellaisia kunnollisia jutskia jotka eivät ole ns. huu-haata, muttas kun pitimmä nyt sitten jätellä poies nekin, niin jäivät myöskin koko smoothietkin poies vähäksi aikaa.
Ja siksipä siis jäivät myöskin loput sitruunaiset jälkeensä käyttämäti. Mitäs teen? Mitä niille voisin tehdä? Hävikkiin kun ei pirtain anna laitella....!
"Sitruunapiiraita! Jee, niitäpä sit teen." ... ja kun niitä sitrussia oli sen verta paljon niin teinpäs sitten useamman piiraan - jaella naapureille, tyttärellein ja ystävällillein. "Jeps, jeps."
Tattimus-tatti -piirasta ( Kaiketon pohja, muttas täytteessään lakton juustoa mukana ) vaiheessa sellaisessa että jotahin nasu piskuinen vaatimalla jo vaati, omakseen saada.
Teimmä pellillisen ja laittelin varuilta "pahan päivän varalle" pakkaseen suurimman osasen.
Ja hyvä kun taasen laittelin, sillä tuossa seuraavalla viikkosella jo käyttöä oli eväiksi muutamiksi, Töihin urettuain... Tosin muutamana päivänä en/emme kerenneet edes kaffee- tahi ruokataukojakaan pidellä....
Tyttärein 24/7 tilasi miulta kakkusen omien halujensa mukaisen:
"Keksipohja, suklainen juustotäyte. Mansikkahilloa väliin ( laitoin keksi pohjan päälle tään hillon ) ja päälle kinuskinen päällinen."
Pohjan tekijää en muista - kumpi tään meistä teki...
Kinuski-puolukka-juustokakku, gluton, lakton, ja...
Välissä, aina öiseen aikaan, kerkesin jotahin ajatella:
"Tiedättekö mitä?
Miepä tiedän ja kerron sen nyt:
- made by me 2020 -
... ja sitten taasen päiväksi Töihin:
Appesiinitäytekakku, puolukka tvistillä, lakton.
Mutakakkua, gluton, maidoton.
Ja hajatelmia sitten taasen päivän yhden päätteheksi:
"Pitääkö olla "lievästi hullu" vahi peräti sadomasokistinen... kun Töissä duunaan:
Ihanasti asiakkaita - ei tarvihde todellakaan miettiä et mitä tekisi seuraavaksi, vaan pitää miettiä että MIKÄ huutaa tekijäänsä ensimmäiseksi kiiruuslistalla.
Ihanaa kun ei tarvitse miettiä MITÄ tekisi, vaan alvariinsa on tekemistä - ei tarvihhe funtsia ettäs kun keksisi jotahin...
Sen verta asiakkaita ettäs ei kerkiä "aamenta sanoa", eikä paljoa taukoakaan lykätä välleen; ei tarvihhe "lonkkaa vetää".
Eikä täten tarvihhe ehtoon korvalla miettiä kotia päästyä ettäs mitähän sitä tekisi; vetää vaine lonkkaansa, kroppa vaaterissa ja koivet mahd. ylhäällä."
Kunne koitti päivä tällainen:
2014 tyhjän pesän -syndroomaa...
...ja mie mietiskelen valokuvain näitä, ja monia muitakin tuon aikaisia katselessain, ettäs JOS voisi vaihtaa aikaa, päiviä menneitä ( vaik kuin tavataankin yleensä sanoa "ettei päivääkään vaihtaisi poies" ), niin HITTO! Mie kyllä vaihtaisin!
En sen takia ettäs jotahin halajaisin tehdä esim. paree kuin mitä olen tehnyt. Tahi ettäs sitten siten muuttaisin elämäin tään kulkua jotenniin. Ei, en sen taatta vaan siksi koska...
Haluan kokea KAIKEN sen, aikojen näiden väliin jääväisen, elämäin UUDELLEEN! Ihan jokahisen kohdan, ajan, tapahtuman. Ihan kaiken! Jokaisen hetken, tuokion, ja mokankin. KAIKEN sen ja tuon.
Voi kun voisikin... Haluan uudelleen! Haluan kaiken sen, ja kaikki ne ihmiset jotka täsä välissä Elämäni Reppuseen ovat tullehet - ja osanen jo sieltä lähtenytkin... Muttas kuiteskin; Kaikki se, kaikki he!
Pomo ikuisti miut aamusella kun mie meuhkasin Töihin juuri tultuain.
Pyysin Pomoa ihan vasiten ikuistamaan miut sillä miulla oli kerrakin ns. väriä ylläin aikaslailla!
Ja sehän sitten taasen johtuvi juurikin tänä kyseisenä aamuna siitä, ettäs se oli sit muuten EKA pakkainen yönseutu tällä levelillä ollunne mennä yön aikaan!
Paukkunut oli kystä kyllä. Pannut parastansa. Ja kera Tuittupäisen Tuulosen sitten tuta anteli Maan Matosille, Kulkijoille Kummallisille - niin jotta pitimmä vällyjä lämpimiä laitella ylle jos mieli stallade esim. vaikkas Töihin.
Lakka-juustokakku jonka pohjan, massan, teki pomo, ja mie sitten koristelin. Lakton.
Ja tuli sitten aika viimeisen päivän, päivän kiireisen jolloin myöskin sitten leipoiltihin:
Luumu-kanelinen, suklaisella massalla täytetty, täytekakku. Suklaapäällisellä ja luumuhillolla täytettynä, lakton.
Omenainen täytekakkunen kinuskipäällisellä, lakton. Muistaaksein Pomon tekemä pohja.
Tään kyseisen päivän aloitin ensin keittämällä tuon suklaakakkusen päällisen liedellä olevaisessa kattilassa.
Sitten otimma ja keittelin tähän omenaiseen kakkuun omena töytteen vereksistä omppu-pompuista...
Sen jälkehen sit keittelin Valiljakastikkeen Pompon tekemille Puolukkapiiraille...
Ja sitten... niin sittenpä ei sit muuta keitettävää vaan vaine kaukn tekoa;
Luumu-vaniljainen täytekakku luumuhillolla, ja mantelirouheella koristeltuna. Gluton, lakton.
Päivän pääteheksi sitten seuraavaa päivää varten aluille juustokakkunen...
Alla mintun makuisista kekseistä pohja.
Alimmaiseksi kerrokseksi valiljainen juustokerros ja...
...päälimmäiseksi minttuisista Pätkiksistä ja suklaasta tehty juustokerros.
Pomo sitten hoiti koristelun kussa kakkusein tään aukaisi.
"Palu arkeen" ja kotio hommille taasen:
Ehtoon korvalla jo aluille laittelimma Kaikettomien leipästen taikinaisen ja tänä aamuna sitten leivoin sekä paistoin:
Nyt sitten ajattelen aivoillain, halatelmia harhaan hajelleen hajoten hahmottelen, ettäs mitäs siten? Mitäs nyten taaen?
Aika tuo mennyt on Töissä nytten. Ainakin joksikin aikaa ihan pakostakin: paikka ei ole täsä auki, kunne sitten joulun tulla jolkotellessa, jällevän. Ja itselläin jos vaine tuo leikkaus onnaisi täsä; saikkua tulossa sen jälkeen.
Muttas kun siltikin tuntuisi että jotahin pitis saada aikaseksi! Jotahin, muttas mitä? Mitä sitä kehitteleis? Mitä olis paree tehdä?
Kommentit