... sillä näen paikassa-joka syssyn saapuvan, saapuvan syssyn merkkejä olevaisia. Ei paikkaa, ei aikaa, josta en niitä hoksisi kun vaine pääni käänän suuntaan et toisehen.

2021.7.30.%20Syssy%20saa-puu..jpg 

   Vielä eilennä Töihin stallatessain täsä ei ollut näitä - eihän? Lehtipäitä päällä maankamaraisen tään.
Niin se vaine tuo syssy tulla tupsuttavi kysymäti meiltä taasen mitään lupaa moiseen urotekoonsa. Se saine asettuvi luonnostansa aloillensa, paikallensa painautuvi ja ka - huomaamme yks´ kaks´ et syssy saa-puut olevaiset muutamaan väritystänsä ja sitten lehtensä nuo moninaiset putoamaan päälle maan tään. Niinikään se muuttaa kaiken heinikon keltaiseksi, sitten beigeksi ja sitten viimotteeksi viel lumen painavaisen alla talvisyvämenä jopa jo tummen puhuvaiseksikin.

2021.7.31.%20Pitk%C3%A4j%C3%A4rvi%2C%20P

   Kaiken tään syssyn olevaisen, alkavaisen... sillä hädin tuskin täsä ollahan viel heinäkuuta taaksemme jättäneet kun ilma ja tilassa myöskin tuntuvi tuo alkava, tuleva, syssy.... keskellä ja sen tuoksinnassa, kun sitä tunnustelen kaikilla aisteillani, olemma mie tosiaankin tehnä kaikkea muuta nyttemmin kuin aloillein asettunut; "Kerkiihän tuota sitten talven aikaan.... kerkiihän?"
Kuten esim. nyt mennä endinä kun Töistäin pääsin hivenen aikaseen lähtemään omillein niin sieltähän mie ampaisin suoraan Maailmalle Avaralle! En paljoa kysellyt keltään ( keneltä sitä paistsi olisinkaan kysellyt? ) lupia mitiä.
Kiva oli mennä, kiva olla vapaalla. Todella vapaalla. Ei mitään, ei ketään, kenestä huolat pitää. Vaine mie ja vapaus olla, mennä, tehdä.
   Tosin sittemmin kun täsä tänä pänä kotiain kohti kolkuttelin tulla, niin tänne Harjulle Humisevan saavuttuain tajusin et olimpas mie taasen "punaisine simmulaseineni" ollut aikas "sinisilmäinen" sillä arkihan se pläjähti heti-miten vasten "kaunista" katsantoani kun KAIKKI tänne jättämäin hommelit astelivat kukin vuorollansa vastahani.
Muistanut en olleskana et...
... ennen lähtöäin Töihin taanoin, pesäisin pyykkiä! Viikkausta edessä, kaappiin laittoa laskoksilleen.
... Työvaatteet pestävä on jos puhtaista seuraavana viikkona mieli yllensä pukea - ja siin sivussa sit muitahin pyöritellen samaisessa koneellisessa.
... tiskikoneellisenkin olimma näköjään pyöräyttänyt; kosteaksi jäänehet astiat nyt sit kuivauskaapista paikoillensa kaappien avattavien ovien taa.
... se tuo petikin pitää pedata kun kerta sen liinavaatteet juurikin pesaisin tuolloin. Ja petivaatteenskin tuulettelin silloin!
... kesäkukkaset ulkoiset kasteluaan vuottivat kun eihän niitä kenkään tällä välin kastellut ja huolehtinut.
... noi matkakamppehetkin pitimmä purkaa matkastain...
... ja niin - asettua taasen "kotipesään" tähän. Äsh - ärsyttävää.
Sillä niinkuin mie vaine vapaalla olla voin...

2021.7.31.%20Viihteell%C3%A4%20Kuopion%2

   .... niin täsä iltana eräänä, niin mie olinkin. Arvoa arvokkaampiakin muistoja Elämän-Reppuhun matkaani keräilin, tarkasti taltehen taiteilin, mieleni muistihin mieluisia mielin. Rakkaita, rakkautta.

20210801_140242.jpg

   Muitain ( muista ) aina tään: Olen ainut laatuani! Sanoi sit kenkä mitä vaine.
"Maailmalle saatat olla vain yksi monista, mutta jollekkin saatat olla KOKO maailma."
Olet tärkeä ja jollekkin se yksi ainua sekä tärkeä!
Kun vaine jostahin löytyisi se YKSI jolle olisin tärkeä...

2021.8.1.%20Kuin%20tuhka%20tuuleen....jp

...etten haajalleen harhaan haihtuisi ja hamuaisi kuin vaine tällainen tuhka tuulehen tupsahtain.
   Täsä sitä maailmaa mennyttä kasapäin, tuhkapäin, tuhkana on. Tuohon sitä on jokunen kasa paiskannut, sitä jonkun/jottenkin menneisyyttä ja sit joku taasen sen kulmaan piistänyt viivan polttavaisen piskuisella tikulla tulisella.
Näin se vaine tää ihmiselo katoavaista on. Näin sitä ihmisen olemasaoloa tuhkana tuulehen tuuletetaan, näin sitä ihmisen elon muistoja harhaan hajalleen hajotetaan ja haihdutetaan. Tosta vaine.
   Aivan kuten tunne välleen itsellenikin tapahtuvan.
Välleen aivan kuin huomaisin et miusta on johkin. Aivan kuin joku pitäisi miusta, olisinkin tärkiä jollehin...
Muttas sitten joku tuikkaa tulen "nurkkaani" kiini ja valaisee "ruusunpunaisen" maailmain, avaa "sinisilmäisyyteni" ja pudottaa tylysti, kovasti, maankamaralle kuin Maan Matosen nakkain: olet vain se tylsä, tusinatuote, maanmatonen jolla ei arvoa ole olleskana. Olet se viimeinen ja tuskin sitäkään edes...
   Aikas kivasti sitä arki ja totuus palaa kun kuulee, näkee ja kokee, "paikkansa" täsä maailman kaikkeudessa....

2021.8.1.%20Neitoperhonen%20%281%29.jpg

   ...kuten tää Neitoperhonenkin; se tietää koska ilmestyä maailmaamme tähän, koska syssy saa-puu ja aika hänen ilmestyä on ilmoille iloksemme meidän muiden. Ja aikanaan sit häipyä kuten tuo tuhka; tuuleen talven tulevaisen tullessa eteemme meidän.
   Ei, en tahtoisi itse haihtua tuhkana tuuleen, en halaja olla tuollainen ns. päiväperhonen häviäväinen, vaikkas/vaan välleen tekisi mieleni miun asettua aloillein johkin "torille" ja huutaa sieluin syvyyksistä asti et hei, täällä mie olen! "Tule ja poimi pois, oi sie miun omistavainen omani!" Tahi vaine astua askel YKSI ainua eteen ja todeta et ota tahi jätä, muttas anna arvoni arvokas! Sillä arvo se miullahin on olemasa - onhan?
   Lie tuota elämäin tään moninaisen aikana jo nähnyt ja kokenut olen aikaisemmin, mitä on kun ihmiselle ei arvoa anneta. Lie tuota olen osanut asettua "pienemmän" puolelle ja avittanut häntä ahdingossaan? Lie tuota olen tajunut, ettäs nyt jotahin ei arvosteta - tuo ei ole oikein. 
Miksi sit pitää tää tällainen nyt lävitse käydä tieten tahtoin, omasta tahdosta? Mikä laittaa ihmisen tällaiseen tilaan? Miksi katson tällaista tajuten kuitenkin et tää oikein ole ei?
   Voi syssy, saavu jo ja ota omasi poies. Ettei ois mitä ottaa pois....