Pari päivää kahden viikon poissaolon aikaisien paperi yms. asioiden hoitoa ja tänä pänä sitten lähtien Maailmalle Avaralla vastaavia juoksevia-asioita hoitelemaan. Mukaani kamerain napaten ja Taivaanrannanmaalarina hilluen mennen, tullen sekä palatessain.


     Potinlahti.



    Jäätä jo varmahan ihan kivasti ( mennä viikonlopulla yksi metsästäjä kertoi kuin rantamien jäillä jo autolla ajelivat! ), muttas siltikin tuntui aika karsieltä nähdä täsäkin rannalla, laiturin tuon ympäristössä, sekä likellä olevien verkkojen kupeilla, ihmisen tekemiä kulkujälkiä! Jeeru, et jotkut ovat todella Rohkelikkoja! Kuin ne uskaltavat? Kuin ne hennovat? Eiköö lie pelota, moinen heikko-hermoisten jäät, viellä täsä vaiheessa?









    "Kuk-kuu."


   Luodonselkä.



   "Hilelautat."






    Luovo, Huikku.



   "Kotipuu." - ja väki kotona.



    "Auringon tipat." - lautan kannen rakenteissa.


    Paluumatkallain; Luovonselkä.



    "Kaiho."



    "Ei kiirettä."



   "Hämy."



   "Täältä tuonne."


    Vaski.
Voiko tätä kauneutta sanoin edes kuvailla? Ei muuta ko kamera kohti kauneutta ja antaa vaine "laulaa"!



























    Jeeru, et sitä ei voi olla ko kiitollinen tästä kaikesta. Tästä kauneudesta, luonnosta, rauhasta ja ennen kaikkea nykymaailmassa RAUHASTA!