Niin kauan kuin mieleni miun kantavi, elikkäs tään ajan kunne olen asustanut tätä Humisevaaharjua, on miun tehnyt mielein saada tupani yhteen seinäpätkään jotahin. ( Tästä olen aikaisemminkin jutellut, tätä olen täällä pohtinut. ) Se ettäs mitä se sitten olisi niin sen pohtimiseen on mennytkin koko tää jo neljä ja puoli-vuotinen kausi! En olekkaan kuin hivenen miettinyt?
Olisiko se maalia ja jos maalia niin mimmottiis värillä? Jos tapettia... kuka sen miulle tuohon laittaisi sillä itse en ole viel tapetin taitajaksi ryhtynyt kertaakaan? Entäs sitten jotahin muuta - mitä?
   Nytten täsä vu´uenvaihtehen jälkeen "sain valaistuksen" ja päätimmä ettäs piirustaa siihen aivan itse. Mitä... siitäpä sit tulikin seuraava pulma... mitä se olisi se piirustuksein. Mietin, mietin ja mietin, kunne sekin "valkeni" ajatuksissain. Valmihit suunnitelmat, valmihit "piirustukset" aivoissain, mielein sopukoissa ollen, aloitimma hommain tämän tosa helmikuun alussa. Elikkäs eihän täsä mennytkään kuin - pari kuukautta! PÄI-VÄL-LEEN.
   Muttas jos lähtökohdaksein otinkin valmista saada niin tottahan toki ain on pitänyt ottaa huomioon ettäs on muutakin elämää vaikkakin useimmiten piirustinkin 6-8tuntia päivässään! Esim. jokunen päivä muoskain mukelot tykönäin, tyttärein 24/7 tykönäin, asioiden hoita-päiviä, mökillä käyntiä, valokuvauspäiviä, siivouspäiviä, jne., jne.. Ja tietty "lakisääteiset" n.5-10min. kaffee/Pakuritee- tahi ruokatauot siin välissä muutamia kertoja piirustuspäivässään.



2019.2.8..jpg

   Tästä lähdin liikenteeseen. Täsä ekat hahmotelmat tulevastain.
Huomaa nuo kaksi "pistettä", kaksi entisten asukkaiden seinään tekemää taulun- tahi jonkin sellaisen muun -kiinnitysreikää...

2019.2.10%20%281%29.jpg

..ne "hävisivät" tuonne kukkasien sekaan ollen kahden kukkasen keskiöt. Nyt niitä ei sit enää nävy, ne eivät "pistä simmuun".

2019.2.18%20%282%29.jpg



2019.2.23..jpg

   Keskiön, lähtökohdan, jälkehen hyppäsin kattorajaan muodostain sinne tällaisen kukkavanan.
   Se että mie tuonne ylös kurkottelin ja sinne raapustin, ni se vaati ensinnäkin muutamia järjestelyjä.
Raahasin ain ekas´teks´ "aikojen alusta" asti ( ajalta jolloin muoskain miun viel ihan pieniä olivat ) matkassain olleen kirstun tuohon alapuolelleen, sit asettelin sen ylle yhden vanhoista, puisista, perinnetuolistain, ja sitten vasta kapusin sinne ylös seisomaan käteni ojossa n.240cm korkeuteen asti ( katto on n.260-270cm korkeudessa ). Tälläinen tynä-Mummero á la Humisevanharjun: "pituutta" viime mittauksessa 160cm ja yhä vähenee, yhä valuu kasaan... Ja siltikin - kaikista näistä apukeinoistain huolimati -  miun piti niskain takakenossa olla koko ajan ja se se vasta kyrsi. Niskat kipeänä...

2019.2.26..jpg



2019.3.8.%20Sein%C3%A4..jpg

   "Leviää kuin Esterin eväät."....

2019.3.9.%20sein%C3%A4..jpg


  
   Täsä yhden päivän, yhden tovin, Humalan oksasen piirtelystä aikajanaa:

2019.3.11.%20Humalan%20kasvatus%201..jpg

   Ensin okasn tuon runkoa...

2019.3.11.%20Humalan%20kasvatus%20%202..

...sit siihen lehdykäiset...

2019.3.11.%20Humalan%20kasvatus%20%203..

...ja lehtien näiden ruodot...

2019.3.11.%20Humalan%20kasvatus%20%204..

...sit viel kukkaset...

2019.3.11.%20Humalan%20kasvatus%20%205..

...ja kaikkien näiden varjostukset. Sit valmista tuli. Ainakin mielestäin...



2016.5.27.%20Luova%20Puu%C2%B4lla%20%289

   Täsä sitten näkyy yhden Maksaruohon kukkasen malli ja siitä sit miun piirtämäin kukkanen yhdes kolkassa tätä Kukkaispuutain.

2019.3.14.%20sein%C3%A4%C3%A4%20%281%29.



2019.3.14.%20sein%C3%A4%C3%A4%20%282%29.

   Siit se kunne vaine aikaa antavi...
   Ja "alustain" tää myöten myöskin antavi, sillä kun tämä nyt oli ( on ) jotahin, jonkin sorttista, lastulevyä... kipsilevyä... joka päällystetty jollahin asiaan kuuluvalla paperipinnoitteella on ja sitten viel vosekittu maalilla tuolla valkian värisellä, niin olihan ( onhan ) se aikas haasteellista piirtää lyijärillä pintaansa tuohon.
Toiseen kohtaan piirtelin ihan sujuvasti kuin vettä vaine soljuvasti pintaa kallion laskettelisin muttas sitten taasen kohtaan toiseen oli kuin olisin liukkahalla jäällä yrittänyt astella: ei pysynyt pystyssä kynäin milläskänä, ei jälkeä jättänyt olleskana.
Oiskoon aikoin alussa, silloin kun tätä asumusta rakennettu on, paikattu ja paklattu niitä liukkaita kohtia esim. pakleilla alle maalipinnan tuon, niin että siihen muodostunut on sellainen hyvinkin luistava, liukas, pinta, jota ei ns. silmällä erota ennen kuin siihen sit kynästä lyijyistä "tarjoaa" niin johan luistaa? Sit taasen ne normi kohdat... niin, ne nyt sitten normi kipsilevyn pintaa ovat.



2019.3.16.%20%20%282%29.jpg

   Päivän niin-ja-niin-monennen yksityiskohtia...

2019.3.19%20%281%29.jpg

   Krassin kukkanen yllä ja jonkusen Pavun varsi kukkasineen alla.

2019.3.19%20%282%29.jpg



2019.3.19%20%283%29.jpg

   Täsä vaiheessa luulin jotta nyt alkavi olla yläpuoli valmista mutta myöhemmin osottautuikin ettei se niin ollutkaan: viel piti "palata astialle" uudemman kerran lisäten päivän rupeaman verran kukkasia sinne ja tänne - etenkin tuonne...

2019.3.24%20%281%29%20%E2%80%93%20kopio.



   Muttas kun ajattelin että katsotaan nyt kuitenkin ekas´ teks´  ni aloitimma sit ( siltikin ) itse rungon kantavaisen teon tälle puullein:

2019.3.24%20%284%29.jpg

   Kuin "syssyn ensi lehdykäiset" olivat nämä Muraatin ensimmäiset lehdykäiset seinälläin tällä.

2019.3.26%20%283%29.jpg

   Muraatti valmis ja sit...

2019.3.27%20%282%29.jpg

... siihen viel Villiviinin oksistoa täl viisiin kera Lettosiipisammaleen.
   Se muuten niin tästä rungosta kuin myöskin tuosta itse puun "puskasta", sekä myöhemmin juuristonsa mättähän kasveista, niin nämä kaik ovat ihan todellisia kukkasia ja kasveja! Kaikilla on mallinsa, esimerkkinsä täällä Suomemme maassa. Ja melkeinpä sanoisin että suurimman osasen näistä olen itse ikuistanutkin valokuvaten itsellein taltehen.
"Puskassa" ovat edustettuna pääasiassa perennakukkaset, rungossaan kaiken maailman köynöstävät kasvit ( kuten myöskin sit tuolla myöhemmin nähtävät "roikutkin" "puskasta" ) ja mättääsään sitten luontomme kasvit.
   Joskus on tullut opiskeltua elämäin aikana erinäisistä kukkasista jotahin, ja sit elämäin varrella valokuvattua niitä enempi tahi vähempi... muttas nytten kun näitä piirustin niin "opimpas" erään jutskan näistäkin täsä ( "Ei oppi ojaan kaada." ): Useimmat kukkasista omaavat viisi terälehteä. Jotkut kuusi. Hyvin harvoin on kahdeksan terälehden kukkasta, ja EI koskaan seitsemän - tai ei ainaskaan miulle vastahan muistini mukaan sellaista tullut! Toki on sitten sen "millonan" terälehden omaavaa kukkastakin olemasa, kuten esim. erilaiset kakkarat, Auringonkukkaset, tms., mutta ne ovat sit asia erikseen.

2019.3.28%20%282%29%20%E2%80%93%20kopio.

   Viel runkoon hivenen Mustasilmäsusannaa, ja tuonne sammalmättähän alle pisku, piskuiseen, pesään oma asukkinsa: Pöllö kera naapurinsa Nämänäkin. Nämänäkki nimitys kantaa juurensa aikaan "muoskain miun pieninä"; joku heistä kekkasi alkaa kutsumaan hämähäkkejä Nämänäkiksi.

2019.3.28%20%281%29.jpg



   Mättähän kasvattelua:

2019.3.29..jpg


2019.3.31..jpg


2019.4.2%20%281%29.jpg


2019.4.2%20%282%29.jpg


2019.4.3..jpg

   Nyt on puu tää JUURRUTETTU!
   Tätä mätästä kasvattaissain, juurta pitävää puullein tälle laitellessain, manasin muutamankin kerran sitä että äijän pitää olla täsäkin hankala työskentelyasento ( niin kuin en tätä jo etukäteen ois tiennyt kun muutaman muunkin puun olen "kasvattanut" jo tätä ennen tähän maailmaan... ) josko ei tuo ylhäällekään piirtely mitään herkkua ollunna...!
Laittelin lattialle pehmikkeeksi viltin monin kerroin ja siihen sit päälle asettelin tyynyn rinnuksen kohille nostattamaan asentoain tätä hankalaa. Tään jälkehen asetuin pitkin pituuttain nuppini kohti seinää tätä, ja nojaten kyynärvarsiini aloin piirustaa.
Sen verta hankalaahan tää kuiteskin oli, asennosta tästä tällätystä huolimati, jotta välleen piirustin oikialla, joka miun "varsinainen kätein" on, ja sit välleen vasemmalla. Oikein kunne hankala ja "tiukka" paikka ( tarkkuutta suurta tarvihteva piirtäminen tahi muutoin hankala kohta - esim. ihan tuo lattialistan päällys ) etehen tuli niin sitten kaksin käsin yht´aikaa.



2019.4.4..jpg

   Täsä vaiheessa olen jo piirustanut ne loppuset "viilaukset" puskaan tähän ja suunnittelen jo "riippuvaisia" kylkeensä.
   Nuita "viilauksia" ( lisä kukkasia sinne tänne viel lisää piirtäissäin ) mietiskelin jotta kukahan tästäi miulle "vaarallisen työn lisää" maksaisi, kun jälleen tuolla kattorajassa "roikuin"? Tahi kukahan ( vahi ei kukaan ) jotahin tällaisesta työstä, teoksesta, maksaisi? Ja JOS joku jotahin maksaisi niin paljonkohan se olisi...? Sillä mielelläinhän mie jotahin tällaisesta aikaa vievästä hoimmelista itsellain ottaisin jos jolle-kulle toiselle tällaistä piirustaisin. Sen verta kun pitää miunkin älytä ARVOSTAA omaa työtäin, kättein jälkeä ja ( jos voisi sanoa ) taitojainkin!
   Kunne aloin suunnitella, hahmotellen piirustaa, "roikkuvia" nuita, alkoi tuntumaan jotta nyt saisi jo riittää!? "Onkoo aivan pakko?", "Eiköö tää koskaan lopu?".
Sen verta "puulta" ja "leipätyöltä" alkoi maistumaan urakkain tää jotta päätimmä sit täsä vaiheessa ihan pitämällä pitää huili päivän välleen ja läksimmä eka kerran viikkohon "kylille" asioitain hoitelemaan.... Huilin siis ihan oikeesti. Olla ja öllöttelin ( joka on tosi harvinaista miulle ); luin, tölläsin töllöä ja hiven muutahii...

2019.4.7%20%281%29.jpg

   Tekipäs terää moinen huilaus! Sit sitä ( taasen) jaksoin pakertaa yhden kahdeksan tunteroisen päivän tään kimpussa.
   Tämä roikkuvaisten "suora" sai nimekseen "Puhtaat, valkiat, lakanat.", sillä kun piirustin tätä ni silloin oli viimeinen kauniin keväinen päivä vähälle aikaa, ja siin samalla kun mie piirustin tätä ni siin välissä, samalla, mie pesin KAIKKI omat petivaatteeni, aina patjoin suojuksia myöten, ja kuivattelin ne siinä silloisessa kauniissa, Aurinko Armahan lämmittämässä ilmassa ja tilassa. Ne kuivuivat suit-sait sukkelaan ( jo ehtooksi takaisin petiin ), eikää vielä ollut edes katu- tahi siitepölyjä ilmassa! 
   Voisi ajatella että kahdeksan tuntia ( siis ihan oikeesti työpäivän pituus ) ja "vain" tään verran sain aikaseksi! Muttas yritäppä itse, kopase piirtää? Täänkin verta, alusta loppuun asti. Menee muuten aikaa...
   Itse hokasin tätä puutain piirtäissä, piirsin sitten mitä kohtaa tahansa, ettäs ensin suunnittelin sen kohdan mielessäin ja sitten kenties merkkasin sen näillä teipeillä kuten esim. nämä roikkuvaiset, tahi sitten muuten vain luotin itseeni että kyl se nyt vaine on oikiassa kohassa ja oikeaan suuntaan menossa....
Sitten alkoi varsinainen piirtäminen: Ensin kevyesti hahmotellen mitä minnekkin - noin, niin kuin, suuntaa antavasti.
Tämän jälkeen piirtäin ihan oikeesti se kuvanen siihen paikallensa ( vilaseppas tuota Muraatin piirtämistä tuolla aikasemmassa kohdassa; nyt ollaan sen eka kuvassa vasta ) kaikkine niine vaiheineen mitä kulloiseenkin kuvaan kuuluu; terälehdet/lehdet, varret, kukkaset, varjostukset, yms. ( tullen sit loppuin lopuksi sen viimeisen kuvasen kohille ).
Nyt sit jos jokin kohta näytti tulleen liian kevyellä painolla kädestäin seinälle asti, ni sit se kohta uusiksi raskaammalla kynällä piirtäin.
"Eikää täsä viel kaikki...": sitten kun piirsin uutta kukkasta tahi kasvia siihen ekan kuvasen viereen niin... voihan räkä! Silloin sitä hokasin ain ettäs se ensin piirtämäin kasvi "hukkuu" kaikkien muiden keskelle! Se on sittenkin viel liian kevyesti piirretty! Kaikesta huolimati vaik sen kyl jo kertaalleen "painelin" siihen paikallensa. JOTENKA... taasen samaisen kukkasen tahi kasvin "uudelleen" piirtäminen ja nyt sitten tosi painavasti rajaten niin ettäs KAIKKI erottuvat toisistansa. Jep, sit tuli vasta valmista!



   Vihon viimeisen päivän piirustukset, elikkäs tänä pänä aherrettuna.
Tasan kaksi kuukautta jälkeen ensimmäisen päivän:
   Tämä päivä meni viimoisen "roikkuvaisen", viimeisten "roikkuvaisten" kylkijäisten ja sit viel tuon varsinaisen kukkaispuskan "tirkkomiseen" sieltä ja täältä. Nyt tää on miusta valmis - vahi mitä te Armaat Lukijain olette mieltä?
Sillä kyselen tätä kun jätän tään viel ns. auki joksikin aikaa jotta voin tehdä viel muutoksia jonkin laisia jos tulee tarvista. Jos simmuin miun sanovi ettäs tuohon viellä jotahin. Sitten vasta kun totean, kunne olen elänyt tään kera jonkusen aikaa ilman muutoksia, ni otamma Fixatiivin kauniiseen kätöseeni ja suhautan sitten sitä suojaksi pintaan tään.
Ja viel sit sellattiis ajalla etten itse ole välleen kotosalla: se Fixatiivi nimittäin HAISEE! Klyyvarini ei kestäisi sitä.

2019.4.8%20%282%29.jpg


2019.4.8%20%283%29.jpg

   Laitoimma tuonne kukkais-röykkiön sekaan piirustuksieni nimimerkkinikin joka on Sydän, sydämen muotoinen piirustamaton kohta. Ihan hyvin näyttäisi "sulautuvan" joukkoon "tummaan ja tuliseen". Sopivasti häviten muttas samalla sopivasti näkysällä ollen - näetkö sie sen Armas Lukijain miun?

2019.4.8%20%284%29.jpg


2019.4.8.%20osat%20%286%29.jpg


2019.4.8.%20osat%20%287%29.jpg

   Viidettä lyijykynällistä tähän meni... Siis ihan tavallisia lyijykyniä muttas kun ne eivät nyt ihan "tuliteriä" olleet; niiden lyijyaines sen verta kehenoa oli jotta pätkiinhän ne menivät välleen. Juurikin teroitettuna lähti lyijyn pää irti ja ei kun teroittamaan uudelleen...



   Nyt, NYT, huokasen oikein syvään ( ja äänekkäästi ). Pidän "pienen" tauon piirtämisestä. En piirrä ainakaan... sen millonaan vuoteen mitään...
Nyt "aloitan elämän". Menen ulos tästä Majastani Mahtavaisesta, täältä Humisevaltaharjulta ihanaiselta, ja huomaan - mitä? Että kevät edistyy ( Kääk! Kevätsiivoukset edessä! ), kesä tulee ja että mie ELÄN!


Ps. tänä aamuna tuli "jo" yssi lisäys... uusi asukas muodossa piskuisen Sudenkorennon;

56492567_311658426194228_745945426574494