"Istun laiturilla, lempeän kesätuulen lämpöinen halaus ihollain.
Tuhannet timantit meren pinnalla loistaen, kilvoitellen arvostaan.

Matkojeni muistot tulvivat mieleeni.
Juhannuskokko paloi eilen meren pinnalla, oli yö lämpöinen ja vaikka muistelen, niin voin yhä tuntea liekkien poltteen, se on kuin polte rinnassain.

Polte rinnassain se on yhä vain valtaisa rakkauden kaipuu. Mutta onneksi sydämeni ympärillä on meri, se estää minua palamasta loppuun.

Sieluni on kuin suuri meri, sydämeni kuin palava liekki, muistoni monia kuin meren kalat, kokemukseni kuin kukat ja hiekanjyvät meren rannoilla.

Huokaisen ja kyynel vierähtää poskeain pitkin.
Olen onnellinen juuri tässä ja nyt - meren rannalla."

Näin kauniita Mikko Melan sanoja mukaillen
- ja kiittäen Taivaanrannanmaalari ( alias Mummeli tää )
Taasen muutamista upeista kokemuksista, tuokioista, hetki-pienistä ja sen tsiljoonista silmän sekä mielen iloista. Kiitos.


2022.6.25.%20H%C3%B6yheni%C3%A4%20ker%C3


    Uskon että se oli sitten reissuni/reissumme tään viimeinen "tsäänssi" itsellein hillua kamerain kera tuolla ynpäriinsä. Aamusella ko on kiirusta kotikonnuille noille etäisille.

   Kerron kutienkin täsä nyt kun jo komensin tuon omain pirpa-parven maata, Höyhensaarelle, Uni-Jukkaa ( vahi -Mattiko lie? ) jututtamaan, ettäs olipahan taasen reissu, mut tulipahan tehtyä!
   Mm. sainen juurikin tänä ehtoona nettisaitin kautta hivenen "palautetta" itsellein joka ei tosin ollut mitään rakentavaa palautetta. Sellaisen ymmärtäisin hyvinkin ja suvaitseisin. Tuli vaine "puskan takaa" kieroilen yksi juttu vastaani sil viisiin et tekipäs mielein sivaltaa oikein kunnolla takaisin päin.
Onneksein maltoin mielein ja hiljaa pysyin: kun en tykkää oikein jos jota-kuta solvataan, en suvaitse jos niin itsellein tehdään. Mutta EN myöskään kommentoi puoleen tahi vastaan konsa, en. Olen ja pysyn puolueettomana, rauhanturvaajana, rauhan lähettiläänä, jne..
Miusta kun se ei ole kenenkään etu ( ei edes sen solvaajan ) et josta-kusta puhutaan pahaa. Olkoon se sitten todellisuutta tahi kuviteltua asiaa.
   Samaten kun sainen huomata, ettäs niitä "Epäonnistuneita luontokuvia" niitä on olemassa useampiakin tsipaleita! Wau!
Tänä pänä otimma yhden sellaisen ja harmiksein en sitä sit säilyttänytkään vaan se meni täysin vahingossa koneeni roskikseen jonka jo sit puukkasin tyhjilleenkin! Harmillista ihan oikeesti!
Siinä oli tuon majakan tutkamasto ( se "perävaunu" ) vääntynyt hassuun asentoon. Aivan kuin linkissä olisi ollut, nitkahtanut varreltansa jotenkin hivenen kallellensa.
Olisi ollut hyvä kuva näyttä se teille Armaat Lukijain miun, muttas sattuu nää sormein olemaan näköjään aikas sukkelaa plaatua työskentelemään - sori.
   Aamusella sainen yhden kaffeemukisen rikki. Oikea käteni ei aamulla pelittänyt. Siin ei otetta pitävää oikein ollut hetkellä tuolla vaan mukinen tuo tipahti metallisen tiskialtaan reunaan - riks! Ja snif.

   "Mitäs pienistä, kun ei ne pienet meistäkään." -mentaliteetillä mie kuiteskin olen opettanut itseäin elämään. Kyllä tää tästä vielä.... "Ei takerruta lillukan varsiin" vaan "tuulta purjeisiin", "pökköä pesään" ja "näillä mennään"!
   Öitä!