"Mitä opit koulussa tänään sinä lapsi pellavapäinen?": pruukatahan kysellä. Mie esitin täsä tänä pänä samaisen kymysyksen issellein ja... Niin, sainen vastaukseksi, ettäs täsä mennehen vu´uen kaikana oli ns. elämäin ihanin kesä tällä haavaa! Siis todella ihana. Muistan kun kerran kotiini itseäin kammetessain välähti juurikin sillä sekentillä samainen aatos mielehin päälle: olen onnellinen!
Ei, en kerennyt paljoa kotiain puunata, en tehdä sitä ( kotiain miun ) mitenkään tykö, enkä asustaa ,sillä olimma sen verta menossa alvariinsa johkin suuntaan. Päivät Töissä ja ehtoot Maailmalla Avaraisella kera kumppanuksen tuon. Uimassa - voi, mitenkä monta kertaa käytiinkään uimassa!
Oli reissuja - sen mitä Töitten välissä voinen reissata, muttas oli niitä. Yksi lomanen jopa Pomon luvalle ns. jatkettuna -sellaisena -endinä. Ja se olikin sitten todellakin ihanainen!
Sääli sinällään, ettäs se loppui sitten näin; rannalle jäi laivanen tää – taasen.
Niinpä: vuosikas tää oli myöskin kahden eron summa kera kumppanuksen tuon. Niin oli. Ja voipi olla et se oli sitten se "viimoinen korsikas joka tään kamelin seljän taittoi" elikkäs kenties sitten viimoinen kerta tälle suhteelle ollehelle. Surku.... rannalle jääviä laivoja.
Täsä toivon, toipumiseni keskellä, tällä hetkellä, ettäs se jäisikin oikeestaan näin; erossa pysyttäisiin, jottas sitten voinen alkaa elää uutta ja toisella viisiin. Yksin, itsenäisesti. Vaikkas samaan hetkeen sit toivonkin et voi jospa... Ikävä on.
   Muutoinhan tää on ollut yhtä taistelua olemasa olostain miun. Niin Matti Kukkaroisen suhteen kuin myöskin et alkuvuodesta leikattiin käsi joka ei todellakaan ole kunnossa nytkään, ja sitten nytten juurikin täsä vuotan ensikuun leikkaustain jo toista; nyt jalkaani.
Siihen kaikkinaiset nivelkivut ( tänä pänä soittelin Arvauskeskukseen pyydellen/kysellen piikkiä taasen polveeni - en sitä saanut kun ei ole "akuutti" tarvis. Minkäs teet; jäykistää vaine ja rajoittaa joka aamu liikkeelle lähtöäin. ), allergia-jutskat, vaihdevuoden oirehet, mielen kera taistelut ja viel muu elämä-tää-mätä!

   Täsä mietin aikoja mennehiä ja huomasin mie et sitä olemma ollut viimeksi uudenvuoden vaihtehen ns. yksin kun puolisoin kuoli. Ja siitähän on aikaa likemmä kymmenkunta vuotta jo.
Enempi, vähempi, sen jälkehen sitä olemma tään Ystäväin kera viettänyt vuosi vuoden jälkehen.
Ja nyt sitten olisi eka sellainen et "taasen" yssi olemma. Yssin olen, yssin vietän.
   Kuin olla, kuin eliä, tää tällainen?
Lähdenkö "kylille" rellestämähän ( sen mitä tuo viruksen pahulainen periksi antavi ), vedänkö persiit olalle, asetunko aloillein - kotiini linnottaudun? Korkkahan sen pullosen kotonain ja vedän kunnon kännit?
Niinpä. Monta olisi tapaa tappavaa, monta mahdollisuutta alla Taivahankannen tään. Valita voinen vaine parastain, mielellein mieluista, tajunnallein tajunnan räjättäväistä, jne..
   Mitä sit teen, mitä suunittelen suurta suuntaavaa?
   Tinoja en ole valannut sit sen jälkehen kun puoliosin ja siin samalla sitten kaik muksuin miun Maailmalle Avaralle harhaan hajalleen hajosivat - joten ei tinaa nytkään. Eikää sitä oikein saisikaan kait enää valella.... ainakaan sellattiis josa on mukana lyijyä.
Jotahin "uuden vuoden ateriaa"? Jep, jep - sitäkään ei ole tullut "harjoitettua" jälkeen puolisoin, jälkeen perheein miun. Ei edes tuon Ystäväin kerakaan.... Eikää sitäpaitsi silloinkaan kuuluneet mitkään perunasalaatit tahi mitkään muutkaan salaatit meidän listalle. Oli ranskikset uunissa paistain ja siihen lihapullat sekä nakit. Limsaa lot of sillä se oli herkkua suunatonta ja harvinaista meillähin. Se oli meitin "uuden vuoden maljamme" aina. Eikää mistään tavan juomalasista vaan ihan ehta shampanja- tahi konjakkilasista! Konjakkilasit olivat sitä kysytympää mallia meillä tuolloin; olisikohan niiden tilavuuden tähden, suhteesa shampanjalaseihin? Ei niitä muuhun sit käytettykään, niitä laseja; emme alkoholia konsa käyttäneet.
   Niin, mitäs sitä nyt sitten?
   Ensin meinasin et ei sen kummemmin mitään. Arkista aherrusta vaine: huushollini siivousta loppuun saatellen, pyykkäystä, parsimista, asiapaprujen hoitoa, uuden uutukaisen kännyin "räpeltämistä" ja sen kera sinuiksi tulemista, jne.. Lumitiötä kun viimo yölliseen aikaan anteli taasen kystä kyllä sen verta et hikihän niitä taasen lykkiessä tulikin sitten....
Lykkiessä tuota huttua viti valkia poies kulkuteiltäin ja Heop Hopiain jympäriltä, alkoi itää päässäin aatos et jos sitä sittenkin, jospa kuitenkin.... Jos vaikka ulkona syömässä josain vaik´ kuin Matti kylässä olisikin? Olisiko itua aatoksessa moisessa?
Hepo Hopian lii´jan päähän appehelle laittelin ja kotvasen kuluttua karautinkin jo kylille muiden viime hetken ostosten tekijöisen sekahan. Niinpä - sekahan, sillä en raaskinutkaan valmiiseen pöytään asettua, vaan laittelimma ropoa hivenen enempi "likoon" kerrallansa ja ostimma pizzan ainekset itsellein!
Haa - en kuiteskana viellä tänään, vaan vasta huomenna, leipasen sen pizzan kasaan ja syönkin siitä sitten päivän, kaksi - kenties kolmekin! Tulee muuten edullisemmaksi kaikkinensa vaikkas kerta linttuulla maksaakin enempi.
( Sokerittoman Coca Colan ostin myöskin! Vuottakaahan vaine! Viel täsä ehtoon aikanan kittahan sen kitusiini ja pian ovatkin sit kantain kohti kattoain kun niin ryyppy päälle tarttuvi! )

   Sanotahan, nottas Suomessa ei työllä elä.... tai siis ei kannata työtä tehdä.
   Sainen tään taasen tänä pänä ihan konkreettisesti kokea osaltain.
Luullut olen mie et kun palkka suurenee kuukausi summaltansa, kun palkan korotuksen saanen ( juurikin tässä kuussa esim. sellaisen osaksein sainen ja hyvinkin tytyväinen siitä olemma ollunna - vaik ei sillä kyllä mitään "päätä hipasta"! ) tahi olemma pitempiä tunteja töissä - siis unteja useampia töissä per viikko, per kuukausi, niin kuukausi ansioin täten noustessa sitten päivärahain myöskin nousisi vastaavasti kun sitä makselevat miulle, kausityöläiselle!?
Muttas ei. E-hei, ei se mene kuuleman niin.
   On vaikkas mitä omavastuuosuuksia, uudelleen laskennallisia päivärahakausia, kokonaisiatyöpäivä- ja osatyöpäiväisiä -laskelmia erikseen. On seikkoja joista ei ole esim. näin meikä Mummero perillä, eikää osaa kuvitellakaaan et mitä kaikkea sellaisia voinen olla!
Jos saanen jotahin ( palkkaa esim. nytten ), niin sitten se vaikuttaa tähän ja tähän kauteen kun se aloitetaan laskemaan uudelleen tuosta ja tuosta syystä. Jos taasen en sitä saanen, niin se sitten taasen vaikuttaa samaan päivärahan summaan, toisin päin - ja jälleen puottain summaansa tuota! Jos taasen teen näin ( töitä paljon ), niin sitä ei näy missään koska tää päiväraha tarkistetaan vain kun se-ja-se tulee täyteen. Ja jos silloin sattuukin olemaan pieni työmäärä, silloin kun tarkastetaan tuota tulosummaa, niin sitten se lasketaankin sen pienen palkan määreestä eikä siitä isoimmasta jota juuri äsken sain!
   Eli tee työtä, tee. Tee niskalimassa, tee tunteja niin paljon kuin vaine mahdollista ( jota olemma yrittänyt ), niin siitä sit rokotetaankin et kun teet töitä, kun yrität parastasi! ( Ei nousekkaan päivärahat työttömän kauden vaikkas tuntipalkka nousisikin! )
Tietty kokoaikainen työ, kokopäiväinen työ. Kyllä. Jos sitä sellaista löytyisi tältä leveliltä ja tällaiselle pul´luomaselle joka hädin tuskin silloin tällöin sen koko päivän jaksaa työskennellä - mieluummin osa-päiväisesti, kiitos. Sen jaksan.

   Jotahin iloista välleen?

   Olisiko se se et mie tosiaankin olemma reissuhun lähdössä, Reissaaja-Lissiksi urkenemassa, vaikkas toisin voisikin täsä luulla ( pyörtäisin sanasein nää? ) sillä on kait mm. tuolle levelille luvanneet Ilmain Tietäjäiset aikas "mukavia" paukkupakkasia! -20´C ja silleensä!
Et pareekin keliä voisi olla - kyllä. Muttas sehän on vaine pukeutumis-kymysys nykyaikana - se, kun on mitä nuttua ylleen vetää, päällensä vaatetta laitella! Ei, ei tarvihde palella jos ei tiete-tahtoin sitten näin halaja?
   Tämän lähtemisen ihanuuden ( ja sen tuoman lievän hankaluuden täten ) hokasin mie eilennä ihan konkreettisesti kun olimma "hurvittelemassa" päiväsen tuolla Kalakukko City go go:ssa! ( Mie - hurvittelemassa!? )
Tapasin siellä "hurvitellessain" yhden uuden tuttavuuteni äärellä kaffeekupposen ja siin jutellessamme tulin sit loineh lausumahan tää tällainen säätiedotus johka hän kysäisi et juuri sanoit ettei kännykkäsi akku oikein kylmää siedä? "Sie, menossa, kännykkä mukana ja seudulle josa pakkasta?" "Kuinka se onnavi kännykän suhteen?"
"HEUREKA!"; silloin heräsin!
   Se et olemma täsä pikku hiljaa alkanut suunittelemaan kännyin uudistamista ja entiseni elämän loppuun lopetusta, on vaine suunitelma ollut mielessäin - kunne sit nyt. Eilen. Siitä tulikin totisinta totta!
Olemma tosiaankin reissuun menossa josa on sit nyt kait pakkasta vaikkas muillehin jakaa, ja ( nyt jo entiseni ) kännyin akku tyhjenee alta aikayksikön kun kylmähän joutuvi, niin sehän yhtälö ei silloin toimi, ei alkuunkaan!
Tulipas nopsaan kännykkäin uusimisesta aivan konkreettista ja totta totista! Mistä rahnat, mistä kännykkä uusi?
   Nää kunne sainen järjesteltyä ja kännykkäin soman, iki oman, uuden uutukaisen kopraani, niin löipäs ajatukset lukkoa, myyntihenkilön kysellessä et voisin sen avata ja he täten asentelut loppuun asti saattaa? Ei mitään, ei mistään, muistia et mikä olikaan kännyin -korttisen tunnari! Aivan tyhjää ko hollin tallissa, koko aivokopassain miun!
Totesin vaine et menen nyt kotio, asetun aloillein ja yritän sit uudelleen. "Kyselen vaik jälkipolviain apuun – jookosta?"
Näin teimmä ja sain kuin sainkin, sen tuon uudemman, räkkineeni auki. Siin menikin sit ehtoinen tuo sujuvan sukkelahan sitä räplätessäin.
Kaikkea en osanut, en taitanut; vävyin käväisi tänä pänä apunain sitä laittelemassa.....
   Mietiskelin et vaikka kuin sitä on olevinaan eteväinen itse-kin, vaik kuin sitä montahin asiaa osaa ja klaaraa, niin tää on, tää tietotekniikka, josa miulla kyl ihan suoraan sanottuna jää suu ynmyrkäiseksi - seison suu Ö-Moilasena!
Vaik nytkin kassoin et ostelen sit kännykän sellaisen joka saman merkkinen on kuin entisein, niin tottapahan se on sit helpompi issellein toimia ja assenella, niin ei! Ei se niin mene.
En tiedä onko tosiaankin tietotekniikka vaine, kaikkinaisten masinoiden ja ohjehien kera, ylipääsemätöntä "sian-saksaa" miulle jostahin kumman syystä vahi tekeekö se tuo luki-jutska vaine kaikesta niin vaikiaa? On nimittäin aivan mahdottomuus jymmärtää nuita kännykän suomenkielisten-kin tekstien tietoutta!
Ne kun on tyyliin "seuraa". "Seuraa" tarkoittaa.... mitä? Sitäkö, että sjos painasen sitä klikaten, niin seuraanko MIE silloin häntä ja hänen edesottamuksiaan, vahi sitäkö et hän voi sitten "seurata" miuta - vahi "seuraa"ko hän jo miuta? Uskallanko siis painasta juuri siitä kohtaa - mit tapahtuu jos klikkaan? Mitäs jos EN klikkaa? Meneekö jotahin asennuksia sekaisin jos teen näin tahi nuin päin? Voiko sen sitten peruttaa, asentaa enää toisin - oikein päin?
   Äsh, et ärsyttää, tää tällainen!

   Tahi vaikkas sit tää tällainen?

  

    Tekaisin "vieroitusoireihin" ensihätään tälläisen Sitruuna-lakritsi Torni-täytekakkusen! Korkeutta n.17cm ja leveyttä myöskin sen 17cm. Normaalijauhoinen pohoja, lakton.
Sitruuna- ja laksitsi-valut teimmä, keittelimmä, itse kasaan. Hopiatoffeista ja silleensä.
   Ensinnäi pohdin itseksein ja sit kysäisin muksuiltain et mitä tekisin, mimmottiis makuisen ja minkä, muttas jotahin pitää päästä tekemään! Sit yhdelle muksullein sen kiikuttaisin, kussa valmihiksi saanen?
Tuli tällattiis. Hyvää oli; puolikas melkein meni yhdeltä istumalta nasuihin maittaviin!
   Varauksessa ovat ensiviikon alussa Kaikettomat Leipäsein, nottas sit olisi evästä reissade mukaan ottaa.
Samaten mahdollisuudet Tsipanniekoille ja Joulutortuillehin ovat, muttas saa nähdä nyt viitinkö, kerkeisinkö, joutasinko....

   Niin, että, siis - HYVÄÄ ( ja maukasta! ) vuotta UUTTA Armahat Lukijain miun, kaikista muista jutskista huolimati....