Hetkellä kun tunnen että miut on väärin ymmärretty, väärin kohdeltu ja maan rakoon tuomittu, ajattelen että jos ja KUN miulle joskus tulee parisuhde niin siinä pitää olla tällä ihmisellä, tällä Miehellä...
- kyky tulla liki ihan fyysisesti. Kyky hyväksyä että joku tulee hänen iholleen ja liki. Eikä kavahtaa kauaksi ja "karkuun juosta".
- kyky tulla minun iholle. Kyky sietää sitä että hän pitää vierellään toista ihmistä - se kun ei ole kaikille automaattista.
- kyky ottaa vastaan hyväilyjä, hellimistä, hyvänä pitoa. Ja tietenkin, HEUREKA sentään, kyky antaa näitä MIULLE!
- kyky suudella ja pussata!
- kyky antaa anteeksi. Siis että ihminen käsittää ja tietää mitä tarkoittaa kun häneltä pyydetään anteeksi tahi mitä tarkoittaa että hän pyytää anteeksi. Mitä se "anteeksi" tarkoittaa, mihkä sitä käytetään ja että yleensäkin sellainen sana ja tarkoitus on olemassa. Ja mitä se tarkoitus sitten on! ( maailmassa on nimittäin ihan useampiakin ihmisiä jotka eivät tunnusta "anteeksi" sanan olemasaoloa! )
- kyky rakastella sen viimeisen päälle! Piiiiiit-kään ja hartaasti, nopeaan ja kovaa. Hitaasti tai sukkelaan. Kaikin tavoin - ilman mitään sadomasokista toimintaa tietenkin.
- kyky kuunella toista ja jakaa itsensä asioita toisen kera; näin syntyy ME. Se tunne että ollaan yhdessä, ME ollaa yhdessä.
- kyky jakaa arkipäivänsä tapahtumat kanssani, kaikki se mitä harmaaseen arkeen yleensä kuuluu.
- kyky olla olemasa ilman mitään nykyajan vempaimia ja vimpaimia; KÄNNYKKÄÄ, tietokonetta, appia, wappia, tms.. Ne kun "häiritsevät" aika paljon nykymaailmassa niin pari- kuin perhe- että ystävyyssuhteita!
- kyky olla vain kanssani. Tekemäti mitään, olla vaine ja öllötellä.
- kyky nauttia toisen seurasta keskittyen vain meihin ja meidän välisiin tuokioihin, hetkiin, ja meidän keskeiseen toimintaan. Tehdä yhdesä jotahin, ns. harrastaa yhdessä. Silleensä että tekisi jotahin yhdessä. Olkoon se ru´uan laittoa, lukemista, eläinten hoitamista, tahi ihan mitä vaine, kuhan se on vain yhdessä tekemistä.
- kyky olla ISO Mies ja pitää "huolta" miusta, ajatella miuta naisena! Ei kumppani-miehenä, sillä olen NAINEN!
- kyky kopata kainaloonsa milloin vain, kyky vetää rinnalleen, siihen syliinsä mahtavaiseen. Helliä tavallaan.
- kyky sietää että en sano joka asiaan "kyllä kulta, kyllä", vaan että MINULLAKIN on omat mielipiteeni, näkemykseni, näkökantani ja tahtoni - "ajattelen, siis, olen olemasa!"
- kyky sietää sitä että minullakin on huonoja päiviä. Jokainan päivä ei ole "ruusuilla tanssimista" miullakaan.
- kyky sietää että mie-kin voin räiskiä, räyhätä, korottaa ääntäni. Siis silleen ihan normaalisti osoittaa että olen jostahin jotenkin toista mieltä kuin hän. Tai että "hei, huomaa miut!". Ja että se ei suinkaan välttämäti tarkoita että olen hänelle vihainen vaan jokin asia hiertää ja tuntuu pahalta mutta se pitää saada jollehin purettua, sisuksistain ulos!
   En tiedä onko nää ihan normaaleja toiveita ja ovatko nämä normi-parisuhteessa yleensäkään mahdollista sillä kun nyt ajattelen mennyttä elämääni niin misäs parisuhteessain näin olisi ollut - ei misään!
Olisipa ihana tietää että onko jollahin, joillahin, ihmisillä olemassa tällaista suhdetta? Mitä on ns. normi-parisuhde? Onko olemassakaan ns. tasavertaista parisuhdetta?

   Nimimerkillä: Löytyykö puuttuvaa palasta?