Eilennä, juurikin eilennä, päätimmä mie lähtiä kauniihin kevättalviseen säähän Taiv aanrannanmaalariksi kun kerta niin tuo Aurinko Armas kiloansa tuhlasi ilmoille iloksemme Maan Matosten - miksen sitten miekin iloon tuohon ryhtyisi?
Kimpsut ja kampsut kokohon ( täsä tapauksessa, juurikin eilennä ) vaine kamera"pakki" harteille ja menoksi.
Mietin ensin vaine jotta mihkä, mihkä tieni tuo eilennä veisi? Kotikonnuille tutuille? Ei, sinne on matkaa ja polttoaine maksaa... No, sittenpäs sit Väisälänmäelle, tuonne kansallismaisemalle tutulle jota polku tuo polveileva kiertelee ja kaartelee? Jep, sinneppä siis; siellä kun EI ole koskaan ketään samaiseen suuntaan kanssamatkustajaa eikä vastahan tulevaista "vastarannankiiskiä" vaan aina saapi ylhäisessä ykseydessään käyskennellä! "Jep, sinneppäs siis oi, Hepo Hopiain - karautamma sinne!"

92027011_235598140923857_268064394018448

Kotvasen kuluttua perille tuonne mäen tuon kupehelle saavuttuain PETTYMYKSEN kovan koi. Siellähän oli nytten väkeä kuin parhaallakin markkinatorilla! Parkkinen paikka tuo kuvassain täsä näkyväinen tupaten täysi, ihmistä lappoi tuolta ylärinteeltä alas, ja autossakin näytti jokunen istuvan sisuksissaan!
Ei, ei kiitos, miulle! En halua tuonne toisten joukkohon sakiaan, ja kenties "tarttuvaiseen", vaan tulempahan sit joskusta uudemman kerran kun mahdun paree joukkooni itseni ykseyden. Sillä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteenhän mie ( nyttenkin ) nimenomaan "tähtäsin".
Pyörsin nokkain, turvan käänsin Heposein, ja karautimma sittenkin suuntaan alkuperäisen: kohti kotikontuja tuttuja noita.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%281%29%20

   Heponen Hopiainen parkkiin tuttuakin tutummalle paikalle kylän tämän keskustaa ja ei kun vaine mirs-mars matkahan käy Mummero piskuinen.
   Tää.... tää näky "komia"... Oi - ei! Miski... niin miski, sitä tietää saanen en koskahan sillä kukapa se miulle syitään tulisikaan selittelemään kun en kuuluvainen mettätilkulle tälle mikään ole... Muttas siltikin; miski kaadettu on tämä täsä olevainen mettäpalanen maankamaralle?
Paikka tämä paikka sellainen on joka oli AUKKONA silloin aikoinaan kun yli neljännen vuosisataa ME tänne tultihin asustelemaan. Sitten tähän kasvoi horsmat, pensaikot ja VATUT! Vatut joita sitten käytiinkin useampikin vuosi perätysten poimimassa tästä-kin paikasta läheisestä.
Aika kului, mettä kasvoi - näreiköksi muuttui. Jokunen puu siellä, täällä ylimmäisenä muttei varsinaisena metsänä kuitenkaan. Ja nytten, nytten sitten se/tää näreikkö ( sillä kuvan mettä täsä ei kyllä vielläkään ollut! ) onkin kaadettu? Miski? Eihän siinä ole järkeä; näreikkö laittaa alas kun siihen olisi ensin voinut kasvattaa kuvan metsän?! Vahi onkoo nää nykyiset mettätalous"direktiivit" sitten aivan jotahin muuta kuin mitä itse tiedän?
Sitä paitsi, sitä paitsi, nyt ovat sitten täsän aukon laitamilla olevaiset pihapiirit aivan näkysällä tuolle läheiselle ISOlle tielle. Kaikki "äkä ja mölö" kuuluu sieltä nuille pihoille. Kaikki se liikenne, äänet.... äsh! Ja muutenkin... eikä!

   Sanon täsä nyt ja näin:
   Nämä kaikki valokuvani nappasin nytten tällä reissullain siten etten ketään loukkaisi, en astuisi kenenkään yksityisyyden ( omaisuuden ) jarpaille. Yritin ottaa valokuvani nämä siten että kuvani nämä olisivat ns. maisemallisia valokuvia mutta siltikin näitä maisemia ja tienoita hyvin kuvaavia.
Sillä jos olisin valokuvanut monen näistä valokuvistain hivenen "vielä toiseen suuntaan" niin silloinhan miun olisi pitänyt käväistä itse kultakin asianomaiselta kyselemässä julkaisulupaa näihin. Muttas kun se ei nytten vaine ole tällä hetkellä mahdollista; ei saa mennä tapamaan toisia ihmisiä. "Pysy kaukana toisesta. Ja jos menet tykö niin pitää olla painava syy siihen." Eikä valokuvaaminen mikään tällainen painava syy nyt taatusti ole!
( Ja paikka on Mikka, Alapitkä. Lapinlahden kunta, Savolax. )

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%283%29.jp


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%284%29.jp


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%285%29%20

   Ihanuus... näin valokuvaajan silmin katsottuna.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%287%29.jp

   Löytyi "Koira WC" matkain tään varrelta. Ei koira-facebook, kuten löysimmä mennä kesänä tuolla Kalakukko city go-go:ssa käydessämme pirpanoihin kera, muttas onpahan vaine ihanainen oivallus tääkin.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%288%29%20

   Näitä ihania hetkiä ja maisemia matkalla tällä.
   Tiedä en miksi mutta miusta juurikin nää tällaiset maisemat, kohdat tiellä tällä, ja teillä yleensäkin, ovat sellaisia paikkoja, kohtia ja hetkiä jotka viehättävät kovin.
On hetki joka lupaa paljon; "Etpä muuten tiedä mitä tään kumpareen, mäen, mutkan, takana on?"
On hetki joka haastaa mielikuvituksen käyntiin: "Mitä kuvitteleisit tään jälkeen esille tulvean?"
On hetki joka lupaa paljon: "Juurikin TÄÄN kohdan jälkeen maailma "AVARTUU"! "
On hetki joka pitää sisällään yllätyksen tietämättömän: "Sitäpä tiedä SINÄ et vielä...."
Niin paljon kymysyksiä, niin paljon arvailuja, niin paljon mielikuvitusta ja - lupauksia.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%289%29.jp


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2810%29%2

   "Minne?" - tämä täsä paikka viittoineen jonka ohitse ei vaine pääse valokuvaamati....

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2811%29.j


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2812%29%2

   Tie vie, tie tuo, muttas ainaskin se mukavasti mutkittelloo...

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2814%29.j


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2815%29%2


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2816%29.j


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2818%29.j

   Sielu lepää, hiljaisuus "humisee" korvissa.
Siltikin ei mahda mitään, vaik tää tällainenkin talvinen maisema lumisine jääpeitteineen onkin kaunista katseltavaa niin siltikin.... silti sitä muistelee ja VUOTTAVI kesäistä aikaa: 

2017.7.2.%20Alapitk%C3%A4ll%C3%A4%20kes%

   Heinäkuu 2017.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2819%29.j


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2817%29.j


2017.7.2.%20Alapitk%C3%A4ll%C3%A4%20kes%


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2820%29.j

   Lunta valkoisen puhuvaa on viellä paikoin ihan mietoksiksi asti. Vasiten näin ravin penkalla...
Oli tosin tinkin päällä "huttua" tuota valkiaa ihan "omiks tarpeiksi". Ja osaksi sitten jo sorakolla, vellinä oikein.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2821%29.j


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2823%29.j

   "Vettä ( ei maata ) näkyvissä!"
   Monet kerrat sitä on tullut tassuteltua täänkin kohdan ohitse ja aina manattua jotta kun olisi nuo risukot poiessa edestänsä...
NYT oli - poissa! Wau, "rispekt" hänelle joka sen oli tehnä! Todella "rispekt"! Pääsee maisema tääkin nyt paree esille.
Kuten muuten mietin täsä käyskennellessäin niin nytten ovat parin vu´uen sisällä itsekukin maanomistaja näköjään tälla saitilla/raitilla käyneet lävitsensä rantaosuuksiaan ja peranneet pusikoita niiltä poies. On muuten ihananuutta suurenmoista. Vasiten kussa kevät ja kesä saapuu levelille tälle. Oi... malta tuskin en vuottaa sitä aikaa jo....

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2824%29.j

   Kuikkaus taakse päin.... tuolta tulin...

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2825%29%2

   Täsä paikkaa kopasin "valokuvausta".
Kuvasin ensin ns. avaramman näkymän ( tästä viereltä tätä paikkaa, tuosta vasemmalta puolelta tätä kuvauspaikkaani ) jossa ei kulkisi tuota puhelinlinjaa olleskana. Mutta mahtunut ei "kuvallansa" se valokuvaani vaan jätti silloin osasen linjaa tuota täsä valokuvassain näkyväistä oikiaan ylänurkkaukseensa. Maisema oli hyvä muttas kuvaa sitä katsoissa linja tuo hyvinkin häiritseväinen olemas olollansa.
Jotenka sittenpä siis tällainen valokuvanan: ihan rehti ja reilu kuvaus Suomalaisesta maalaismaisemasta sen erinäisine pylväineen ja johtoine ylittävine. Kuvanen ei ole niin "avarainen" muttas on sitten näin jälkikäteen aivan toista, ja helpompi, katsella sekä ihastella.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2826%29%2

   Kylänraittia mutkittelevaa, viettävää ja vierittävää, josta sitten tuolta piskuisen mäkisen harjanteelta....

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2827%29%2

...avautuvi näin hienot maisemat "kaukaisuuteen", vastarannalle tuolle näkyväiselle.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2828%29.j

   Mitä olisikaan tämä tällainen Suomalainen maalaismaisema ilman näitä nykyisiä johtoja ja piuhoja ylittäviä sekä lävitse käyviä.... kuten valokuvissain näissä molemmaisissa?

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2829%29.j


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2830%29%2

   Katse taakse: "Ka´ mitähän siellä tuonkin mutkan takana olikaan...?", juuri sieltä tulleena kyselin mielessäin....

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2832%29%2

   Ei ketään, ei kukaan - vaine mie.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2834%29%2

   Pieni niitty.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2835%29%2


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2836%29.j

   On täällä-kin elämää!
Jonkusen hivenen isoman tipusen jarppi-jäljet pinnalla maan.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2837%29.j

   Täältä tuonne...
...ja tuolta tänne....

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2839%29%2


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2840%29%2

   Voi ettäs mie niin rakastankaan juurikin tätä tietä!
Rakastanut olen jo sen... vuotas... no, ainaskin sen - kohta 40vuotta!
   Muista en olenko kertonut aikaisemmin ( vaikkas aikas paljon sitä miekin näköjään muistan... ) muttas kerron ainaskin nytten:
   Olipa kerran vuonna... No, se jääköön salaisuudeksi muttas aikana kuiteskin sellaisena että tyttöpää vielä olin.
Olimma Lavantautia parantelemassa siksoin yhden kera ns. paikallisella tanssilavalla ( siihen aikaan kun vielä oli tanssilavoja MELKEIN jokahisella kylällä voimissansa! ) 
Siellä parkkipaikallansa katseltiin aikamme että mitenkä on, tuleeko porukkaa ja ketä tulee tanssimaan? Tulevatko juurikin HE jota sinne vuotamme tanssittajiksimme, vahi... lähdetäänkö toiselle lähi -lavalle? Ei hääppöiselle näyttänyt...
Paikalle saapui kuiteskin yssi "minun" tanssittajani ja siinä tuumailtiin taasen sit hänen kera tovi puolin ja toisin jotta mitä tehdään? "Jäädäkkö vahi ei?"
Päätimme lähteä tutkailemaan sitä toista -lavaa ja tehtiin "pesänjako": meidän kyytiin, meidän autoon, siksoin tämä ja yksi tyttökaverimme. Sekä mie tähän tämän tanssittajani kyytiin - ja ei kun menoksi. Me edellä ja sikso tuo ratissa olevainen takanamme, jäljessämme.
Tämä tanssittajani vanhempana ihmisenä, ns. paikkakuntalaisena tietä tätä kyseistä pitkin oli ajelut jo ns. iät ja ajat jotenka hänhän tiesi ja tunsi mutkat, mäet, kurvit ja kaarteet tään "kuin omat taskunsa". Lie osaksi ollut hiven näyttämisenkin halua mukanansa muttas ottipa tämä kuskini tuoloinen taatusti jokahisen kurvin, mutkan ja kaarteenkin haltuunsa ihan tosta vaine ( kuten miekin sitten aikanaan kun nuorna hurjapäänä yssin tätä pikin lesettelin ja annoin mennä vaan - ei enää nytten, ei.....! ).
Mie siinä hänen vierellänsä "apukuskina" haukkasin jonkusen mutka-mäki -yhdistelmän kohdalla henkkevä sisuksiini antaamuksella. Kenties hivenen josain paikkaa ääntäinkin äänehen kun sen verta rivakkaa oli matkan tuon teko silloin. Ei siin mitä - matka taittui hyvin ja perillekkin päästiin sujuvasti muttas...
Sikso-rukka tuo jäljestämme ajavainen, isämme auton ratissa, varjellen toisen omaisuutta, ja nuorena tyttöpäänä kiel keskellä suuta ajaissa, yritti kovin pysytellä perässämme moisessa vauhdissa. Siinä oli kuuleman se kyydissään olevainen ystävämmekin hivenen haukkonut henkkevään ja ääneenkin lausunut sanasen sekä toisenkin kun "mutkia suoriksi" olivat opetelleet laittamaan. Näin jälkikäteen sanottuna on siinä ollut sisko-likka helisemässä kun kannoillamme yritti pysytellä....!
Ei tainut sikso tiehen tähän silloin paljoa ihastua - mie ihastuin, rakastuin.

2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2841%29%2


2020.4.5.%20Mikkan%20raitti%20%2842%29.j

   Vielä viimoinen "maalaismaisema" ja "kirjan kannet kiinni".

   Hyvä kun tuli lähdettyä. Hyvä kun hiljaisuutta löysin.
Se kun oli tosiaankin ylläri-pylläri aikasmoinen kun oli tuo kansallismaisema nuinkin "miehitettynä". Paikka joka tavallaan autio ja avoin onpi? Käyskennellä siellä on saanut AINA yksin...
Nyt varmaan tää pandemia jyllääväinen sen aikaan sai? Kaik haluaa johkin muttas kun ei kaikki ihan kuiteskana "korpeenkaan" halua mennä, tahi ei tiedä mihkä voisi mennä? Ja kuiteskin kun kaikki jotahin, jonkin asteista "elämystä" halajaa tään kaiken rajoitteisen ajan syövereissä. NIIN se on sitten tuo valmiiksi viitoitettu, tuttu-ja-turvallinen, ulkoilureitti likellä keskustaamme.
   On/olipahan edes piskuisen helpotusta tähän jatkuvaan kaukokaipuuseen, haluun lähtiä ja mennä - johkin. Edes hivenen saapi "lääkitystä" matkakuumeeseen tähän kalvavaan sisuksien.
Niitä "parempia päiviä" vuottaissa...