Meillä jokahisella on oma joulummo. Jokahiselle "sen ainoan ja oikian joulun tekee" jokin tietty juttu. Jollekkin se on vaikka ensimmäiset piip-parit ja niihin paiston tuoksu. Jollekkin joulutorttanit, toiselle ripsipuuro - jollekkin joku muu. Mutta joka tapauksessa se on sellanen joka antaan tunteen että nyt on joulu. Nyt se on tullut. Ilman sitä asiaa ja sen tuomaa tunnetta ei tule eikä ole joulua. Ei sit millään. Oiskoo tää tilanne ja tunne mahollisesti vähän samanmoinen kun jos suomalainen menee joulun tiemeeksi jonnekkii ulkomaille ja sit sielä viettää joulun aikaa? Ouvossa ympäristössä, ouvot immeiset ympärillään, outoineen tapoineen ja puitteineen. Ei se vaine tunnu joululta. Ei sit millään - vaik mitenkä oiskii joulun aika.

Tässä tänä jouluna tajusin että miullai on "se jokin". Se ei ole ne piip-parit.

2014.12.6.%20Piparit%20%285%29.jpg

Sillä tein jo taikinaisen sellaisen, leivoin kera pirpanaisten - ja paistoin. Ei, ei se ollut ne: ei tullut joulun tunnetta. Joulutorttaneita ei hirveesti tee hinku... ripsipuuro - no jaa: ei ihan ihku. Eikä se taatusti ole joulukuusikaan koristeineen; huomasin nimittäin tään mahottomuuden aivan konkreettisesti tässä yönseutuna...

 

    Laittelin eilen päiväs-aikaan lattiallein, tohon niin ku sopivaan paikkaan ns. oikian joulukuusen. Tosin teko-sellaisen... sen joka on joskus kauan, kauan sitten ollut käytössämme kun oli nuoriso viel pienempänä ja kotosallai. Laittelin siihen ihan ehta pallotkin. ( En nauhoja! ) Tosin ne pallot ovat olleet ain miun tapauksessain vähän niinkuin toisenlaiset....

10.12.-13.%20joulupuu%20%281%29.jpg

Sit kattelin sitä kuusta yönseuvun tossa tököttämässä ja aamun tuntien valjetessa ( päivä ei viel paistanna mut siis mie ite avasi silmäin - noin klo.3.30. ) tuumasin et ei, ei toi ole miun! Ei miun jouluin ole tuollainen. Ei ole ollutkaan vuosi kausiin.

Joten otimma eilen lähistöltä "varalta" laahaamani ja tuonne suihkuun kuivumaan tuomani oksain ja aloin sahailla sitä sopivaan mittaan. Ka´ kunne olin sen "pätkinyt" sopivaksi niin sit hain isot porrastikapuut tuolta talonyhtiön yleisistä tiloista tupaani miun ja ei kun katonrajaan kiikkumaan ehtoinen emäntä, tupasen haltija tämä, kätevä ja tekevä.

10.12.-14.%20himmeli%2033v%2C%20ja%20jou

Sinneppä se nousi jouluoksain miun. Taasen. Kuten on noussut, ja ollunna nyttemmin jo monina, monina edellisinäkin jouluina. ( Ja Pääsiäisten aikoina oksansa omansa. ) Kurkottelin yläilmoihin porrasjakkaralla omallain kuin talonyhtiönkin ja niin vaine sinne sain kaiken tarvittavan. Nyt siellä keinuvat sulassa sovussa erivärisistä papereista tekemäni hyrrämäiset koristeet, pikkuisen kimaltelevat erikokoiset lumihiutaleet ja muutamat jääpuikotkin. Nätisti pyörivät ittesä ympäri ilmastointikoneen ilmavirroissa. Pikku hiljaa, hissukseen, kauniisti.

 

   Ihanainen varjohimmeli seinälläin...

10.12.-14.%20himmeli%2033v%2C%20ja%20jou

 

10.12.-14.%20himmeli%2033v%2C%20ja%20jou

...ja aito, alkuperäinen tässä. Eilen ehtoolla laskeskeltiin äitini miun kera että tällä tekemälläin himmelillä on muuten ikää jo noin 33 vuotta! Aika kunnioitettava ikä himmelille. Ja vasiten kun sitä ei ole tässä välillä kopeloitu tahi entrattu mitenkään. Se on ihan ehdassa, alkuperäisessä kuosissaan.

 

   Joulu on Herramme, Jeesuksen Kristuksen, syntymäjuhla. Maailmaamme tulonsa juhla.